Jatkan eilisestä urputusjoulukalenterin aiheesta, eli ei-ammattilaisten näkemyksistä. Tämä teksti liittyy myös kohinaan, josta kirjoitin muutamaa päivää aiemmin.
Mutu, eli ”musta tuntuu” on hieno asia. Minä ihan oikeasti (ilman ironiaa) pidän mutua kaikkein parhaana tieteellisenä tutkimusvälineenä. Se on nopea ja tehokas tapa porautua asioiden ytimeen. Sen ainoa ongelma on, ettei se sovi ihan kaikkeen. Valitettavasti se sopii pääasiassa vain media-alan kokeellisiin sekoiluihin.
Mutun käyttörajoitteet eivät kuitenkaan koske salaliittoteoreetikoita tai muita disinformaatiotieteen uranuurtajia. Toisaalta se on ymmärrettävää, sillä satunnaisten toisiinsa liittymättömien tapahtumien (tyypillisesti anekdoottimuodossa kerrottujen) yhdistäminen johdonmukaiseksi jatkumoksi vaatii vahvaa intuitiotasoa.
Tiedeyhteisö ei käytä mutua, se käyttää emt:tä, eli ”en mä tiedä”. Se ei ole kovinkaan vakuuttavaa. Minun, eli tavallisen ihmisen näkökulmasta tämä on todella inhottava tilanne. Valtaa pitävien kanssa kaveeraava tiedeyhteisö ei tiedä miten taistella disinformaatikoiden armeijaa vastaan. Kun kunnalliset terveyspalvelut kompuroivat influenssaepidemiasta tiedottamisen kanssa, tekee mieli vaihtaa Luotettavan Tiedon tarjoajaa sellaiseen, joka tietää rokotteista yhtä jos toista sellaista mitä tiedeyhteisön kanssa yhteistyötä tekevä valtamedia ei ole kertonut. Disinformaatio on kirjoitettu lohdullisempaan ja lupaavampaan muotoon. Jos homeopaatti lupaa parantaa syövän, on hänen tekstinsä mielenkiintoisempaa kuin lääkärin ”ei taida voida mitään”.
Mentaalimedia = ADHD-keskittymiskyky + skitsofreenikon kaikki tietoisuuden tasot yhtä aikaa äänessä, joka jostain käsittämättömästä syystä johtuen onnistuu kerta toisensa jälkeen ohittamaan tiedeyhteisön vaikeiden asioiden pureskelun uskottavuudessa. Kertooko mentaalimedian ”tutkimustulosten” suosio enemmän ihmisten halusta uskoa mitä tahansa, vai jonkinlaisesta tiedeyhteisön rappiosta, mistä en tiedä mitään, koska tiedeyhteisö ei sellaisesta ole ääneen raportoinut?
Mentaalimedia pelottaa minua, koska ajoittain huomaan harkitsevani uskoa sitä. Pelko muuttuu kauhuksi, kun mietin sitä vaihtoehtoa, että ajatusjuoksultaan ennustamaton mentaalimedia muuttuisi valtatotuudeksi. Kenestä nykypäivänä olisi tutkijaksi keskiajalle, jossa tieteen arvoista kiinnipitäminen johti roviolle?