»   Pienen lapsen kulutushalut mietityttävät Liisaa: “Täytyy kyllä myöntää, että olen peloissani odottanut, milloin kääpiö aloittaa kaiken vaaleanpunaisen ihannoinnin. Ensimmäiset merkit huomasin kuukausi sitten kumisaapasostoksilla, kun kääpiö halusi sovittaa vaaleanpunaisia saappaita. Valehtelimme miehen kanssa, että niistä oli oikea koko loppu ja ostimme punaiset Nokiat. Muutaman kerran kääpiö on aamulla kysellyt vaaleanpunaista paitaa. Olen todennut hänelle, että hän ei omista vaaleanpunaista paitaa. Nytkö se siis alkaa? Pitääkö lapsen antaa itse valita? Entä jos lapsella onkin huono maku? Pitääkö sen antaa näyttää mauttomalta niissä vaaleanpunaisissa röyhelöissään? Kuinka kauan tämä kestää?” (Mari Koo) 13 kommenttia.

»   04620-blogissa on löydetty lapsenkestävät maljakot: “Olen tässä pohdiskellut, miten ihmeessä voisin pitää esillä leikkokukkia ilman että uhmaikäinen pikkumonsteri rikkoo kalliit perintömaljakot? Vastaus on kuminen kukkamaljakko! Ei vaarallisia lasinsiruja ympäri olohuoneen lattiaa, jos leikit äityvät liian rajuiksi, tai jos kiukkupussi päättää nakata mutsin tulppaanit vaaseineen seinään. Ja mitkä herkkuvärit! Näitä täytyy hankkia. Monta!” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Tavarafillari-sivustolla esitellään eri vaihtoehtoja siihen, miten sekä lapsi että muita tavaroita voidaan kuljettaa pyörällä. Omat puolensa ovat niin lastenistuimessa, perävaunussa kuin perhepyörässä: “Millainen pyörä ja millaiset varustelut perheen käyttöön sopivat, riippuu pitkälti pyörän käytöstä, lasten iästä ja vanhempien pyöräilyinnosta. Perheen pyöräily ei ole varustelaji. Käypäisen käyttöpelin perheen arkeen saa vanhaa pyörää kevysesti tuunaamalla. Jos on valmis maksamaan muutaman kympin tai satasen enemmän, saa kuitenkin arkeensa vielä paremman polkukäyttöisen kuormajuhdan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Heta kehuu Tiitiäisen runolelu -ensikirjaa lapsikäyttöön: “Monissa ensikirjoissa, joissa on vauvan käännettäväksi riittävän järeät sivut, ei ole luettavaa juuri lainkaan. Ja tavalliset kirjansivut taas ovat tuon tuholaisen ulottuvilla äkkiä suussa tai silppua. Tai molempia. Tiitiäisen runolelussa on kuitenkin kaikki kohdallaan. Viisitoista Kirsi Kunnaksen runoa ja Christel Rönnsin hauska kuvitus. Ja ennen kaikkea vauvankestävät sivut! Ihana kirja!” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Erkalle) Ei kommentteja.

»   Arkipäivän aktivisti on lapsen syntymän vuoksi etsinyt kestovaippoja ja tietoa niistä: “Kun vaippojen valitseminen alkoi käydä liian vaikeaksi (ja niitä olisi tehnyt mieli ostaa mielin määrin), päätin hankkia mahdollisimman paljon käytettyjä, uusina vain kotimaisia kestoja. Käytetyissä vaipoissa on se hyvä puoli, että ne ovat jo pesujen myötä saavuttaneet parhaan imutehonsa, ja mitä useammin ja useammalla lapsella vaippoja käyttää, sen ympäristöystävällisempiä ne lopulta ovat. Käytettyjä vaippoja olen ostanut tutuilta ja nettikirppiksiltä. Muutaman olen jopa saanut ilmaiseksi tutuilta ja kestovaippainfon kautta. Lämpimät kiitokset niistä. Lähtevät sitten aikanaan lahjoituksena jollekin tarvitsevalle. Uusien vaippojen kohdalla olen pyrkinyt tukemaan kotimaista vaippatuotantoa. Putiikkeja selatessani olen huomannut, että moni kauppa on syntynyt ompelutaitoisen kotiäidin harrastuksesta ja laajentunut myyntiin siinä vaiheessa kun oma lapsi on oppinut kuivaksi. Toinen yhdistävä tekijä näissä vaippakaupoissa on se, että ne sijaitsevat usein pienemmillä paikkakunnilla, joissa ei todennäköisesti ole ollut kestoja missään myynnissä ja suhteellisen pitkä matka lähimpään vaippoja myyvään kauppaan. Kestovaippayritykset näyttävät siis työllistävän väkeä pienemmillä paikkakunnilla, mikä on erittäin hyvä asia. Siksi olenkin enimmäkseen suosinut pieniä kotiompelimotyyppisiä kauppoja isojen, ulkomaisten vaippojen maahantuontiin keskittyneiden sijaan.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Vaiheinen kritisoi Allerin ilmoitusta tuoda Suomeen alaikäisille suunnattu muotilehti: “Kun kohderymänä ovat esimerkiksi 12-vuotiaat lapset, niin kaikenlaisen mainonnan kanssa on syytä olla enemmän kuin tarkkana. Varsinkin silloin, kun sekoitetaan keskenään leikki (paperinuket sun muu) ja suoraan kaupallisiin roolimalleihin sekä kulutuskäyttäytymiseen liittyvä viestintä ja toiminta kuten muoti. Miksi 12- tai edes 15-vuotiaan pitäisi saada muotimainontaa tai edes olla kiinnostunut koko asiasta? Miksi ihmeessä lapsille pitäisi syöttää jotain tiettyjä kulutusmalleja? Eikö pikemminkin pitäisi pyrkiä vahvistamaan vastuullisen kuluttamisen maailmankuvaa? Ilmiönä muoti sopii varsin huonosti tähän.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kukkis kertoo perheessään vallitsevasta tavasta tutkailla lelukuvastoja: “Minä annan lasten selailla ja haaveilla. Samalla voidaan keskustella siitä, miksi ei ole kivaa eikä järkevää täyttää nurkkia muovinpalasilla, jotka menevät heti rikki. Itsekin tykkään katsella minun mielestäni kauniita asioita, mutta kaikkea ei tarvitse omistaa. Yllättävän hyvin on mennyt oppi perille ainakin Viltsulle. Hyvä täky meidän perheessä on ”Itämeren suojelu”. Itämeri on ihanan eksoottinen nimi isolle vedelle, joka lainehtii niin kotiseudulla kuin mökkirannassakin. Lapset ymmärtävät, että luontoa pitää suojella, ja voivat luopua uusien lelujen ostamisesta, jos se auttaa Itämerta. Tuntuu, että aikuisilla olisi opittavaa heistä. 9-vuotias tajuaa myös, miksi lastenohjelmissa on mainoksia ja mikä tv-mainosten tehtävä on: ”Noi yrittää vaan saada kaikki ihmiset ostamaan noita leluja vaikka ne on ihan huonoja.” Hah, enpäs mennyt lankaan.” (Mari Koo, joulun alla myös Penjami pohti pitkällisesti lelukuvastoja, tästä linkistä kiitos Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Jennillä on pieni lapsi ja sen myötä lelukuvastot löytävät tiensä kotiin: “Lelukuvastot ovat palttiarallaa puhelinluettelon paksuisia kaupallisia tiedotteita, joissa sukupuolta käsitellään stereotyyppisesti ja jotka pyrkivät tarjoamaan vähintäänkin arveluttavia tuotteitaan häikäilemättömästi niille, joiden informaatiolukutaito on täysin kehittymätön. Jotain tuotteiden laadusta kertoo se, etten ole nelilapsisen tuttavaperheeni luona vielä kertaakaan nähnyt yhtään lelua, joka yhä toimisi. Kaikki suosikkivekottimet ovat menneet melko joutuisasti tavalla tai toisella epäkuntoon, niistä on tullut lastenhuoneen lelulaatikkoa täyttäviä, läpivärjättyjä muovilohkareita. [- - -] Koska vauvat apinoivat aikuisia, lelukuvastot on hylättävä ja lähdettävä kierrätyspisteelle tai biltemaan. Jos haluat ilahduttaa ja viihdyttää vauvaa, vähentää maailman jätekuormaa ja käyttää rahasi johonkin hyödylliseen ja eettisesti kestävään, kerää lelukoppaan esimerkiksi epäkuntoon menneet laitteet, joista ei ole suoranaista hengenvaaraa, ja joista ei irtoa osia. [- - -] Alkon uutuusluettelo voi kiinnostaa vauvaa tunteja. Vauvaa ja lehteä tai kirjaa ei kannata jättää kahden, sillä jotkut vauvat syövät paperia. Omani mielestä kirjojen ja lehtien plärääminen on paperituotteiden keskeinen funktio Alkon uutuusluettelo on juuri sopivan paksu ja napakka tähän tarkoitukseen. [- - -] Erilaisten purulelujen sijaan meidän Poikanen on ollut syvästi rakastunut silikonisiin keittiövälinesiin: nuolijaan, muffinivuokaan ja erityisesti silikonisutiin. Näitä leluja ei tarvitse myöskään myöhemmin kierrättää, pesee ne vain astianpesukoneessa ja ottaa taas varsinaiseen käyttöönsä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Susanna Ahonen kirjoittaa elämänmuutoksestaan: “Kymmenen vuotta sitten olin tiukasti punavihreä aatteen nainen. Kuljin polkupyörällä kesät talvet, en omistanut autoa enkä asuntoa. Ostin kaikki vaatteet ja vempaimet kirpputoreilta ja halveksin porvarillista elämäntapaa. Kirjoitin Kansan Uutisiin kireitä kolumneja tuttavistani, jotka ostivat rivarinpätkiä Espoosta, hankkivat lapsia ja farmariautoja ja elivät muutenkin vääränlaista elämää. Jos joku olisi tuolloin väittänyt, että muutaman vuoden kuluttua asun Luxemburgissa kotirouvana kera kahden auton, talon ja tauluteeveen, olisin nauranut itseni tärviölle. Vastaavanlainen elämäntarina ei liene harvinaisuus. Omalla kohdallani olen yrittänyt miettiä, kuinka tähän päädyin. Miten niin ehdoton varmuus voi laimentua mukavuudenhaluiseksi pragmaattisuudeksi? Koen kyllä lievästi huonoa omaatuntoa, kun lennän etelänlomalle tai ostan uutta talvitakkia Henkkamaukasta, mutta niin hiljainen koputus ei saa minua luopumaan hankkeesta. Ja koska en muuta selitystä keksi, syytän lapsiani. Käänne keskiluokkaiseen itsekeskeisyyteen tapahtui tarkalleen ottaen joulukuussa 2004, jolloin esikoiseni syntyi. Synnytyssalista mentiin autokauppaan hakemaan farmaria, johon mahtuvat vaunut, matkasänky, sitteri, syöttötuoli, kantoreppu, kuusi vaippapakettia, rinkallinen vauvanvaatteita ja kylpyamme. Joulu oli tulossa, talvi oli jeesuksen kylmä ja kotikaupunkiin oli lähdettävä mummoja tapaamaan. Junalla projekti olisi ollut mahdoton.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Kemikaalicocktailin Noora hankki luomulastenvaunut: “Luomumateriaalivaunujen hinta oli ihan samaa luokkaa kuin ftalaattivaunujenkin, joten rahallisesti homma ei tullut kalliimmaksi. Tonnissa liikutaan, suunnilleen. Ja vaunut valmistetaan Itävallassa, tilauksesta. Ei jollain hikipajalla kaukoidässä. Valinta oli siis ekä eettinen että terveydelle paras ratkaisu. Vaunujen materiaaleina on käytetty mm. korkkia, puuta, lampaan villaa ja luomupuuvillaa. Voin sanoa, että em. matskut on ihan vähän eri asia kuin ne lastentavarakauppojen muiden vaunumallien materiaalit. Missä ihmeessä on lastenvaunujen luomupuuvillaratkaisut? Me is asking. Mainittakoon, että etsin aluksi käytettyjä vaunuja. Olisin halunnut jotkut 70-luvun yksilöt. Mutta kun tajusin, etteivät ihanat retrovaunut mahdu kerrostalokämppäämme, eivätkä ne mene kätevästi kasaan, oli pakko kääntää katse uusiin vaunuihin. Siksi päädyin luomumateriaalista valmistettuihin Naturkindeihin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lauantaina kerätään leluja hyväntekeväisyyteen, kertoo HS.fi:n uutinen (kiitos Suvikolle vinkistä): “Ystävänpäivän aattona kauppakeskuksissa ympäri Suomea kerätään leluja, pelejä ja kirjoja niitä eniten tarvitseville lapsille. Kolmas valtakunnallinen lelukeräys järjestetään lauantaina 13.2. Lelut lahjoitetaan muun muassa päiväkodeille, lastenkodeille ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämille perhekahviloille.” Samana päivänä Helsingin Sanomatalossa jaetaan Äiti, mulla on nälkä -installaatioon kertynyt ruoka apua tarvitseville lapsiperheille. Paikalla otetaan huoneenlämmössä säilyviä elintarvikkeita vastaan vielä tänään torstaina ja huomenna perjantaina klo 12-18. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lupiini listaa oman kokemuksensa perusteella vauvantarvikkeiden turhia ja tarpeellisia, johdantosanoina pohdintaa markkinoista: “Kuten nyttemmin on tullut havaittua, maailmassa ei luultavasti ole tuoretta esikoisvauvan äitiä/isää epävarmempaa olentoa. Pelko siitä, että onnistuu tärvelemään vauvan, jyllää vahvana. Tähän pelkoon markkinamiehet ovat osanneet iskeä nerokkaasti vetoamalla turvallisuuteen, varhaiseen kiintymyssuhteeseen ja vauvan pehmeään laskeutumiseen kohdusta maailmaan. Näillä sydämeenkäyvillä argumenteilla myydään sitten silkkimyssyjä, merinovillaisia kapaloita, kohtuammeita, koliikkikeinuja, kätkythälyttimiä ja niin edelleen, ja kuluttajan ratkaistavaksi jää, mikä on humpuukia ja mikä tarpeellista. Olenkin joidenkin vauvantarvikeasioista kirjoittaneiden blogien kommenttilaatikossa todennut, että ainakin itselläni oli raskaus- ja vauva-aikanakin suuria vaikeuksia erottaa informaatio markkinoinnista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Sun äitis Suuri joulunodottelunumero tarjoaa mm. katsauksen lelukuvastoihin, josta hän toteaa: “Ehdottoman EI:n haluaisimme antaa esim. seuraaville tuotteille: Pojille tarkoitetulle örkkiroinalle ja tytöille tarkoitetulle äklöttävälle karkkiväriselle + glitteröidylle krääsälle. sekä Ruuan muotoon prässätylle plastiikille (ihan uskomaton määrä ruokaleluja tarjolla tänä vuonna).” Lisäksi Sun äitis linkkaa hyväntekeväisyyskohteisiin, kuten pelastuskoiriin, huusseihin, Pelastusarmeijan joulupataan, Meripelastajiin ja nettinuorisotyöhön. (Mari Koo) 1 kommentti.

»   ShwitchX pohtii, sopiiko laserlelu lapsille: “Tytär sai kaveriltaan Mcdonald’sin R2D2-lelun. Kun painaa nappia, robotti heijastaa seinälle tai muulle pinnalle pienen kuvan, jonka hahmoa voi vaihtaa liukusäätimestä. Valo näyttäisi olevan kirkkautensa puolesta ihan oikea laser ja mukana tulleessa pussissa on vaatimaton ohjelappu, jossa on kuva silmästä, lelusta ja henkseli päällä. [- - -] Otan pariston varmuuden vuoksi pois. Voihan se olla että kyseessä on myös esimerkiksi todella kirkas LED, mutta valo on joka tapauksessa ihan liian kirkas ja jossain vaiheessa joku keksii osoittaa sillä kuitenkin silmään… Luottaisitko Kiinassa tehtyyn laserleluun (vai pitäisikö sanoa ”mahdolliseen” laserleluun?) niin paljon että antaisit sen omille (mahdollisille) lapsillesi leikkeihin ilman valvontaa..?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Aimo kertoo vauvansa saaneen BR-lelut -kortin ennen Kela-korttia: “Teinkö ihan oikein myydessäni lapseni muutaman euron alennuksen ja halvempien paristojen takia lelukaupan markkinointilistoille? Aavistuksen verran kun on jo ärsyttänyt kotiin tulevat ruokakaupan lapsikerhon ja vaippafirman mainokset. Itse asiassa vaippafirma lähestyi meitä jo synnärillä, kun saimme mukaan mukavan pienen korruptiopakkauksen kaikkea jännää, kuten lelu, vaippanäytteitä (ylläri), vauvahierontaohje, vaihtoalustanäyte. Ihan kiva juttu sinänsä, mutta silti siinä oli vähän tuputtamisen makua. Vai miltä tuntuu vauvahierontaohje, joka päättyy näin: “Jälkeenpäin voit vielä pukea lapsellle pehmeän ja hyvältä tuntuvan … -vaipan, joka istuu täydellisesti. Näin lapsesi saa vielä yhden miellyttävän kokemuksen.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Turisti vertaili hintoja ja tilaa kestovaipat Yhdysvalloista: “Vaikka jossain vaiheessa olinkin vahvasti sitä mieltä, että mieluummin säästän aikaa ja vaivaa ja käytän kertakäyttövaippoja, iski kitsaus tässäkin asiassa. En jumalauta maksa 1500-2000 monikansallista koko vaippakaudelta, jos on mahdollista selvitä 400-700 eurolla, joka sisältää niin vaipat, kuin pyykkäyskustannuksetkin. Se, etten siinä sivussa tuota vajaata kahta tonnia todella huonosti hajoavaa jätettä, on minulle sivuseikka, vaikkakin ihan myönteinen sivuseikka. Lisäksi, jos vaipoille tulee käyttöä myöhemmin, on säästö kaksinkertainen. Olen kyllä vannonut, että Suolinkainen saa luvan olla ensimmäinen ja viimeinen loiseläjä, jonka minä suostun synnyttämään, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ja käytetyille kestovaipoille näkyy olevan kyllä kysyntää Suomen markkinoilla, jos päätän myydä. Olen vertaillut niin kotimaasta ostettujen uusien, kuin käytettyjenkin kestovaippojen hintoja, sekä sitä, mitä vaipat maksaisivat rahteineen ja tulleineen rapakon takaa tilattuna. Olin täysin varma, että käytetyt kestovaipat osoittautuisivat kaikken edullisimmaksi ratkaisuksi, mutta ehei! On halvempaa ostaa uusia vaippoja Yhdysvalloista ja maksaa rahti ja tullit.” (Mari Koo) Ei kommentteja.