Kulutusjuhla

Sveitsin ravintoloissa ja kahviloissa kuluu enemmän rahaa kuin Helsingissä

Kulutusjuhlassa on siis ollut ehkä hieman tavallista hiljaisempaa, kun olen viimeisen viikon aikana asettautunut asumaan Sveitsiin. Mutta tietysti kuluttajahavaintoja olen täällä tehnyt suunnilleen joka päivä.

Ensimmäinen vaihe on tietysti valuuttakertoimen jonkinlainen hallinta. Sveitsi ei ole osa EU:ta, joten täällä maksetaan maan omilla frangeilla. Setelit ovat komeat, mutta näin alkuvaiheessa tietysti vaatii päässälaskua tajuta, että 15 frangia on noin 12 euroa. Tai 50 frangia on 40 euroa. Frangi on viimeisen vuoden aikana vahvistunut selvästi, joten sen myötä Sveitsi on kallistunut eurokuluttajalle.

Ensimmäisiä kuluttajakokemuksia (Zürich-Basel-junalippujen oston jälkeen, joka onnistui kätevästi automaatista) oli kotipaikkamme Arlesheimin kahvila. Jotain tarvitsi saada ensinälkään. Kahvikupillisen hinta paljastui lähemmäksi neljää euroa, ja suolainen piiraspalakin oli muistini mukaan noin kahdeksan euroa.

Koska kahvila oli kylän keskustassa ja varsin hieno, niin ajattelin, että varmaan yleinen kahvilahintataso voisi olla alhaisempi. Nooh, alle kolmen euron kahveja ei saa juuri mistään. Kioskin automaattikahvikin maksaa noin 2,50 euroa.

Toki kahvi on yleensä laadukasta ja hyvää. Mutta kieltämättä tässä on nyt vähän pakko luopua päivittäisestä kahvilaistuskelusta, joka Helsingissä oli tapana, ja tehdä juomat kotona itse. Teekin on hintatasoltaan kahvin luokkaa.

Myös ravintolaruoka tuntuu varsin hintavalta. Lounasaikaankaan ei yleensä näe alle kymmenen euron annoksia, paitsi keittoja. Tyypillinen annoshinta ravintoloissa näyttää olevan 15 eurosta ylöspäin, ja harvoin edes pizzaa näkee mainostettavan alle kympillä.

Tosin lähellämme on tällainenkin koju, josta ihmiset näyttävät hakevan lounaitaan alle sen kymmenen euron hintaan:

Toisaalta ruokakaupoissa elintarvikkeet ovat suunnilleen samaa hintatasoa kuin Suomessa, joten sikäli itsensä ravittuna pitäminen ei välttämättä tule kalliiksi. Itse olen ollut ilahtunut erityisesti vihannes- ja kasvisvalikoimista, jotka ovat runsaammat ja paremmat kuin talvisessa Helsingissä.

2 Comments

  1. Puolen kilon Juhlamokasta tulee 50 kupillista kahvia sekä kotona että kahvilassa. Kotona kupillisen hinnaksi tulee n. 6 senttiä. Kahvikeittimen pääomakuluksi voitaneen laittaa 1 sentti. Sokerit ja kermat ovat korkeintaan sentin luokkaa per kuppi. Ok, sanotaan sitten 2 senttiä. Jos ja kun kahvilassa kupillinen maksaa 2-3 euroa, on kate valtava. Torikahvilassa saa pahvimukillisen hintaan 1,50, mutta pahvimukista en suostu juomaan oli hinta sitten vaikka 50 senttiä. 20 senttiä on kipuraja.

    Samantyyppiset laskelmat voisi tehdä myös leivonnasta. Itse leivotun leivän kilohinta jää alle yhden euron sähköineen ja kaikkineen. Suomessa on vähävaraisia paljon ja omaa talouttaan voisi vähävarainen parantaa leipomalla itse. Jokaisen jauhopussin kyljessä on leivontaohje. Jokaisessa taloudessa on sähköuuni ja leivinpelti. Idea on vapaa, mutta sille en voi mitään, että on helpointa valittaa lähipubissa kurjuuttaan ja syyttää yhteiskuntaa.

  2. Matti, totta kai kukin voi juoda kahvit kotonaan ja tehdä leipänsä itse. Minulle kahvilassa käyminen on kuitenkin paljon muutakin kuin se kahvi. Vakiokahvilassani Helsingissä kupillinen maksaa 1,50 euroa, mutta samalla saan kahvin lisäksi miellyttävässä ympäristössä kivan hengähddystauon ja voin lukaista vaikka päivän lehdet (jotka ovat siis kahvilassa tarjolla ilman eri veloitusta). Ja toki tuntuu hyvältä kannataa lähipalveluita eli sitä kautta pitää oma ympäristönsä aktiivisena.

    KAhvilanpitäjällehän tulee kuluja myös mm. vuokrasta ja vastaavista. Ja palkka sekä itselle että muillekin pitäisi maksaa. Toki kahvin kate on isompi kuin vaikka pullan, mutta kahvikupillisen mukana saa paljon muutakin.

    Kukin kuluttajana tietysti valitsee ne omat, tärkeät jutut. KAikki eivät tykkää leipomisesta, joten he ovat valmiita maksamaan valmiista leivästä.
    Ja täällä Sveitsissä saa ainakin niin paljon hyviä leipiä kohtuuhintaan, että mieluusti senkin maksan. Eikä kunnon ruislimpun valmistaminen sähköuunissa onnistu Suomesakaan.