Tiina Kaarela muistuttaa avioliiton juridisesta puolesta: ”Avioliitto on varsinkin eron tullessa tai puolison kuollessa hyvin halpa ja käytännöllinen sopimus. Eliniän kasvaessa ihmiset solmivat yhä uusia suhteita, hankkivat yhteistä omaisuutta ja hämmästyttävän usein tekevät lapsiakin solmimatta tätä järkevää, heikompaa osapuolta suojaavaa sopimusta. Varsinkin kuusikymppisenä solmituissa suhteissa tahtovat virallistamiset unohtua – ajattelevat ehkä, että lempi aikuisiässä on noloa tai pelkäävät lasten (ja lastenlasten) reaktioita?
Missä tahansa on koolla kolmisenkymmentä yli 45-vuotiasta naista, joukossa on yleensä vähintään yksi avopuolisonsa mukana asuntonsa ja veneensä tai mökkinsä menettänyt. Omaisuutta ei kirjattu yhteiseksi ja ennen niin mukavat elämänkumppanin aikuiset lapset muuttuivat yhdessä yössä ventovieraiksi vihollisiksi. He saattavat kärsiä totaalisesta dementiasta sen suhteen, mitä edesmennyt puoliso on toivonut tai mitä itse ovat luvanneet.” (Mari Koo)
Elina
Tää on kyllä mielenkiintoista. Lähipiirissä eräs avioeron läpikäynyt on vannonut kautta kiven ja kannon ettei koskaan mene enää naimisiin. Yksi kerta kuulemma riitti. Ilmeisesti ihmisillä on paha tapa liittää avioliiton kariutumiseen johtaneet parisuhdeongelmat nimenomaan siihen faktaan, että kyseessä oli avioliitto. Onhan avioero paljon pidempi ja monimutkaisempi prosessi kuin muut erot, ja usein siihen johtaneet olosuhteetkin ovat olleet kovin hankalat, mutta silti on outoa, että jyrätään yksi lakipaperikin turhakkeeksi sillä perusteella, että oma parisuhde ei toiminutkaan..
Jos tästä nyt sai mitään selvää…