Vesa Linja-ahon mielestä ekotekoja ei markkinoida niin, että se vetoaisi tavalliseen kansalaiseen: ”Mikä yhdistää päihdevalistajia, ilmastonmuutosaktivisteja, eläinaktivisteja ja ympäristöaktivisteja? Se, että mitä enemmän heidän juttujaan kuuntelee ja tekoja seuraa, sitä vähemmän heihin haluaa samaistua ja sen enemmän haluaa sulkea koko sakin – ja samalla koko aatteen – mielestään. [- – -] Tavallinen ihminen samaistuu mieluummin siihen citymaasturilla huristelevaan rentoon putkimieskaveriinsa, kuin ilmastonmuutoksesta saarnaavaan nuoreen eläkeläiseen. Näin kärjistäen.” (Mari Koo)
Matti
Tämä on valitettavan totta. Suomalaisessa pseudo-länsimaisessa kulttuurissa erilaiset kiihkeästi arvostamaansa asiaa ajavat ryhmät pyritään tukahduttamaan ja näiden jäseneksi leimautumista vältellään viimeiseen asti. Erilaiset lahkot, lakkoporukat, aktivistit ja hyväntekeväisyysyhdistykset ovat tämän ajan vitsaus, vaikka maassamme on aiempien sukupolvien aikana ahkerastikin otettu osaa pientenkin kuppikuntien toimeen ja tätä kautta pyritty vaikuttamaan koko kansakunnan kehitykseen. Nyt kehityksestä vastaa raha, kukaan ei kehitä mitään ilmaiseksi – tai jos kehittää, leimautuu hihhuliksi.
Näin siis moni hienokin tavoite hautautuu kollektiivisen ajatusilmapiirin hullujenhuoneelle, eikä sieltä hevin nouse yhteiseksi agendaksi. Toisaalta tähän ovat syynä myös ”hihhuleiden” äärimmäisen terävät kannat sinänsä ja nykyaikana suositut hätiköidyt johtopäätökset. Juuri tällaisiin sortuu myös vihreä aate edustajineen. Syyttävää sormea osoitellaan äkkipikaisesti milloin mihinkin suuntaan ja aikaansaadut muutokset sotivat varsin usein toivottua vaikutusta vastaan. Näin usein esimerkkinä käyttämäni autoteollisuuskin on saanut vihreät taakseen ja kääntänyt näiden saasteettomuusagendan omaksi taloudelliseksi edukseen myymällä entistä enemmän jo valmistuspäästöiltään reilusti luontoa tuhoavia ”taloudellisia” malleja täysin toimivien vanhempien ajoneuvojen tilalle.
Tuotteiden käyttöaikaa tulisi nostaa, mutta kestävä kehitys on terminä ehtinyt jo leimaantumaan sanahelinäksi ja usein tälläkin haetaan kuntatasollakin jotain aivan muuta kehitystä kuin kulutuksen ja saasteiden vähentämistä tai yhteisön hyvinvoinnin kasvattamista. Todellisuudessa kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että toteutettavat ratkaisut ovat taloudellisesti kannattavia ja tuottavat rahaa mahdollisimman pitkään.