Lumon mielestä suomalaiset pientuottajat kaipaisivat terästystä tuotteiden ulkoasuun ja esillepanoon tapahtumissa ja markkinoilla: ”Pakkaukset ovat riemunkirjavia fonttien ja kuvien sekamelskoja tyylikkäiden vähäeleisten pakkausten sijaan, kyltit käsin epäsiististi kirjoitettuja (jollei yrityksestä löydy printteriä, kaupungissa olisi voinut käväistä jossain keskustan painofirmassa tulostuttamassa tyylikkäällä fontilla korjoitetun kyltin) , kojut ankeita ja (säilyviäkin) tuotteita on vain muutama esillä, sen sijaan että niistä olisi kasattu houkuttelevan runsas ja näyttävä pino.
Ainakin itselelni esillepano ja pakkaukset merkitsevät paljon. Paljon etenkin erikoistuotteita on tullut ostetua ihan pakkauksen tai hyvän esillepanon takia.” (Mari Koo)
Elina
Niin ikävää kuin se onkin, pientuottajilla on usein parempaakin tekemistä, kuin viilata fontteja. Eikös etiketin tärkein tehtävä ole kuitenkin kertoa, mitä tuote sisältää?
Jyri
Sitä voisi kuvitella että nimenomaan markkinoinnin ja _asiakkaan kiinnostuksen herättämisen_ pitäisi olla yksi pientuottajan tärkeimmistä tekemisistä sen sijaan että kojuun jäädään odottelemaan että joku kokisi velvollisuudekseen tulla nöyräksi asiakkaaksi ja kaataa rahaa kassakoneeseen ihan vain kunnioittaakseen tuottajan näkemää vaivaa ?
Välillä tuntuu että ihan perusasiat ovat monilta pienyrittäjiltä hukassa. Tragikoomisimpana esimerkkinä se että yritin taas tässä kesällä etsiä aikaa lähipyörähuolloista ja jopa lähetin muutamaan paikkaan sähköpostilla yksinkertaisen kysymyksen siitä onko kiirettä ja miten olisi aikaa eli käytännössä ilmottauduin asiakkaaksi.
Lopputulemana nolla vastausta….