Lisäaineet, teollinen ruoka ja ruokateollisuus edelleen herättävät kohuotsikoita ja runsasta arvostelua. Toisaalta myös itse keskustelu herättää keskustelua ja mielipiteitä siitä, mitä ruokailun ja syömisen pitäisi olla.

Tässä muutamia blogipoimintoja:

Saara Filosofian puutarhassa: Ankeuden ja kiitollisuuden viikot:

”Lisäaineita ja valmisruokateollisuuden markkinoille syytämän ruuan kehnoa laatua on nyt laskujeni mukaan taivasteltu pintajulkisuudessa ainakin vuoden verran. Marketissa mikään ei ole tänä aikana muuttunut. Samat kanannahkapullat ja lisäainejuomat täyttävät hyllyjä, epäilemättä siksi että niiden myyminen on edelleen aivan kannattavaa.” {- – -}
Aivan viime vuosina muotiin ovat tulleet jos jonkinlaiset dieetit ja ruokavaliot jotka on suunnattu terveille ja terveystietoisille ihmisille. Useimmissa keskeisenä ideana näyttäisi olevan nuiva suhtautuminen joihinkin tavallisiin ruokiin ja niiden korvaaminen vaikeasti hankittavilla ja kalliilla erikoistuotteilla. Terveyden nimissä, tietenkin. Sosiaalisten signaalien lähettelyn kanssa tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä. En nyt sano etteikö uusien ideoiden joukossa olisi hyviäkin ajatuksia, enkä etenkään väitä että oma ruokavalioni olisi täysin mallikelpoinen, vaan ainoastaan että lisättynä muihin kulttuurissamme risteileviin signaaleihin ajatus siitä että kunnon kansalaisella on ruokavaliostaan Näkemys jonka perusteluun tarvitaan vähintään ravitsemustieteen appro, on osaltaan monimutkaistamassa yleistä käsitystä siitä mitä ruoka ja ruuanlaitto ovat. Ei kai ruokakaan muodosta poikkeusta siihen, että jonkin arkisen asian osoittaminen monimutkaiseksi, kalliiksi ja aikaa ja asiantuntemusta vaativaksi johtaa ehkä parannuksiin ja oppimiseen muutamien kohdalla, mutta saa suuremman joukon masentumaan ja jättämään koko touhun sikseen.”

Anja Nystèn Iltalehden blogissaan: Lisäaineita lautasella:

”Minä puolestani esitän, että ”Kaikki syyt, jotka estävät kunnollisen ruoan syömisen, ovat tekosyitä.” Veikkaan tämän kirjoituksen herättävän närää. Taas yksi suvaitsematon besservisser ortorektikko syyllistäjä, joka katsoo nenänvartta pitkin toisten ostoskärryjä. En todellakaan syyllistä ketään, jos ei ehdi, halua tai jaksa laittaa ruokaa. Kyseenalaistan vain sen, etteikö kaupassa voisi hieman miettiä ruoka-ostoksia tai suoda muutama hetki aikaa etukäteisssuunnittelulle. Kommentoin muutamaa teesiä, joilla ruoanlaitosta tehdään vaikea juttu, vaikka sen ei tarvitsisi sellaista olla.”

Janne Huovila: Väline on viesti: tykkää luomusta tai häivy somesta! (aiheena siis se, miksi lisäaineuutisointi saa paljon näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa)

”1. Luonnollisen ruoan ihanne on erityisen tärkeä nuorille sukupolville, jotka ovat aktiivisimpia netin vertaisverkostojen ja -jakamisen hyödyntäjiä

2. Taloussanomat on lukenut läksynsä ja tietää sosiaalisen median aikakauden elinehdot. He ovat paukuttaneet syksyn ja talven samasta aiheesta ja saaneet sitä kautta ison joukon uusia lukijoita, jotka eivät perinteisesti ole lukeneet lehteä. Harva uutistoimija on kyennyt kääntämään sosiaalisen median verkostoja puolelleen näin hyvin.

3. Aihe on erittäin tärkeä ja herättelevä niin teollisuudelle kuin kuluttajille. Asian ravitsemuksellista merkitystä olisi voitu pohtia monipuolisemmin pelkän pelottelun sijaan.”