Terhi Ainiala analysoi lifestyle-kaupoiksi itseään nimeäviä liikkeitä: ”Pienen netissä selailun jälkeen huomaan tällaisia olevan Suomessa monta. Kaupunkien kivijalkakauppojakin niissä on, mutta usea on maaseudulla.
Joillakuilla on nimessään sana lifestyle, osa vain kertoo olevansa sellaisia. Toiset sanovat lisäksi olevansa ”maalaisromanttisia”. Tarjolla oleva tuotevalikoima näyttää yhtenäiseltä: tuoksukynttilöitä, lyhtyjä, kylpytuotteita, säilytyslaatikoita, puisia seinäkylttejä, hempeitä vaatteita, puukenkiä. Yleisvaikutelma on kovin pastellinen. Huoneissa tuoksuu kenties jokin hedelmäinen ja yrttinen tuoksupussukka, kynttilät palavat kesän helteilläkin. Kaupat ovat sokkeloisia, ja eri huoneissa on erilaiset räsymatot.
Näiden lifestyle-liikkeiden nimet luovat ja vahvistavat tuoksuvaa ja nostalgista mielikuvaa: Nougat, Wanilla Rose, Sweet living, Suvimarja, Putiikki Rannalla, Villa Pajala. [- – -] En muista, olisiko lifestylelle ehdotettu aikanaan suomenkielistä vastinetta. Vaikeaa sen vakiintuminen ainakin olisi ollut, sillä lifestyle toistuu kansainvälisissä blogeissa ja lehdissä kuin liki eräänlaisena brändinä.” (Mari Koo)