Tämän urputusjoulukalenterin luukun teemaa olen ehtinyt jo olan takaa varioida, mutta nyt on aika hieman alleviivata. Minä en ole journalisti, totta puhuen en oikeastaan edes tiedä mitä se tarkoittaa. Arvostan kuitenkin varjelemaani mielikuvaa joukosta ihmisiä, joka ottaa puolestani selvää asioista ja on minua parempi siinä.

Kolmisen vuotta sitten minut pyydettiin vähäpätöisen televisio-ohjelman suoraan lähetykseen kertomaan siitä kuinka hieno asia Facebook on. Olin silloin toivoa täynnä, näin kuinka runsas ja avoin kommunikaatio tulisi muuttamaan viestintää ja parantamaan maailmaa. Enää en näe samoin. Olen vanhentunut nopeasti ja tätä kirjoittaessani minusta tuntuu eläkeikäiseltä: Jatkuuko median tyhmistyminen loputtomiin vai onko sellaiseen vanhaan maailmaan enää paluuta, missä asioista oikeasti selvää ottaneita kuunneltaisiin? Tällä hetkellä tilanne tuntuisi olevan täysin päinvastainen, että niiden jotka tietävät, käsketään kuuntelemaan niitä jotka eivät tiedä. On olemassa paljon käytetty kielikuva, että journalistien pitäisi laskeutua ”norsunluutornista” tavallisen kansan sekaan. Onneksi kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa, joten toistaiseksi riittää että journalisti muistaa säännöllisesti ”twiitata” nukkumaanmenoajoistaan, mikä jättää edelleen riittävästi aikaa laadukkaan sisällön tekemiselle.

Vaikka journalismin arvostus vaikuttaisi hiipuvan, on vanhoissa mediavälineissä vielä taikaa jäljellä. Mainitsin olleeni haastateltavana televisiossa ja vaikka asia minua syvästi hävettääkin, olen jollain sairaalla tavalla myös hieman ylpeä siitä, onhan kyseessä sentään televisio. Samoin, jos jokin asia on painettu paperille, on se enemmän totta kuin jos se olisi kirjoitettu www:hen. Ja jos juttu koskee minua tai lähipiiriäni on minun leikattava se talteen. Kaiken  maailman ilmaisjakelulehdet ja uudet omituiset televisiokanavat pyrkivät pelkillä olemassaoloillaan nakertamaan välineiden uskottavuutta, mutta hyvin ne pitävät pintansa. Kun maailmaanlaajuista huomiota saanutta YouTube-tähteä pyydetään valtamedian vanhanaikaisen mediavälineesen haastateltavaksi, pissaa hän innostuksesta housuunsa, riippumatta siitä kuka haastattelee.