Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Kemikaalit' merkittyjä kirjoituksia

»   Rinna esittelee idean vaatteiden valmistusaineluetteloista: “Niin suuri osa tekstiilin käyttäytymisestä riippuu siitä minkälaisia viimeistysaineita sen käsittelyssä on käytetty, että on vallan kummallista että niistä ei saa yleensä mitään tietoa. Lisäksi allergisille tai kemikaalitaakasta huolehtiville nämä tiedot olisivat todella hyödyllisiä. En käy valalle siitä että kuvan lappuun valitsemani aineet olisivat sellaisia joita oikeasti käytettäisiin yhdessä, mutta kaikki niistä ovat ihan yleisessä käytössä olevia. Reaktiiviväreillä on hyvä valon- ja pesunkesto, joten tieto siitä olisi myyntiä edistävä. DMDHEU (dimethylol dihydroxyethyleneurea – kiitos wikipedia!) kuulostaa muotihuumeelta, mutta on ureapohjainen resiinikäsittely, jolla saadaan aikaan lähes rypistymätön puuvillakangas, siis “silittämättä siisti”. Kätevää jos inhoaa silittämistä, mutta se a) vaikuttaa kankaan tuntuun niin että täyspuuvillakin tuntuu polyesterisekoitteelta b) saattaa hönkiä formaldehydiä, joka voi aiheuttaa herkistyneille iho-oireita ja c) heikentää kankaan vetolujuutta niin, että kangas saattaa melko yllättäenkin ratketa varsinkin taitteiden kohdalta. Tätä viimeistä vastaan auttaa jossain määrin pehmentimen käyttö.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Exme toivoo, että muutkin siirtyisivät hajusteettomiin pesuaineisiin: “Olen käyttänyt 10 vuotta vain hajuttomia pesuaineita. Alkusyynä olivat iho-oireet, joiden myötä vaihdoin kaikki tuotteeni herkän ihon tuotteisiin. Vaikka ihottuman syy sitten selvisi (vehnä), en ole palannut tuoksuihin. Joskus kadullakin tulee vastaan ihmisiä, jotka haisevat Omolta (okei, ehkä se Omo ei ole pahin haju, mutta sitä haistelin koko lapsuuteni). Ihan hirveää, miten kukaan kestää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja kirjoittaa seksilelujen ftalaateista: “Olen sittemmin ihmellyt yhä enemmän, miten voi olla mahdollista, että markkinoilla on tuotteita, joilla hinkataan hormonitoimitaa häiritseviä aineita suoraan limakalvoille. Pehmeissä jellyesineissä voi olla ftalaatteja kymmeniä prosentteja. Lapsille tarkoitetuissa leluissa tiettyjä ftalaatteja saa olla enintaään 0,1 % pehmitetyn materiaalin massasta, sillä lapsi voi laittaa esineen suuhunsa. Sen sijaan hedelmällisisessä iässä oleville ihmisille – niin naisille kuin miehille – ftalaatteja voi lykätä elimistöön ihan surutta? [- – -] Voimakas haju kertoo ftalaateista. Kaalimato varoittaa PVC-tuotteiden yhteydessä kumiallergisia, Tanskan viranomaiaiset ihan kaikkia. Kannattaa varmistua, että tuote ei ole PVC:tä, sillä niistä voi vapautua ftalaatteja. Raskaana oleville ja imettävillä tanskalaiset eivät suosittele dildojen käyttöä ollenkaan. Tanskalaiset varoittavat kuluttajia, ruotsalaiset ova tehneet suunnitelman, jolla lisääntymisterveydelle haitalliset ja hormonitoimintaa häiritsevät ftalaatit saataisiin pois tuotteista. Seksilelut mainitaan raportissa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja on osallistunut Itämeren lääkeaineita käsitelleeseen seminaariin. Sitten hän törmäsi Askel terveyteen -sivustolta ohjeeseen, jossa neuvottiin tekemään ehkäisypillerirosmariinisampoota. “Kyllä vaan, luitte oikein. Ohjeessa kehotetaan murskaamaan 11 ehkäisytablettia puuteriksi ja sekoittamaan ne tavalliseen sampooseen rosmariiniöljyn kera. Muutama viikko hormonisampoota kuulemma parantaa hiusten kuntoa. Näin älytöntä ohjetta en ole nähnyt aikoihin. Ohje sotii olennaisia kemikaalien ja lääkeaineiden käyttöä koskevia periaatteita vastaan. – Lääkkeitä ei saa laittaa viemäriin. Jos niitä ei käytetä, ne toimitetaan apteekkiin hävitettäväksi. – Kosmeettiset tuotteet eivät saa sisältää lääkeaineita. On erittäin kyseenalaista antaa kuluttajalle ohjeita valmistaa kotikäyttöön tuotteita lääkkeistä. ” (Mari Koo Ei kommentteja.

Puolikas tiskiainetabletti riittäisi puhdistamaan astiat

thursday 11. aprilta 2013 klo 16.19 kirjoittajana Mari Koo

Astianpesukoneeseen riittäisi puolikas tiskiainetabletti, kertoo ruotsalainen Plus-ohjelma. Ohjelmassa on testailtu astioiden pesemistä niin kokonaisella kuin puolikkaalla tabletilla, eikä pesutuloksessa ole havaittu eroa.

Saman ovat monet kuluttajat huomanneet oman kokemuksen kautta. Esimerkiksi Edullista elämää -blogin Tanja kirjoittaa:

“Ostan yleensä tiskiainetabletteja sen ison pakkauksen, jossa on 70 tablettia eli riittää 70 pesuun ja halvimmillaan yhdelle tabletille/pesulle jää hintaa 11 senttiä. Tabletit ovat kuitenkin niin isoja, että otan suojakelmun pois ja puolitan ne aina. Puolikkaalla tabletilla saan täysin puhtaat astiat, jopa kattilat ja pannutkin ja hintaa jää 5,5 senttiä/pesu.”

Ruotsalaisjutussa ihmetellään, miksi meille myydään niin isoja tabletteja, vaikka vähempikin kemikaaliannos riittäisi.

Valmistaja vastaa, että he ovat huomanneet saman: nykykoneet ja pehmeä vesi pesevät pienemmällä ainemäärällä. Ruotisissa pienempi tabletti on tulossa kauppoihin syksyllä.

Pitäisi siis varmaan pistää postia konetiskiaineiden valmistajille ja vaatia pienempiä tabletteja. Onhan pyykinpesuaineissakin eri annostelumäärät koneen koon ja veden kovuuden mukaan. Luulisi siis, että myös tiskiainetableteissa olisi helppoa tarvittaessa ohjeistaa tuplaamaan pesuainemäärä.

Mutta koon muutossa odotellessa kannattaa siis kokeilla puolittamista.

Tiskiainetabletista riittäisi puolet

Be Sociable, Share!

»   Anja Nystén kertoo, että Kemikaalivirasto aikoo selvittää seksilelujen kemikaaliriskejä: “Alustavan riskinarvion mukaan seksileluja, kuten vibraattoreita käyttävillä aikuisilla, on potentiaalinen riski altistumiseen. Riskin suuruus on kuitenkin hämärän peitossa. Tanskalaiset ovat vuonna 2006 tehneet selvityksen seksileluista. Otos on varsin pieni, kaikkiaan 16 tuotetta. Seksileluja valmistetaan paitsi PVC:stä, myös luonnonkumista sekä silikonista. Suuri osa seksileluista valmistetaan Kiinassa. Jelly-tuotteet ovat käytännössä PVC:tä, jossa saattaa olla pehmittimiä eli ftalaatteja jopa 70 %, joita voi irrota tuotteista. Öljypohjaisen liukasteen käyttö satakertaisti migraation DEHP-ftalaatin kohdalla. Vesiliukoinen liukaste on siis suositeltavampi. Selvityksen yhteenvetona todettiin kuitenkin, että tuotteiden käytöstä ei muodostu terveysriskiä, sillä määrä on vähäinen. Yhdestä tuotteesta löytyi trimetyylitinakloridia, jota raskaana olevien ja imettävien tulee välttää. Tanskalaisraportissa annetaan ohjeeksi käyttää vibraattorin kanssa kondomia. Toinen ohje on pestä tuote miedolla saippuavedellä ennen ja jälkeen käytön, mikä nyt tietysti muutenkin on selvä juttu.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja on tutkaillut kestoleivinpaperia ja todennut, ettei se mitään paperia ole, vaan muovia: “PTFE-muovin raaka-aineet ovat fluorimonomeerejä, jotka ovat käytännössä luonnossa hajoamattomia. Fluorattuja yhdisteitä käytetään yleisesti lianhylkimisaineissa, kosteussuojatuotteissa kuten erilaisissa tekstiileihin tai kenkiin suihkutettavissa aineissa ja PTFE-muovin (jonka yksi kauppanimi on Teflon) valmistuksessa. {- – -] Miksi lisätä ihmisen ja ympäristön kemikaalikuormaa tällaisilla aineilla ja tuotteilla? Kestoleivinpaperia ei myös noin vaan hävitetäkään. Tavallisen leivinpaperin voi laittaa biojätteeen, kartonkeräykseen tai energiajakeeseen – kestoleivinarkkia ei. TFX-leivinarkkipakkauksen virheä kierrätysmerkki koskee pahvipakkausta. [- – -] Itse en ostaisi kestoleivinarkkia – olenhan luopunut pinnoitetuista paistinpannuistakin ja siirtynyt kokonaan valurautaisiin. Ne kestävät sukupolvelta toiselle, toisin kuin pinnoitetut pannut. Kaapissa on pari pinnoitettua kakkuvuokaa. Niitä käytän silloin aniharvoin, kun ylipäänsä kakkuja teen. Mutta jos kestoleivinarkki kotona sattuu olemaan, suosittelen pesemään sen huolella kuumalla vedellä, tiskiaineella ja harjalla. Normaaleissa uunilämpötiloissa siitä tuskin mitään irtoaa, mutta paistinpannulle tai grilliin en kyseisiä tuotteita laittaisi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalicocktailin Noora raportoi tuttipulloja koskevasta kemikaalitutkimuksesta: “Pulloja testattin siis olosuhteissa, jotka vastaavat sitä, kun himassa kuumennat skidille maidon pullossa. Tavoitteena oli selvittää, mitä kemikaaleja muovista siirtyy pullon sisällä olevaan nesteeseen. Tulokset osoittivat, että polypropyleenia (PP) tai silikonia sisältävät pullot päästivät eniten kemikaaleja kuuman nesteen sekaan. Polypropyleeni on valitettavasti tuttipulloissa yksi yleisimmin käytetyistä kemikaaleista. Hämmentävää on se, että testissä osa BPA-vapaiksi luvatuista pulloista päästi silti bisfenolia nesteen sekaan! Silikonipullot puolestaan vuotivat kuumaan nesteeseen jopa hormonitoimintaan vaikuttavia ftalaatteja!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Rakennekynsien aiheuttamat allergiset reaktiot ovat esillä Kemikaalikimarassa: “Rakennekynnet ovat riski erityisesti niiden tekijälle, joka on kovettumattomien aineiden kanssa tekemissä usein. Polymeroituneella ja kovuttuneella aineella riski on olennaisesti pienempi. Maryah tekee on herkistynyt rakennekynsien tekemisen yhteydessä ja saanut elinikäisen allergian. Joka kerran, kun iho on kosketukssa aineiden kanssa, oireet ilmaantuvat. Rakennekynsien tekemisessä käytetään samoja aineita kuin esimerkiksi liimoissa, lattiavahoissa, painoväreissä ja hammaspaikkausaineissa – ja monessa muussa, joten allergia voi ilmaantua myös muussa yhteydessä. Tyly ja erittäin ikävä juttu. Akrylaattien on todettu aiheuttavan myös astmaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Maarit osti hiusvärin, joka mainosti itseään mm. luomuraaka-aineilla. Totuus Naturigin-tuottesta oli aivan muuta: “Kotona tarkemmin lueskellessa pakettia, tuli kyllä olo, että nyt on huijattu oikein kunnolla.Paketin etupuolella lukee “Organic based” eli luomupohjainen. Tuotteesta löytyy 2 sertifioitua luomuöljyä, muita ei ole mainittu mitenkään, vaikka niitä pitäisi olla 10 lisää. Ja jos tuote on luomupohjainen, voisi kuvitella, että mielellään myös mainittaisi luomun osuus prosentteina, mutta ei… Valmistajan sivuilla puhutaan paljon, että on käytetty mahdollisimman ympäristö-ja ihmisystävällisiä aineksia, mutta näin ei kyllä todellisuus ole. EDTA (vesistölle haittaa), sodium lauryl sulfate(ihoärsytys, karsinogeeni), Propylene glycol(ihoärsytys, maksa ja munuaisvaurioita)…sls:tä ja propylene glycol:sta vieläpä kerrotaan, että tiedättehän niiden olevan vaarallisia!” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Filosofian puutarhan Saara kehottaa vaihtamaan hiuskiinteet ja -muotovaahdot pinneihin ja muihin hiusten mekaanisiin kiinnittimiin: “Kemikaalien paras korvaaja ovat hiuskiinnikkeet, eli hengettömät, pinnit, hiusneulat ja klipsit. Niiden käyttö on vähentynyt samaan aikaan kun hiusten muotoilu kemikaalien avulla on lisääntynyt, ja nykyään moni ymmärtää hiuskorut käyttöesineiden sijaan koristeiksi. Suomesta kunnollisia, tukevia kiinnittimiä löytää vain ilmiömäisellä tuurilla, mutta ulkomaisissa nettikaupoissa on tarjolla laatutavaraa. No, hintaa on parasta verrata pikemminkin kampaamokäyntiin kuin marketin hiustarvikehyllyn tuotteisiin. Mutta rahalla saa laadukkaista materiaaleista käsityönä tehtyjä tarve-esineitä jotka kestävät ahkerassakin käytössä uudenveroisena jopa vuosia- monta kertaa pidempään kuin yhdenkään kampaamokäynnin tuottama ilo. Ainoa haaste on, että vuosien varrella kauniiden pikku asusteiden kokoelma saattaa paisua suurenpuoleiseksi.” (Mari Koo) 5 kommenttia.

S-ryhmä siirtyy myrkyttömiin ja parempilaatuisiin kuittipapereihin

friday 11. februaryta 2011 klo 23.53 kirjoittajana Mari Koo

Kun kuittimateriaalien myrkyllisyydestä viime vuonna uutisoitiin, niin mietin, että tässä olisi hyvä tilanne jollekin kauppaketjulle tehdä pieni muutos toiminnassaan parempaan suuntaan. Samallahan kerrottiin myrkytöntäkin paperia olisi tarjolla, tosin 10–20 prosenttia kalliimpaan hintana.

Mutta nyt S-ryhmä sitten teki muutoksen: siellä siirrytään kuittipaperiin, josta puuttuu kyseinen kemikaali eli Bisfenoli A. Paperin luvataan olevan myös laadukkaampaa:

Kassakuittipaperi vaihtuu uuteen S-ryhmän toimipaikoissa vaiheittain. Uusi paperi saadaan ensimmäisissä myymälöissä käyttöön maaliskuun alkupuolella. Muutos ei tapahdu ei kerralla, sillä vanhat varastot käytetään loppuun.

Uusi kuittipaperi ei eroa laadultaan aikaisemmasta – ainakaan huonompaan suuntaan. Päinvastoin: oikein säilytettynä, valolta ja kosteudelta suojattuna kuitin tulostusjäljen pitäisi kestää jopa kymmenen vuotta.


(Disclaimer: kirjoitan säännöllisesti S-ryhmän Yhteishyvä-nettisivuille mm. Ekomatsi-sarjaa)

Be Sociable, Share!

»   Maija Aalto kommentoi Hesarin kolumnissaan kosmetiikkakohuja: “Ja tietysti, pientähän se kosmetiikan vaikutus on verrattuna siihen, mitä me hengitämme ja syömme. Hysteriaan ei ole syytä. Silti tuntuu erityisen vastenmieliseltä ajatukselta, että saatan tietämättäni joka päivä sivellä itse iholleni myrkkyä, nautiskellen. Kosmetiikan kohdalla tavallinen kuluttaja ei ilman kemistin koulutusta edes tajua, mitä purkin kyljessä lukee. On hankalaa äänestää lompakollaan. [- – -] Voisiko isot firmat pakottaa etsimään vaihtoehtoja mahdollisesti vaarallisille aineille jo siinä vaiheessa, kun kyseessä on vasta epäily? Vapaaehtoisesti sitä tuskin kukaan kuitenkaan tekee. Ja en siis tarkoita, että jokaiseen kaupunkilegendaan tulisi reagoida, vaan vain niihin vakavasti otettaviin tieteellisiin tutkimuksiin, hieman varhaisemmassa vaiheessa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja Nysten lukee raportteja maailman pahiten saastuneista paikoista ja kauhistelee viime aikaisia uutisia mm. Unkarin lietealtaan hajoamisesta. Niiden vuoksi kuluttajankin on hyvä laittaa kemikaaliasiaa oikeisiin mittasuhteisiin: “Tällaisia raportteja lukiessa ja kuvia katsellessa tulee väkisinkin mieleen asioiden suhteellisuus. Välillä tuntuu, että länsimaisen kuluttajan suurimpia huolia on se, millaista rasvaa vauvanpeppuihollensa sivelee ja onko sampoossa silikonia, joka kaiken lisäksi ei edes ole ihmiselle haitallista ainetta tai pitääkö olla huolissaan karkkien lisäaineista. Unkarin lietevuoto ja muut ympäristökatastrofit, työsuojelulaiminlyönnit ja täydellinen välinpitämättömyys ahdistavat oikeasti. Tulva on hirvittävä juttu, kemikaalitulva vielä pahempi. Vetää sanattomaksi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Project Mama -blogin Katja kokee lapsen talvikenkien ostamisen hankalaksi, sillä esim. goretex sisältää haitallisia kemikaaleja: “Olen metsästänyt Maddelle talvikenkiä. Kengistä tulikin supervaikea projekti Tarja Castelin kirjoitettua Ipanaelämää-blogissaan kiinnostavan postauksen siitä, että goretex sisältää sekä ihmiselle että ympäristölle haitallisia kemikaaleja. Kiitos ei. WWF raportoi, että näitä hormonitoimintaakin häiritseviä perfluorattuja yhdisteitä sisältävät mm. Teflon, Goretex, Stainmaster ja Scotchguard -tuotemerkit. Jees. Olen aivan kypsä siihen, että kemikaaleja tutkitaan vasta kun vahinko on tapahtunut. Varsinkin kun näitä yhdisteitä löytyy jo joka puolelta ympäristöstä. [- – – ] En halua ostaa tuotteita, joissa käytetään tällaisia aineita! Hackman on jo päällystänyt pannunsa keraamisella Ceratec-pinnoitteeilla (josta varmaan 50 vuoden päästä löytyy jotain skeidaa – jos ihmiset nyt enää onnistuvat parin sukupolven päästä lisääntymään), joka parin kokeilukerran perusteella on parempaa kuin teflon. Mutta mistä saisin ipanalle loskankestävät talvikengät? Pärjäisimmekö kumppareilla ja nahkasaappailla? (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Karkkipäivän Sanni laski päivän kosmetiikkatuotteita: “Laskin, montaako kosmetiikan tuotetta yhteensä käytän vuorokauden aikana. Sunnuntain kosmetiikkatuotesaldoksi tuli 38. On se vaan hassua, kuinka riippuvaisia me ollaankin kosmetiikasta – ja juuri sekin saa välillä ajattelemaan, kuinka paljon kemikaaleja ihollemme päivittäin joutuu….. [- – Kommenttiosasstolla Sanni laskee lisää] Tosin yllättävän helposti se luku nousee yli kymmenen ihan peruspirkollakin; useimmat ihmiset muotoilevat hiuksiaan joten jo suihkusta ja hiustenmuotoilusta tulee 4-5 tuotetta (shampoo + hoitis + suihkugeeli + 1-2 muotoilutuotetta). Siihen päälle dödö jota varmaan suurin osa ihmisistä käyttää, ja käsisaippua, niin ollaankin jo luvussa 7. Useimmat meistä käyttävät myös hajuvettä; 9. Ja kasvoihin käytetään päivittäin varmaankin vähintään putsari ja kosteusvoide = 11. (Mari Koo) 6 kommenttia.

»   ee:n urheiluvaatteisiin jää pesupähkinäpyykkäyksen jäljiltä tunkkainen haju. Kommenttiosastolla ehdotetaan, että huuhteluaineena käyttäisi etikkaa tai toisinaan pesisi pyykin jollain muulla aineella: “Ja puhdasta tulee. Paitsi. Urheilupyykki jää vähän tunkkaiseksi. En usko olevani erityisen pahanhajuinen tai hikoilevani normaalia enemmän, mutta teen sitä usein, ja vaatteet viettävät liikunnan jäljiltä treenikassissa yleensä muutaman tunnin. Se saattaa aiheuttaa tunkan, tai sitten pesupähkinöiden hajusteettomuus, mutta alan olla valmis sorsimaan taas luontoa eli hankkimaan jotain tavan pulveria. Tai jotain ekoversiota, mutta ei sekään vertailematta kaupassa koriin tipahda. Sillä välin pyykkiä kertyy, käyn joka päivä töissä, enkä millään jaksaisi. Pesupähkinät olivatkin vähän liian hyviä ollakseen täydellisiä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Tullilaboratorion testien perusteella vedettiin markkinoilta pois Qi-nimistä reilun kaupan ja luomun merkinnöillä vatustettua vihreää teetä, koska siinä oli todettu heksaklooribentseeniä yli sallitun enimmäismäärän. Terveydelle tästä määrästä ei ole haittaa, ja Reilun kaupan esitämisyhdistyksen viestintäpäällikkö Janne Sivonen kommentoi asiaa blogissa: “Pieni pitoisuus ei kuitenkaan tee asiaa Reilun kaupan näkökulmasta merkityksettömäksi, sillä Reilun kaupan tuotannossa ei saa käyttää lainkaan HCB:tä. Reilun kaupan tuotannolle säädetyt ympäristökriteerit eivät ole kuitenkaan yhtä tiukat kuin luomussa. Ne eivät kiellä esimerkiksi sitä, että kemikaali joutuisi teehen aiemmin saastuneesta maaperästä. Valvontayhtiö FLO-CERT tarkistaa tiloille tekemillään valvontavierailuilla, ettei HCB:tä ja noin sataa muuta kiellettyä kemikaalia käytetä. FLO-CERT tarkisti myös Qi-teen erikseen saatuaan tietää Kuluttaja-lehden testituloksista. Valvontayhtiö päätyi tutkimuksissaan siihen, ettei kemikaalia ole käytetty viljelyn yhteydessä, eikä Reilun kaupan kriteereitä ole siten rikottu. Myös tullilaboratorion mukaan HCB säilyy maaperässä pitkään, ja se on siten voinut päätyä teehen valmiiksi saastuneesta maaperästä.” (Mari KooI Ei kommentteja.

»   Aimo annos hämmästelee: “Mikähän ihmeen vimma on korostaa tuotteissa – ja nimenomaan pesuaineissa – luontoa tai luonnonmukaisuutta? Tämä tuli mieleen iltana eräänä, kun huomasin sattumalta pelkästään meillä kotona olevan kolmelta eri valmistajalta neljä tuotetta, joiden nimessä on sana naturals. [- – -] Miksi pitää korostaa tuotteissa luontoa, kun ne kuitenkin ovat kaukana siitä? En koe teflon-pannua tiskatessani olevani sitruunapuiden varjossa eikä aloe tuo mitään lisäarvoa pikkupöksyihini. Ja sitten vielä tuo sana itsessään. Naturals. Kumma valinta. Vielä kummallisemmaksi sanan tekee Urban Dictionaryn määritelmä, jonka mukaan se tarkoittaa luomurintoja. (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Omassakin asunnossani lentelee taas banaanikärpäsiä. Siksi Anjan banaanikärpäansan aion ottaa pian käyttöön: ”

  • Juomalasi tai lasipurkki (läpinäkyvä, niin voi laskea raadot)
  • Kansi: ei välttämätön, voi käyttää esimerkiksi paperista truuttaa tai kantta, jossa reikä.
  • Nitistysliemeen jotain makeaa, yksi tai useampi näistä: balsamiviinietikka, omenaviinietikka, mikä tahansa etikka,siirappia, sokeria, mehua, hedelmänpala, punaviiniä, konjakkia (banaanikärpäset ovat näköjään persojaalkoholijuomille…)
  • sekä käsi- tai konetiskiainetta
  • Nitistysliemi sekoitetaan juomalasiin, joka sijoitetaan banaanikärpästen majapaikoille” (Mari Koo)
9 kommenttia.

« vanhemmat kirjoitukset