Teija Laakso miettii kuluttajaboikotoinnin ja aktiivisen kansalaisen tehtäviä: ”Finnwatchin mielestä kuluttajia ei saa syyllistää liikaa, mutta eikö siihen toisaalta ole syytäkin? [- – – ]
Jos tarjolla on eettinen vaihtoehto, hyvä niin – jos ei, ostamme sitä, mitä on tarjolla. Ja jos omatunto kolkuttaa, voi aina ajatella työllistävänsä jonkun kehitysmaassa.
Siksi Finnwatchin suositus tuntuu oudolta. Pitääkö minun nyt ostaa lisää halparytkyjä, jotta bangladeshilaiset tekstiilityöntekijät edes säilyttäisivät työpaikkansa?
Ilmeisesti ei. Finnwatchin toiminnanjohtajan Sonja Vartialan mukaan ideana paremminkin on, että ihmiset olisivat enemmän kuin kuluttajia ja ryhtyisivät paremminkin kansalaisiksi, jotka vaativat päättäjiltä asioita passiivisen kuluttamisen tai kuluttamattomuuden sijaan. Kysymys kuuluukin, miten. Aktiiviseen kansalaisuuteen on huomattavasti pidempi matka kuin alelaarille.” (Mari Koo)