Sohvat ovat aikamme jäteongelmia

Olen elämäni aikana omiin asuntoihini ostanut kaksi sohvaa.

Toinen oli kymmenen vuotta sitten Ikeasta, halpa ja laadullisesti heikko kahdenistuttava. Mutta silloin oli tärkeintä saada pieni sininen sohva ja Ikea-ostoksissa oli vielä jonkinlaista fiilistä.

Elin sen kanssa vuoden, kunnes tuli muutto ja myin sohvan jollekin Huuto.netissä.

Muutama vuosi myöhemmin ostin toisen kahdenistuttavan sohvan, kun olin taas vaihtanut kotia. Sen ostin kotiinkuljetettuna 20 eurolla Huuto.netistä: keltainen Askon sohva, jossa oli hyvä runko, mutta kangas jo kuluneempi. Uuden muuton koittaessa tästäkin sohvasta tuli tarpeeton ja myin sen 20 euron hintaan (myyjä haki eli pääsin näppärästi eroon).

Kymmenessä vuodessa käytettyjen sohvien määrä tuntuu räjähtäneen. Kirpputorit ja kierrätyskeskukset eivät huoli kuin todella hyväkuntoisia sohvia. Muutama viikko sitten olin osallisena tilanteessa, jossa toinen kierrätyskeskuksen toimipiste sanoi, että kyllä tuo sohva otetaan vastaan toisessa pisteessä. No, ei siellä toisessa paikassa huolittu, vaikka oli ehjä ja perus-Ikeaa.

Huuto.netissä on satoja sohvia kaupan. Suurimmasta osasta ei ole jätetty yhtään ostotarjousta, ja hintatoiveet myyjillä tuntuvat olevan kovin optimisia.

Sohvamuoti, kuten muukin sisustustoiminta, menee kovaa vauhtia eteenpäin. Kymmenen vuotta sitten trendikkäällä kuosilla varustettu sohva ei nyt enää miellytä silmää.

Ja uusia sohvia tupataan tietysti kovaa vauhtia myyntiin. Huonekalukauppojen ilmoituksissa sohvat ovat isosti esillä. Kun kerran muutamalla satasella saa uuden, niin aika moni tarttuu tarjoukseen. Eikä mietiä, mitä sohvalle tapahtuu sitten, kun se ei enää itselle kelpaa.

Niinpä hylättyjä sohvia näkee jäteastioiden yhteydessä, kun kuvassa naapuritalostani Torkkelinmäellä, tai jätelavoille. Sohvan vieminen oikeaan paikkaan viralliseksi jätteeksi nimittäin maksaa monta kymppiä, ainakin pääkaupunkiseudulla. Siksi sohva hivutetaan kaikessa hiljaisuudessa pois omista silmistä ja jätetään muiden huoleksi, vaikka se ei sallittua olekaan.

Juuri nyt minulla ei ole sohvaa eikä myöskään tarvetta sille. Silti olen päättänyt, etten enää osta yhtään uutta sohvaa, vaan hankin käytettyjä ja hyvärunkoisia. Tai jos jossain mielentilassa ostan uuden, niin sitten vaikka kalliimman, joka on taatusti klassista muotoilua ja säilyttää edes osan ostohinnastaan.

Tämä aihe ei ole uusi, mutta sohvajäteongelma siis näyttää vain kasvavan. Eikä se ratkaisu tässäkään ole pelkkä kierrätyksen tehostaminen ja parantaminen, vaan ennen kaikkea uusien sohvien hankinnan minimointi.