Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Vakuutukset' merkittyjä kirjoituksia

»   Taloustaidon toimittaja Satu Alavalkama kirjoittaa fillareiden vakuuttamisesta: “Kun vahinko sitten sattuu, vakuutuskorvaus saattaa yllättää pienuudellaan. Miksi? Siksi, että asiakas ei aina muista, että vakuutusyhtiö vähentää korvausmäärästä asiakkaan omavastuun, joka on vähintään 150–200 euroa. Lisäksi pyörän käyttöiästä lasketaan ikävähennys, joka voi haukata korvauksesta 10–30 prosenttia. Polkupyörän enimmäiskorvaus on myös usein pienempi kuin tavallisen koti-irtaimiston. Tämä johtuu siitä, että polkupyörä luokitellaan kodin ulkopuolella säilytettäväksi tavaraksi, joka on helpommin pitkäkyntisten ulottuvilla. Toivottavasti olet hankkinut itsellesi laadukkaan polkupyörän, joka tuo arkeesi hyvää mieltä ja liikkumisen helppoutta. Voit parantaa ajokkisi korvausmäärää kotivakuutuksessa hankkimalla pyörälle lisävakuutuksen. Lisävakuutuksen saa sopuhinnalla, noin 17–30 euron vuosimaksulla. [- – -] Lue vakuutusehdot tarkasti. Kun pyysin Taloustaito-lehdelle tarjoukset noin 5 000 euron arvoisen polkupyörän vakuuttamisesta, löysin suuria eroja vakuutusyhtiöiden ehdoista. Vertailin keskenään kuutta yhtiötä. Vertailussa kattavimman kotivakuutusturvan 5 000 euron pyörälle tarjosi Fennia.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Isyyspakkauksen Tommi päätti päivittää perheen vakuutusturvaa. Iso yllätys odotti matkavakuutusten kohdalla: Tommi oli kuvitellut, että alle 15-vuotias kuuluu vanhempien matkavakuutukseen, koska nettisivuillakin näin luki. Asiakaspalvelija kuitenkin korjasi chatissa, että vanhempien jatkuvassa matkavakuutuksessa lapsi ei olekaan vakuutettuna: “Ehdin jo kirjoittaa chättiin kysymyksen siitä, tarvitsevatko lapset matkavakuutuksia, mutta sitten löysin vastauksen samalta sivulta, jossa kaikki vakuutukseni on listattu: “Alle 15-vuotiaat mukana matkustavat perheenjäsenet ovat vakuutettuina vanhempiensa tai isovanhempiensa matkustajavakuutuksilla.” Niinhän se olikin, ja olen tätä samaa miettinyt joskus ennenkin. Asiakaspalvelija ehti kuitenkin vastata: “Jos teillä on jatkuva matkavakuutus, lapset tulee vakuuttaa myös omalla matkustajavakuutuksellaan. Määräaikaisessa matkustajavakuutuksessa he kuuluvat vakuutukseen, jos ovat alle 15-vuotiaita.” Niin siis että mitä että? Lapset on siis vakuutettu vanhempiensa matkustajavakuutuksella vain, jos matkustajavakuutus on määräaikainen. Koska oma vakuutuksemme on jatkuva, lapsi tarvitsisi ja olisi aina tarvinnut oman matkustajavakuutuksen. Miksi tuolla sivulla ei sitten lue niin? Olemme eläneet neljä vuotta luottaen tähän tietoon, joten emme ole ottaneet lapselle omaa matkustajavakuutusta. Tänä aikana olemme tehneet nopeasti laskettuna kymmenen ulkomaanmatkaa, mm. kolmesti Yhdysvaltoihin, ja kotimaanmatkoja vielä enemmän. Lapsella ei ole ollut siis yhdelläkään matkalla voimassa olevaa matkustajavakuutusta.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

Vauvavakuutus ei ole välttämättömyys: kaikki lapset eivät edes suuremmin sairastele

wednesday 22. aprilta 2015 klo 20.52 kirjoittajana Mari Koo

Kun kolme vuotta sitten odotin lastamme, niin meille tipahteli mainoksia vauvavakuutuksista. Niissä selvästi haluttiin luoda mielikuva siitä, että hyvät vanhemmat ottavat lapselle vakuutuksen ja säästävät rahaa, kun kuskailevat sairastelevaa pienokaistaan yksityislääkärille.

Me emme kuitenkaan ottaneet vakuutusta. Syyt olivat seuraavat:
1. Vakuutus tuntui turhalta. Asumme terveyskeskuksen vieressä, joten uskoimme mahdollisten lääkärikäyntien hoituvan suhteellisen kätevästi julkisella puolella.
2. Vakuutus maksaa rahaa. Ei meillä ole halua tukea vakuustusyhtiötä maksamalla vakuutuksista, jotka eivät ole niin oleellisia.
3. Vakuutuksen kautta tukisimme yksityislääkärijärjestelmää. Yhteiskunnan kannalta on järkevää, että julkista terveydenhuoltoa käyttävät muutkin kuin ne, joilla ei ole todellakaan varaa mihinkään muuhun.
4. Ajattelimme, että jos joskus on tarve käydä yksityisellä lääkärillä, niin sen yhden kerran voi hyvin maksaa omastakin pussista. Sillä rahalla ei kuitenkaan vakuutusta vielä maksettaisi.

Ennen omaa lasta tietysti kuvittelin, että suunnilleen kaikki lapset sairastelevat. Olin varautunut kuumeisiin, oksennustauteihin, korvatulehduksiin ja ihottumiin.

Toisin kävi. Ensimmäisen elinvuotensa aikana lapsi ei ollut kertaakaan sairas tavalla, joka olisi vaatinut lääkärivierailua. Eli jos olisimme maksaneet vakuutusta, niin rahat olisivat menneet hukkaan.

Ensimmäinen kunnon tauti tuli lapsen ollessa yli 1,5-vuotias. Pitkittyneen flunssan yhteydessä havaittiin myös oireeton korvatulehdus. Lääkärikäynnit hoituivat kätevästi terveyskeskuksessamme, ja niitä tuli yhteensä kolme, koska korvatulehduksen paraneminen vaati kaksi antibioottikuuria.

Vajaa vuosi myöhemmin lapsi oli toistamiseen flunssassa. Koska korvatulehduksen uusi tuleminen pelotti ja lapsi perjantai-iltana valitteli korvaansa, niin kuskasin hänet päivystykseen (suora bussiyhteys vei kätevästi, mutta aikaa kieltämättä tuhraantui päivystyksen odotushuoneessa). Mitään ei kuitenkaan onneksi ollut vialla.

Lapsi on ollut päiväkodissa 1,5-vuotiaasta lähtien. Hänellä ei silti ole ollut esimerkiksi yhtään oksennustautia, ja ylipäätään sairauspoissaoloja hoidosta on tullut vain noiden parin flunssan verran eli yhteensä pari viikkoa.

Eivät kaikki vauvat ja taaperot jatkuvasti sairasta. Ylimääräinen vakuuttaminen ei välttämättä siis ole järkevää rahankäyttöä, etenkin, jos julkiset palvelut toimivat.
Eikä se vakuutus ainakaan kerro mitään siitä, kuinka hyviä ja vastuullisia vanhemmat ovat.

Be Sociable, Share!

»   Emilia on ollut uskollinen asiakas vakuutusyhtiölle: “Niin minä olen ollut jo pian kymmenen vuotta tämän samaisen vakuutusyhtiön asiakas. Kaikki on hoitunut – tosin mitään ei ole mennyt kylläkään rikki. Ehkä juuri siksi. Reilun seitsemän kuukauden ulkomaanmatkalle räätälöitiin monesta pienestä palasta vedenpitävä ja poikkeuksellinen vakuutus. Koska vakuutuskortti ei ehtinyt mukaani se lähetettiin perässäni Australiaan. Eräässä oikeusasiassa tämä yhtiö seisoi heti ryhdikkäästi selkäni takana. Aina on autettu. Tänään soitin tähän vakuutusyhtiöön. Ajattelin keskustella nykyisestä kotivakuutuksestani, sillä nyt muutettuani en sitä enää tarvitse. Huomasin aloittavani puhelun sanomalla: “Meidän pitäisi jutella.” Taisin lisätä sinne jonnekin myös että: “Tää ei nyt johdu teistä.” En tehnyt vielä mitään lopullista, sillä jäin ajattelemaan asiaa. Tai paskat, minusta tuli nössö! Aloin ikävöimään yhtiötä jo etukäteen. Saisinko vakuutettua kenties jotain muuta? Kun lopetin puhelun huusi vakuutusmies perääni: “Älä jätä meitä! Mieti vielä!” Mitä siihen voi sanoa, saatikka tehdä? Haluan samalle kurssille vakuutusihmisten kanssa, sillä siellä opitaan vetoamaan tunteisiin. En olekaan ehkä vielä valmis eroamaan vakuutusyhtiöstäni. Matka Puolaan lokakuussa oikeuttaa minut solmimaan taas ainakin lyhyen matkavakuutusliiton heidän kanssaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Liisa pohtii lasten vakuutuksia: “Irtisanoimme lasten hoitokuluvakuutukset ennen lomille lähtöä. Aloimme eräänä iltana ynnäillä, kuinka paljon olimme maksaneet vakuutusmaksuja ja mitä olimme hyötyneet. Vuosimaksu 350€, omavastuu 100€/sairaus. Yhteensä neljän vuoden maksut 1400€, jonka aikana olemme käyneet yksityisellä lääkärillä kolmesti. Yhtenäkään kertana kulut eivät ole ylittäneet omavastuuta. Päätös oli melko yksinkertainen, jonkinlainen tapaturmavakuutus varmastikin riittää.Tiedän, että vakuutuksista ei ole suoranaisesti tarkoitus hyötyä, vaan siinä maksetaan riskin jakamisesta. Aloin kuitenkin pohtia, minkälaisessa tilanteessa vakuutus oikeasti kannattaa ottaa? Onko niin, että jos lapsella on oikeasti jotakin isompaa vaivaa, pahoja allergioita tai jatkuvia korvatulehduksia, ei terveysasemalta saava hoito riitä? Teimmekö me suuren erehdyksen, jota kadumme viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset menevät vuoden kuluttua päiväkotiin ja ovat kipeinä koko ajan?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Karri yritti pyytää vakuutustarjouksia netin kautta. “Lähdin innoissani tekemään laskelmia ja ajattelin että homma on läpihuutoa: teen laskelmat ja niiden perusteella pyydän postitse kirjalliset tarjoukset keskitysalennuksineen. Ongelmia kuitenkin ilmeni nettisivujen laskurien ja lomakkeiden kanssa enemmän kuin mielestäni on suotavaa. [- – -] Vakuutuksen ostaminen on siis tehty hankalammaksi kuin toivoisi. Nettisivut ovat käytännössä kohtuullisen turhat, koska kokemusteni perusteella parasta olisi soittaa suoraan asiakaspalveluun ja käydä pitkää kaavaa noudattaen paketti läpi ja odotella paperilla tarjousta. Toinen vaihtoehto on mennä vakuutusyhtiön kottoriin, mutta siinä on omat haasteensa työaikojen ja konttorien aukioloaikojen suhteen. Ja kuitenkin mielestäni vaiva on kohtuuton siihen nähden että homman voisi tehdä tehokkaasti netissäkin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kyuu Eturautilla olisi ollut asiaa OP-Pohjolaan, mutta yhteydenotto ei sujunut sutjakkaasti. Ensiksi nettisivuilla ilmoitetut puhelinnumerot eivät toimineet: “Noh, sitten selattiin järkyttävän sekavia sivuja ja katsottiin missä heillä on konttoreita. Niitä on aika paljon, mutta pääosassa todetaan että ei palvella vakuutusasioissa. Eli meillä on vakuutusyhtiö, jolla on konttoreita, joissa palvellaan muissa paitsi vakuutusasioilla. Tämä selvä. Ainoa palvelua lupaava paikka oli siten Hämeenkadulla. Ei muuta kuin flunssaisena ruuhkaan ajamaan, maksamaan pari euroa puolen tunnin pysäköinnistä ja kävelemään paikalle. Sielläpä sitten neuvokas asiakaspalvelija kertoi, että heidän konttoreissaan ei nykyään enää ole asiakaspalvelua, eivätkä he pääse vakuutustietoihin käsiksi. Heidän puolen korttelin kokoiset liiketilat ovat ilmeisesti vain tilataideteosten säilytystä varten. Niinpä hän ohjasi minut edelleen istumaan puhelimen luuri kourassa jonottamaan asiakaspalveluun. Hermojani kesti suunnilleen yhtä kauan kun parkkimaksua, jonka aikana ei vastattu. Lopulta sain sentäs jätettyä soittopyynnön. Johon ei vastattu. Seikkailun varrella sain tosin sen verran vielä kuulla, että firmalla ei ole oikeita puhelinnumeroita nettisivuillaan.” (Mari Koo, kiitos linkistä Janille) 2 kommenttia.

»   Tunnetusti alhaiset odotukset on helppo ylittää. Niinpä Niina Nurkkalan mukaan vakuutusyhtiöiden on paljon helpompi yllättää positiivisesti kuin monien muiden yritysten: “Kavahdan markkinointimantraa, jossa asiakaspalvelun onnistumisen edellytyksenä pidetään asiakkaan odotusten ylittämistä. Asiakastyytyväisyyteni saavutetaan täyttämällä odotukseni, yrityksestä ylittää ne yleensä vain kiusaannun. Olen täydellisen tyytyväinen, kun kampaaja tuunaa hiukseni toiveeni mukaan ja suutari vaihtaa korkolaput uusiin. En halua kaupanpäällisiksi palveluita, joista ei ole sovittu – en hiuksiini viimeistelyvaiheen kiharoita, enkä etenkään karseita kärkivahvikkeita kenkiini. [- – -] Yksikään yritys ei ole saanut minua ylistämään itseään kuten vakuutusyhtiöni äskettäin. Sain yhtiöltä täysimääräisen korvauksen varastetun meikkilaukkuni sisällöstä. Tämä oli mielestäni uskomattoman suoraselkäisestä ja tehokasta toimintaa. [- – -] Huono maine laskee ennakko-odotuksia, ja yhtiöt niittävät standardipalvelulla kiitosta odotusten ylittämisestä. Paradoksin toteuttaminen muilla aloilla vaatii pokkaa, eikä johda välttämättä haluttuun seuraukseen. Kampaajia ja suutareita suosittelen keskittymään olennaiseen, asiakkaiden odotusten täyttämiseen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kaneli pohtii koiran vakuutusta: “Vastenmielisiksi vakuutusasiat muuttuvat päässäni siitä syystä, että niiden miettiminen herättää minussa pelkoa. Ja se, että teen jotain pelon vuoksi, tekee avuttomaksi. Ja avuttomuus vasta onkin ilkeä fiilis. Kaikenmaailman alennuksien jälkeen Elukan vakuutus vuodeksi maksaa 257,90 euroa. Mielestäni se on ihan hitosti rahaa, sillä summalla saisi melkeinpä tällaiset (vaikka tarkoitukseni ei suinkaan ole rinnastaa Elukan hyvinvointia kenkiin). Mietin vakuutusta ja sen päättämistä/jatkamista kolmen viikon ajan lähes päivittäin, enkä lopulta uskaltanut irtisanoa sopimusta. Sellaisen diilin tein itseni kanssa, että jos seuraavan vuoden aikana ei tapahdu mitään sairausjuttuja, hankimme ensi syksynä jotain pienimuotoisempaa.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Sun äitis käy läpi matkavakuutushistoriaansa ja toteaa loppuyhteenvedossaan: “ikinä ei meidän perhekunta kykene maksamaan yhtä paljon vakuutusmaksuja, kuin tähän mennessä olemme saaneet korvauksia. Silti tietty jännään, miten tällä kertaa käy, kun kysymyksessä on OAJ:n jäsenetumatkavakuutus, ei erikseen itse maksettu vakuutus.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Turisti ei saanut syntymättömän lapsen vakuutusta: “Hakemus evättiin sairastamani masennuksen takia. Sillä, etten ole enää aikoihin joutunut syömään lääkkeitä ja että olen saanut niin sanotusti “terveen paperit”, ei vakuutusyhtiöni mukaan ole mitään merkitystä, sillä heidän näkemyksensä mukaan masennusta joskus sairastanut äiti on riski lapsen terveydelle ja hyvinvoinnille. Kun tähän varsin messevään väitteeseen lisätään kaikki ne ehdot, joita syntymättömän lapsen vakuutukseen on vakuutusyhtiössäni kirjattu, alkaa vakuutusyhtiön väen pätevyys hieman arveluttaa. Korvausta vakuutuksesta voi hakea nimittäin vain seuraavista sairauksista.

“Spina bifida (selkärankahalkio), hydrokefalia (vesipäisyys), älyllinen kehitysvammaisuus, CP-oireyhtymä, Downin oireyhtymä, suurten suonten transpositio, yksikammioinen sydän, Fallot’n tetralogia, vajaakehittyneen vasemman sydänpuoliskon oireyhtymä, keuhkovaltimon umpeuma, yläraajojen puuttumat, alaraajojen puuttumat ja sokeus.”
En toki väitä olevani mikään lääketieteen erikoisasiantuntija, mutta sen verran minäkin tiedän, ettei mikään noista vaikeista synnynnäisistä sairauksista voi johtua äidin masennuksesta.” (Mari Koo)

Ei kommentteja.