Talvipäivän seisaus on Wikipedian mukaan tänään kello 1:38. Aurinko ei valaise eikä lämmitä. Tässä urputusjoulukalenterin luukussa poraudun  suomalaisuuden ytimeen, sillä talven yli selviäminen on näin pohjoisessa pitkälle yhteiskuntaa määräävä tekijä: Reilu sata vuotta sitten mietittiin miten saada lämpö ja ruoka riittämään talvin yli, nykyään etsitään ratkaisuita toisenlaisiin, kuitenkin vähintään yhtä tärkeisiin tarpeisiin, kuten tarpeeseen lyödä metallisella mailalla pientä valkoista palloa satojen metrien päässä sijaitsevaan nurmikuoppaan.

Pidän talvesta, minusta on hienoa että jokin ulkopuolinen voima kykenee ajoittain häiritsemään meitä. Riemastun, kun ulkona on yli kaksikymmentä astetta pakkasta, koska minusta se on hyvä tekosyy jäädä koko päiväksi kotiin tekemään puhdetöitä, eli pelailemaan pahasti rästiin jääneitä konsolipelejä. Valitettavasti harva ajattelee samoin. Ei, meillä on uskomaton kyky taistella talvea vastaan. Liikenne toimii talvesta huolimatta niin hyvin, että jos VR myöhästyy viisi minuuttia, on syytä harkita Facebookin boikotointiryhmään liittymistä. Paistamme kinkkumme uunissa, kankkumme saunassa ja lämmitämme ja valaisemme rakennustemme rappukäytävät, koska yhteiskunnan tehtävä on laittaa sähkö riittämään. Napostelemme talvella mandariineja, joita ei kasva täällä kesälläkään. Napostelemme niitä lämmitettyjen vesialtaiden äärellä, koska uimahallin kahvion ruisleipä on ylihinnoiteltua.

Halutessani voin elää hyvin etäällä talvesta, kerrostalotaloyhtiössä, jonka talonmies ansaitsisi pronssisen patsaan, jos vain ymmärtäisin hänen työpanostaan. Saan olettaa että metrin matka rappumme ovelta jalkakäytävälle on aamulla lapioitu lumesta. Saan tepastella aurattuja jalkakäytäviä pitkin bussipysäkille, josta ajallaan tuleva bussi kuljettaa minut aurattuja autoteitä pitkin töihin. Jos autoilisin, saisin käynnistää autoni lämmitetyssä autotallissa. Minulla ei ole periaatteessa mitään syytä ajatella, että pitäisi tehdä jotain toisin, vaikka talvi näyttäisi pahimman voimansa. Mielelläni toki eläisin muiden nisäkkäiden lailla, paljon nukkuen ja vähän kuluttaen. Se ei vain ole mahdollista, koska jokainen talven aiheuttama häiriö kellokorttien tahtiin heikentää yhteiskuntamme suorituskykyä. Jokainen talven aiheuttama harrastuspoissaolo vähentää onnellisuusastettamme.