Stadin Friidu kävi kahviostoksilla: ”Ostin Stockmannin Herkun ihkaoikeasta kahviosastosta papuja,jotka sitten jauhettiin pressopannuun sopivaksi.Ostin moisen pannun jo ajat sitten,mutta enpäs ole kokeillut.Sanovat,että tavallinen pannukarkeus käy siihen,mutta tämä nuorimies, joka oli kahvin asiantuntija,kahvikurssit käynyt ja tiesi maailman kahveista kaiken,kieltäytyi jyrkästi olemasta samaa mieltä. ”Pressojauhatus on aivan eri asia”. Hänen silmissään häivähti lievä halveksunta pannukarkeutta kohtaan pressopannussa.
Kahvista riitti tarinaa ja minä kuuntelin korvat ja silmät seljällään. Kymmeniä papulajeja purkeissa oli edessäni maittain,vahvuuksien mukaan,värienkin. [- – -] Annoin katseeni vaipua papuihin ja sitten tunsin sieraimissani taivaallisen tuoksun. Se tunkeutui suloisesti hajuaistini kautta syvemmälle levittäytyen sisälleni ja kietoen minut suorastaan päihdyttävään kaakaolle vivahtavaan tuoksuunsa.Pavut olivat kiiltäviä,pienehköjä tummanruskeita kuin Fazerin suklaapavut. Kahvimiehen ja minun katseet yhtyivät ja minun sydämessäni oli syttynyt rakkaus kahvinpapuja kohtaan.
Ostin kaksi kauhallista. Panin invaostoskärryyn miehen eteen pussillisen pressojauhettua Brasil Bourbon Estatea ja tunsin suurta mielihyvää. Ja se veti melkein vertoja sille tunteelle kuin olisin ostanut Chanel Vitosta. ” (Mari Koo, kiitos Kaisa K:lle linkistä)