Kalatiskin äärellä kuluttajan valinnat ovat vaikeita, kirjoittaa Päivi Mäki-Petäjä:”Eilen julkaistu tutkimus kertoo, että Suomessa kasvatetun kirjolohen ympäristökuorma on pienentynyt merkittävästi. Sekä rehevöittävät päästöt että ilmastopäästöt ovat pienentyneet kymmenessä vuodessa. Hienoa: kotimaassa kasvatettua kirjolohta voi siis syödä hyvällä omallatunnolla. Ainakin, jos on huolissaan ilmastonmuutoksesta. Mutta jos on huolissaan Itämeren tilasta, naudan, sian ja broilerin tuotanto aiheuttavat vähemmän rehevöittäviä päästöjä kuin kirjolohenkasvatus. Pitää siis päättää ensin, onko enemmän huolissaan Itämerestä vai ilmastosta ja valita ruokalista sen mukaan. [- – -] Kotimaisen luonnonkalan syöminen tietenkin olisi helppo valinta. Se ei tuota rehevöittäviä päästöjä. Hiilipyrstönjälkikin jää olemattomaksi, elleivät kuljetusmatkat ole kohtuuttomia. Toisaalta pitää muistaa välttää uhanalaisia lajeja kuten villiä lohta ja vaellussiikaa. Lisäksi kirjolohen rasvakoostumus on luonnonkaloja parempi eli se on terveellisempää. Sitten on vielä tuo Itämeren dioksiiniongelma… Muutama tovi voi kalatiskin ääressä vierähtää, kun yrittää tehdä parasta mahdollista valintaa.
Tiedostavan kuluttajan osa ei ole kadehdittava.” (Mari Koo)
Saara
Minä suosittelisin Päiville ja muille eettisen päätöksenteon monimutkaisuudesta huolestuneille riman laskemista, vaikkapa kohtaan ”tee vaan jollakin logiikalla eettinen valinta”. Jos kala-asioiden miettiminen pidemmälle tuntuu liian monimutkaiselle, älä mieti niitä. Maailma on niin monella tavalla pielessä, että omiin rajoihin hyvin sopivia kiitettäviä tekoja on vaikka miten paljon. Kalatiskin ääressä toivottomuuteen vajoamiseen kuluvan puolituntisen aikana istuttaisi äkkiä puun, tekisi aloituksen itse virkattuun huiviin, kävelisi muutaman bussipysäkin välin…
Eettisesti tiedostavasta elämäntavasta tulee helposti hyvin stressaava, jos kokee että aina pitää onnistua tekemään absoluuttisesti paras valinta. Kalatiskin jälkeen siirrytään miettimään kastiketta, sitten pöytään pantavia vihanneksia… Maailma on täynnä kyynistyneitä ihmisiä jotka ovat jossain vaiheessa huomanneet etteivät yksinkertaisesti jaksa miettiä joka valintaa tarkkaan ja päättelevät ettei heistä ole ollenkaan elämään eettisesti tiedostavaa elämää. Armollisuus ei ainoastaan säästä hermoja, vaan on todennäköisesti pitkällä tähtäimellä parempi että tekee ”vähemmän” ja epätäydellisesti, mutta välttää loppuunpalamisen ja ennen kaikkea takakireän asenteen levittämisen ympäristöön. Etiikka on oppi hyvästä elämästä, ja jos tuntee alkavansa läkähtyä valintojen keskellä, se on aika hyvä merkki siitä että toimii jotenkin moraalisesti arveluttavalla tavalla. Toiseksi, se että etiikka on oppi hyvästä elämästä tarkoittaa sitä että etiikka ei ole oppi kieltäymyksestä, uhrautumisesta ja syyllisyydestä. Ihmiselläkin on oikeus sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin, ja tämä hyvinvointi on pitkälti kokemuksellista.