Suomalaista elintarvikeosaamista viedään maailmalle esimerkiksi Food from Finland -hankkeen avulla. Mikäs siinä, hienoa, että ruokamme saa tällaisia panostuksia.
Koska itse toimin hunajan parissa (työnantajani on Suomen Mehiläishoitajain Liitto), niin kiinnitin tietysti huomiota kahteen yritykseen, jotka ovat mukana hunajatoiminnoilla. Hunajayhtymä käsittelee ja pakkaa runsaasti kotimaista hunajaa, joten on ehdottomasti ansainnut paikkansa.
Mutta entä Hunajainen SAM? Yksikään yrityksen nettisivuilla olevista tuotteista ei tällä hetkellä ole kotimaista hunajaa. Yritys ei edes pakkaa hunajaa Suomessa. Noita hunajia sitten esitellään maailmalla Food from Finland -otsikon alla.
Kuluttajana minusta ei olisi kovinkaan mukavaa, että törmäisin täällä Suomessa otsikkoon Food from Japan ja kun sen alta poimisin käteeni tofupaketin tai hedelmän, niin kävisikin ilmi, että hah, se on Kiinasta!
Lähetin viestiä hankkeeseen. Sain vastauksen:
Hunajainen SAM Oy on suomalainen elintarvikealan yritys, joka on Food from Finland ohjelman jäsen. Suomalaisilla yrityksillä on oikeus osallistua ohjelmaan, huolimatta heidän käyttämiensä raaka-aineiden alkuperästä. Meidän olisi hyvin vaikeaa vetää rajaa käytetyn raaka-aineen alkuperämaahan, tai vaatia kovin tiukkaa suomalaista alkuperää. Suomen elintarvikealan yritykset käyttävät laajasti ulkomaisia raaka-aineita, mm. Suomessa käytettävä ruis on pitkään ollut osin ulkomaista, emmekä me halua siksi rajoittaa yhden yksittäisen yrityksen osallistumista ohjelmaan. Näin siis myös Hunajainen SAM Oy:n tapauksessa. Rajanveto yritysten raaka-aineiden käytössä olisi hankalaa.
Teemme yhdessä työtä Suomen tunnetuksi tekemisessä ulkomailla, jossa kaikilla mukana olevilla yrityksillä on oma roolinsa, vaikka eivät tiukasti tulkittuna olisikaan myymässä täysin suomalaisia tuotteita.
Parhain terveisin,
Esa Wrang
Ohjelmajohtaja
Food from Finland
Finpro
Minusta taas rajanveto on hyvin helppo. Jatkojalosteissa ei tarvitse olla sataprosenttisesti suomalaisia raaka-aineita. Mutta näissä hunajan kaltaisissa tuotteissa, jotka sisältävät vain yhtä raaka-ainetta, pidettäisiin yllä kotimaista linjausta.
Vai otettaisiinko hankkeeseen mukaan esimerkiksi saksalaisia kananmunia tai venäläistä maitoa, jos vain niitä kaupitteleva ja pakkaava yritys olisi suomalainen? Tuntuisiko reilulta? Ruokaa Suomesta?
Lisään tähän vielä sen, että Hunajaisen SAMin toimintaa vastaan minulla ei ole mitään (paitsi se, että korostavat pakkauksissaan olevansa suomalainen perheyritys, saa monet kuvittelemaan, että hunajakin on suomalaista). Kotimainen hunaja ei riitä kattamaan hunajan kysyntää, joten tarvitaan tuontihunajaa. Lisäksi SAM on tehnyt paljon hyvää työtä hunajan markkinointiin.
Kuvassa on berliiniläistä kaupunkihunajaa.