Eteläisessä Helsingissä asumisessa on ainakin se hieno puoli, että erilaisia palveluita on lähellä runsaasti. Itse arvostan erityisesti ravintoloita ja kahviloita, joissa riittää koti- ja työnurkilla (Punavuori, Ullanlinna ja keskustan tienoot) paljon valinnanvaraa.
Usein nautin lounaani ravintolassa, ja on ollut kiva havaita, ettei hyvän kasvislounaan saaminen todellakaan ole mikään ongelma. Monet ravintoloista myös aidosti panostavat raaka-aineisiin ja maistuvaan lopputulokseen. Suosikkilounaspaikkojani ovat mm. Juuri, Zucchini ja uusimpana Trocadero (siis minulle uusi, lounasravintolahan on toiminut jo pitkään).
Koska olen siis hyvälle tottunut, niin jossain muualla saatan joutua kohtaamaan pettymyksiä. Niin kävi tällä viikolla Riihimäellä, jossa olin työn vuoksi ja lounastamassa keskustan ravintolassa pidemmän kaavan mukaan töihin liittyneellä porukalla. Lounasvaihtoehdot olivat lihaisia, ja menun ainoa kasvisvaihtoehto pääruuaksi (kasvislasagne) loppu.
Syön mielelläni myös hyvin tehtyä, mielellään kotimaista kalaa, ja välillä myös lihaa (yleensä riippuen siitä, mitä ja mistä liha on peräisin: viime aikoina lautasella on ollut mm. hirveä ja luomukaritsaa). Minun kohdallani tämä tilanne ei siis ollut niin hankala.
Kysyin, mitä päivän kala mahtaa olla. Se oli paistettua lohta. Masentavaa, että listan kolme muutakin kalaruokaa (salaatti, keitto ja pasta) olivat lohta. Mielelläni söisin jotain muuta kalaa, mutta tyydyin sitten lohikeittoon.
Myös monesta muusta suomalaisesta kaupungista olen kuullut, ettei ravintoloissa lounaan kasvisvaihtoehto ole mikään itsestäänselvyys. Tai sitten se on aina jotain kasvissosekeittoa. Onneksi itse saan nauttia näistä Helsingin herkuista!
Tosin jokin aika ihmettelin sitä, miksi monien ravintoloiden listalla on nykyisin vuohenjuustosalaatti. Yhtä iltaa varten kävin läpi useita kotinurkkien ravintoloiden ruokalistoja, ja vuohenjuusto tuli vastaan suunnilleen kaikissa. Ilmeisesti vuohenjuusto on tullut fetan tilalle, ja kaikki tyrkyttävät nyt sitä. Toivottavasti useampi paikka rohkaistuisi tarjoamaan salaattinsa esimerkiksi marinoidulla tofulla tai pavuilla höystettynä, niin vegaanitkin saisivat proteiinirikkaampia annoksia.
Vegaaneillahan on edelleen melkoisen vaikeaa saada ravintoloista kunnon ruokaa.
Taannoin Milla Paloniemi avautui näistä ravintoloiden kasvis- ja vegaanivalinnoista.
Kuvassa joskus syksyllä Juuressa nauttimani lounasannos eli metsäsieni-punajuurilaatikko. Lounaaseen sisältyy myös salaattipöytä, leipä, vesi ja kahvi.
luimupupu
Mari, varmaan tiedätkin, että täällä Sveitsissä kasvisruoka (ainakin yliopistolla ja keittokirjoissa) on (hivenen liioitellen) pottua, pastaa, juustoa, sieniä ja kermaa. Kaupoissa vihannesvalikoima ja sen laatu ovat kyllä hyviä. Nykyisin syön itse lähes kaikkea järjellisissä oloissa kasvanutta, joten potun ja lihan kaupungissa asuminen ei ole ongelma :).
Mari Koo
Rösti se sveitsiläisen tiellä pitää 🙂 Aika yleiseltä kasvisruualta minusta tuntui linssi- tai tomaattikeitto. Sveitsiläiset syövät lihaa parikymmentä kiloa vähemmän kuin suomalaiset, joka oli hieman yllättävää, kun esim. makkara tuntui aika yleiseltä. Mutta toisaalta salaattien puputtaminen oli myös hyvin arkista.
Sveitsissä lounaat olivat sen verran kalliita (yleensä väh. 15 euroa) ja laatu vaihtelevaa, ettemme kovin paljon ulkona syömistä harrastaneet. Kasvisruokaketjuista tosi kiva oli Tibits (www.tibits.ch).
Kieltämättä on ikävä kauppojen kasvisvalikoimaa! Migrosin vegetuotteissa oli mm. oikein hyvää tofua ja kasvispihvejä. Ja sitten ne salaatit ja muut, huoh… Mies haikailee tietysti myös kevään parsa-aikaa.
LukanLusikassa ruokablogi
jyväskylässä on kasvisravintola katriina, jos matka sinnepäin käy