Leo Stranius kirjoittaa Reilun kaupan viikosta: ”Suosin Reilun kaupan tuotteita käytännössä aina niin kotona, töissä kuin kahviloissa ja ravintoloissakin.
Kannattaa kuitenkin kysyä, mikä on oikeasti tarpeellista. Tarvitseeko esimerkiksi kahvia, suklaata, viiniä tai ruusuja oikeasti? Omasta mielestäni nuo kaikki ovat turhia ylellisyystuotteita, turhakkeita. Voisiko näiden sijaan keskittyä ruuan tuotantoon?
Toki nuo kaikki ovat reiluina parempia kuin perinteisinä. Itse suosin reilun kaupan tuotteita kuitenkin vain silloin, kun koen niitä oikeasti tarvitsevani.
Itselleni tyypillisimmät Reilun kaupan tuotteet ovat tee ja banaanit. Toki nekin ovat monella mittarilla mitattuna ylellisyystuotteita. Joku raja kuitenkin :).” (Mari Koo)
Joku
Makuasioita, makuasioita. 🙂 Itse käytän suklaata, mutta en banaaneja, ja hyvin vähän teetä. Mikä näistä on tarpeellisin? 😉
Mietin, onkohan Leon kulutusvalintojen taustalla näiden nimenomaisten tuotteiden osalta (reiluuden lisäksi) pohdintoja esimerkiksi tuotannon vesijalanjäljestä (erit. kahvi vs. tee vs. kaakao/suklaa) – tai joistain muista vastaavista tuotteiden markkinoihin tai tuotantoalueisiin liittyvistä tekijöistä.
Saara
Minä tarvitsen suklaata ja ruusuja! Onko varmaa, että esim. suklaan (kaakaopavut) tuotanto on pois ruuantuotannosta? Vai olisiko reilun kaakaon tuottajan elämässä toinen realistinen vaihtoehto alistuminen epäreilun tuotannon pelisääntöihin? Eikö parasta olisi, jos tarjolla olisi mahdollisimman kattava valikoima reilun kaupan tuotteita noin ylipäätään? Tiedostava, askeettinen vähemmistö tulee aina olemaan vähemmistö niin kauan kuin kulutustyylin suhteellisen vapaa valitseminen on mahdollista. Ratkaisevaa on lopulta, saadaanko enemmistöt, juuri ne tietämättömät, itsekkyyteen ja laiskuuteen taipuvaiset massat, vihertymään. Enemmistön tapauksessa paras paikka aloittaa ei taida olla makumieltymysten kritisointi vaan eettisesti kestävien vaihtoehtojen tuottaminen ylipäätään, sekä niiden ostamisen tekeminen mahdollisimman helpoksi (saatavuus, kohtuullinen hinta). Tässä vaiheessa, minusta on hiukan outoa kritisoida sitä että jotakin (mitä tahansa) on jo saatavana reiluna tai luomuna- iso ongelmahan on se että reilu ja luomu mielletään yhä erikoistuotteiksi jotka jo sinänsä ovat ylellisyyttä, kun taas hyvä normaalitaso tarkoittaa lukemattomilla tavoilla epäeettisiä tuotteita.
johannamaria
Straniuksen logiikka on pettämätön – kahvi on turha ylellisyystuote, tee sensijaan ei…
Itse en myöskään usko, että jos ruusujen, kahvin ja kaakaon (tai teen!) viljely lopetettaisiin, kaikki siihen kohdistuva energia, työvoima, maa-ala jne. tulisi ruokatuotantokäyttöön. Ei ainakaan sellaisen ruoan, joka tulee alueille, jossa ruoasta on pulaa. Uskon ennemminkin, että JOS noilla voimavaroilla ruokaa tuotettaisiin, se olisi jotain, joka tuotettaisiin länsimaiseen elintasokulutukseen.
Eko-Matti
Edelleen on hyvä muistaa, että ruuasta 50 % päätyy roskiin. Oli se reilua tai ei. Tämä on oikeasti ihan käsittämätön ongelma. Ei se onko tee, kahvi, ruusut tai viini välttämättömiä. Niiden osuus maailman ruuantuotannosta on joka tapauksessa kohtalaisen marginaalinen verrattuna hävikkiin.