Kulutusjuhla

Halpisvaateongelmaa ei ratkaista ongelmitta

Helena Tahvanainen pohtii kolumnissaan vaateteollisuuden mutkikkuutta: ”Lisäksi on ihan terveellistä muistaa, että kaikki halpamaista tuotavat vaatteet eivät suinkaan ole rättitasoa, vaan suomalaisfirmoista Bangladeshista eniten vaatteita ostavat Stockmann ja S-ryhmä. Kumpikin on vakuuttanut, että heidän yhteistyökumppaninsa ”ovat valvonnassa”, kuten S-ryhmän edustaja muotoili (Karjalainen, 7.5.). Stockmann kertoi ”pyrkivänsä valitsemaan” kumppaneita, joiden työolot ovat kunnossa.
Jotta työolot paranevat, tarvitaan syvällisiä ja laajoja yhteiskunnallisia muutoksia. Mutta ikävä kyllä, kun niitä tapahtuu, riistoteollisuus kiertää maapalloa. Kun Kaukoitä on koluttu, on Afrikan vuoro. Kiina petaa jo sinne.
Mutta miksi älyttömän halvoille vaatteille on sellainen tarve kuin niille nykyään on?
Jos nykyihmiselle riittäisi sen verran vaatteita kuin hän tarvitsee, meillä olisi varaa ostaa kunnollisesta kankaasta kunnolla ommeltuja ja kestäviä vaatteita. Niin selättäisimme myös jäteongelmat.
Työtä olisi kotimaan ompelijoille, mutta miten kävisi bangladeshilaisille?” (Mari Koo)

1 Comment

  1. Voi myös kysyä, miksi nykyään on itsestäänselvää, että vaatteet hankitaan ostamalla. Se että ihmiset ostavat kaikki vaatteensa on vain muutaman vuosikymmenen vanha ilmiö. Aikaisemmin oli itsestäänselvää, että osa vaatteista tehtiin itse tai teetettiin ompelijalla tai räätälillä.
    Asiat jotka kuulostavat ylitsepääsemättömiltä ongelmilta teolliselle tuotannolle, kuten inhimillisten työolojen valvonta sekä työn ja materiaalien laatu, korjaantuvat kuin itsestään, kun alkaa valmistamaan vaatteensa itse.
    Samoin oma uuden haluaminen kohtuullistuu kun tietää että jos haluaa jotakin uutta, on ensin nähtävä valmistamisen vaiva- ja sitten katseltava laadukasta lopputulosta useiden vuosien ajan.