Kemikaalikimaran Anja on tutkaillut kestoleivinpaperia ja todennut, ettei se mitään paperia ole, vaan muovia: ”PTFE-muovin raaka-aineet ovat fluorimonomeerejä, jotka ovat käytännössä luonnossa hajoamattomia. Fluorattuja yhdisteitä käytetään yleisesti lianhylkimisaineissa, kosteussuojatuotteissa kuten erilaisissa tekstiileihin tai kenkiin suihkutettavissa aineissa ja PTFE-muovin (jonka yksi kauppanimi on Teflon) valmistuksessa. {- – -] Miksi lisätä ihmisen ja ympäristön kemikaalikuormaa tällaisilla aineilla ja tuotteilla? Kestoleivinpaperia ei myös noin vaan hävitetäkään. Tavallisen leivinpaperin voi laittaa biojätteeen, kartonkeräykseen tai energiajakeeseen – kestoleivinarkkia ei. TFX-leivinarkkipakkauksen virheä kierrätysmerkki koskee pahvipakkausta. [- – -] Itse en ostaisi kestoleivinarkkia – olenhan luopunut pinnoitetuista paistinpannuistakin ja siirtynyt kokonaan valurautaisiin. Ne kestävät sukupolvelta toiselle, toisin kuin pinnoitetut pannut. Kaapissa on pari pinnoitettua kakkuvuokaa. Niitä käytän silloin aniharvoin, kun ylipäänsä kakkuja teen. Mutta jos kestoleivinarkki kotona sattuu olemaan, suosittelen pesemään sen huolella kuumalla vedellä, tiskiaineella ja harjalla. Normaaleissa uunilämpötiloissa siitä tuskin mitään irtoaa, mutta paistinpannulle tai grilliin en kyseisiä tuotteita laittaisi.” (Mari Koo)