»   Kokovartalofiiliksessä ihmetellään huulipunamainoksen harhaanjohtavuutta: “Kosmetiikaosastot Stockalla ja Sokoksella ovat mun lempparipaikkojani haahuilla näissä aikeissa, koska ovat niin totaalinen epätodellisuus. Absurdi kimallepaikka. Paksumpaa, täyteläisempää, kiiltävämpää, pulleampaa, pidempää, kaartuvampaa ja sileämpää todellisuutta niin paljon, kun kukkarossa pitoa vain riittää. Todellisuutta tosiaankin. Tykkäsin yhden mainostytön huulipunasta, ja kysyin myyjältä, mikä mahtaa olla sen sävy. Myyjä kertoi ensin, että kuva on photoshopattu (shokkiyllätys!). Seuraavaksi hän totesi, että alla on tätä ja tätä huulipunaa (á noin 45 e), ja päällä on tätä kiiltoa (á saman verran lisää). Värit eivät olleet mitään läheltäkään kuvan sävyä. Miksi kuvassa oli jonkun väriset huulet markkinoimassa jotakin tiettyä punaa, jos käytetty tuote ei ole mainostettu puna? Eikä todellinen väri edes mistään korttelin etäisyydeltä myynnissä olevia?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kari Rydman kritisoi mainontaa: “Eivätkä mainoksetkaan sitä tarkoita että se mitä ne väittävät olisi muka totta. “Kyllähän se kaikkien pitäisi tietää”, he sanovat. Naisille tarjotaan tököttiä, joka “pidentää ripsiä 67 prosenttia”. Ja varmemmaksi vakuudeksi näytetään naista jonka tekoripset näyttävät 200-prosenttisilta niin että huonosilmäisetkin vakuuttuvat. Miehille taas tarjotaan “täysin vaarattomia” pillereitä, joiden ansiosta se elin jossa miehen aivot useimmin sijaitsevat pitenee nopeasti ja rajusti. “Koska naisesi vaatii”, huijarit vakuuttavat sen naisen puolesta. Naisille kohdistettua huijausmainontaa puolustellaan sillä, että naisilla on “oikeus unelmoida”. Onhan heillä toki, ja myös oikeus maksaa hirmuisia summia tyhjästä. Koska unelmoida “täytyy”, naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä. Niin yksinkertaista se on.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K!) Ei kommentteja.

»   Arkijärki-blogin Jenniä ärsyttää Valion Oivariini-kampanja, jossa luvataan voiveitsi, kun lähettää kampanjakoodeja: “Jos jotain hyvää pitäisi löytää, niin ainakin luvattu tuote on looginen mainostettuun tuotteeseen nähden. Siitä voi antaa pisteen, mutta muu ei juuri miellytä. Ensinnäkin: kuka tarvitsee voiveistä? Voita voi levittää millä tahansa veitsellä. Tarvitseeko joku tosiaan erillistä veistä siihen tarkoitukseen? Toiseksi: palkintoveitsi on Pentikin, mikä ehkä jollekulle tuo lisäarvoa, mutta kuvasta päätellen kyseessä on aivan perinteinen puuveitsi. Sen todellinen rahallinen arvo ei voi olla paljon oivariinipakkausta isompi. [- - -] Kampanja alkoi ärsyttävyydessään kiinnostaa niin paljon, että menin katsomaan sen nettisivut. Siellä kävi ilmi, että kaiken kukkuraksi kilpailuun ei voi osallistua, ellei ole rekisteröitynyt Valion nettisivuille. Eli kaiken huipuksi firma hakee voiveitsen hinnalla vielä lisää sähköpostiosoitteita suoramarkkinointiaan varten.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Pellon pientareella kritisoi Kariniemen kananlihan tv-mainosta: “Kertojanääni kuvailee, tavoitteenaan humoristinen sävy, että naiselle ruoanlaitto on erittäin tärkeä asia ja siihen voi hurahtaa täysin. Naisen mies tulee iloisena keittiöön, kurkkaa kattilaan ja olisi ilmeisen halukas osallistumaan ruoanlaittoon. Hieno mies, eikö, tätähän kaikki naiset haluavat, kotitöiden jakamista ja yhdessä tekemistä? Mutta ei! Nainen hermostuu ja tönäisee miehen niin kovakouraisesti ulos keittiöstä niin että taulukin tippuu seinältä ja hajoaa. Tilanne näyttää fyysiseltä ja mies nöyrältä, hiiviskellen varovasti pois paikalta.” [- - - ] Mainos samaan aikaan vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja (vaatimaton nainen raataa keittiössä) että hyväksyy perheväkivallan. Mies hiipii alun kohtauksen jälkeen hiljaa ja varovaisena asunnossaan, ettei vain “ärsyttäisi” naista, kun nainen yksinvaltiaana päättää kuka keittiötä hallitsee. Jos sukupuolet kääntäisi toisin päin, mainoksesta otettaisiin ääni pois ja hymyjen sijasta oltaisiin naama peruslukemilla, näyttäisi kohtaus klassiselta henkisen ja fyysisen perheväkivallan kuvaukselta. Totta, paljon pahempaakin varmaan on, mutta ei tuo silti hyväksyttävää ole.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Ite puin -blogissa Tiiti naureskelee mainoksien hahmoille: “Mainoksissa on usein meille tavallista tarkkaavaisemmille (lue: teeveen orjille) havaittavissa tiettyjä keskenään yhteneviä (ei “sillain”, pervo) ihmistyyppejä. Esim: Helppouskoinen vaikuttuja. Ensin yllätyt siitä, että aspiriini tulee pussissa! Sitten yllätyt siitä, että jogurtti on juotavaa! Huudahtaen aina tyttömäisesti kirkuen ääneen. Minä taas yllätyn siitä, miten nopeasti kanava vaihtuu. Lannistuja. Eikö pinttynyt lika lähdekään suihkuseinäsi ylimmästä neljänneksestä? Parempi aloittaa keskivahva masennuslääkitys välittömästi. Asiantuntija. Asiantuntijan tunnistaa lääkäritakista, nenänvartta pitkin laskeutuneista silmälaiseista, sekä tavastaan osoittaa kuivamustekynällään juuri sinua. Syö siis superterveyspillerisi, kuten hän käskee. Tai hommaa oma lääkäritakki.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalicocktailin Noora ärsyyntyi Valion marjakeiton mainoksen väitteestä Marjojen luonne aidoimmillaan: “Olennainen on sokerin määrän muutos: sitä on vähennetty ja tilalle on tuotu stevia-makeuttaja, ja näin ollen marjojen määrä tuotteissa on näennäisesti isompi kuin aikaisemmin (koska tuoteselosteessa ekana lukee vesi ja sitten heti perään marjat, aikaisemmin kun kakkosena luki sokeri). [- - -] Tekeekö valkosokerin määrän vähentämnen marjojen luonteesta jotenkin aidomman, kun tilalla on kuitenkin makeuttajana stevia? Ahaa: ehkä Valiolla ajatellaan, että kun stevia on luonnollinen makeuttaja, niin se on sitten sama kuin aito ja siten marjakeittojen luonnekin on aidompi..ehkä? Huoh. [-- -] On hienoa, että kaupassa myydään mehukeittoja, mutta marjat aidoimmillaan löytyvät kyllä kaupan valikoimassa pakastealtaasta. Tai sesongin aikaan tuoreina. Ne eivät ole aidoimmillaan teollisen prosessin kiisselilinjaston lopussa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   pni on seurannut kuukausittaista mainosmääräänsä mielenkiintoisella tavalla: “Keräsin kaiken minulle tilaamatta tulevat mainoslärpäkkeet, paikallislehdet ja sensemmoiset. Joka kuun lopussa heitin pinon vaa’alle, kirjaten määrän muistiin. Yhteensä vuoden aikana on kämppääni tungettu hiukan yli 28 kiloa paperimateriaalia jonka olen vienyt paperinkeräykseen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja on perehtynyt äidinmaidokorvikkeiden mutkikkaaseen markkinointimaailmaan: “Äidinmaidonkorvikkeita ei saa mainostaa kuin ammattilaisille lastenhoitoon liittyvissä erikoisjulkaisuissa, eikä korvikkeita saa myydä alennetulla hinnalla. Vierotusvalmiste on merkittävä niin, että kuluttaja pystyy selkeästi erottamaan valmisteet toisistaan eikä mitään vaaraa sekaannuksesta niiden välillä ole. Aidinmaidonkorvike on tarkoitettu 0-6 kk ikäisille ja vieroitusvalmiste 6 kk eteenpäin. Syynäsin muutaman merkin koostumuksia. Ravintosisällön mukaan jotkut tuotteet ovat täysin identtisiä, joissakin on pieniä eroja. Nimitykset tulevat siis lainsäädännöstä. Jotenkin termi”vieroitusvalmiste” silti tökkii. Ihan kuin äidinmaito ja imetys olisivat jotain sellaista, josta pitää päästä eroon – vertaa esimerkiksi tupakan vieroitusvalmiste tai joutua vieroitukseen. Toisaalta puhutaan imetyksen puolesta, toisaalta vieroitusvalmisteista. Mutta mikä muu nimi sitten olisi sopivampi? Valmistajille toki sopii mainiosti, mitä useampi alkaa vieroittaa vauvaansa hyvissä ajoin. Omat tuotteet äidinmaitonarkkareille.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Ohari pohtii tietylle sukupuolelle ja ikäryhmälle kohdennettuja mainoksia: “Tässä jonkin aika sitten törmäsin mainokseen, jossa kaupiteltiin toppatakkeja nuorille naisille. Arvaatte varmaan kuinka kävi. Enpä uskaltanut riskeerata ensinkään ja mennä edes sovittamaan, vaikka kivoilta kuvissa näyttivätkin. Ne olisivat kuitenkin kysyneet minulta paperit (ihan esimerkiksi kohteliaisuuttaan) ja sitten heittäneet ulos kauppaliikkeestä. Ehkä olisivat huutaneet perään SENKIN KURPPA, ettäs kehtaat yrittääkin, ja nauraneet ivallisesti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Vappu Kaarenoja lyttää Ylioppilaslehdessä Fazerin kampanjan, jossa myydyistä suklaalevyistä annetaan afrikkalaisen koulun rakentamiseen 5 senttiä per levy: “Koko sivun mainos sunnuntaihesarin etusivulta maksaa 50 579 euroa. Kirkon ulkomaanavun mukaan Afrikkaan voi rakentaa ihan kelvollisen koulun 70 000 eurolla. Eli jos Fazer olisi käyttänyt ne 50 759 euroa mainoksen sijaan koulun rakentamiseen, olisi se jo melkein saatu pystytettyä. Mutta eihän se koulun rakentaminen ollut tässä mainoskampanjassa pääasia. Hävetköön se, joka on keksinyt yritysvastuun käsitteen. Siitä ei ole seurannut mitään muuta kuin kiusallisia mainoskampanjoita, vaivaannuttavia raportteja ja läjäkaupalla puolivillaisia valtio-opin graduja yritysvastuusta.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Kemikaalikimaran Anja on taas perehtynyt hiusvärien viherpesuun. Tällä kertaa kohteena Ruohonjuuressa ja Ekolossa myytävä Herbatint: “Herbatint on siis aivan samaa tavaraa kuin muutkin synteettiset värit ja markkinoinnissa jyllää viherpesu. Väri toimii kuin “tavallinen” ja itse asiassa onkin ihan tavallinen. Ei hyvää päivää sentään… Miten moinen tuotesarja on ylipäänsä päässyt ekokauppohin myyntiin? [- - -] Kuka vastaa, jos tuotesarjan käyttäjä saa allergisen reaktion? Virheellistä tietoa antava maahantuoja, viherpestyä tuotetta myyvä kauppa vai kuluttaja? Maahantuoja on vastuussa tietojen oikeellisuudesta asiakkaalleen eli kaupalle, maahantuoja ei myy suoraan kuluttajalle. Kaupalle jää moraalinen vastuu, sillä nettisivuilta löytyy INCIt. Pakkauksessa on merkinnät herkistävyydestä. Kuluttajaa voi ilmeisesti markkinoinnissa sumuttaa vapaasti, kunhan oma selusta on turvattu. Reilu meininki – vai eivätkö Ruohonjuuri, Ekolo ja maahantuoja tiedä, mitä myyvät?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Katleena kehuu DNA:ta oivasta uusien asiakkaiden tavoittelusta eli ekaluokkalaisille kohdistetusta mainospaketista: “Paketissa oli saatteen lisäksi prepaid-liittymä, lukujärjestys ja pehmofrisbee. Pahuksen taitavaa mainontaa. Viesti oli kohdistettu fiksusti, ja kotiin postitettu prepaid on maailman helpoin tapa avata muksulle oma liittymä. Sen sijaan tavallista massamainontaa en ymmärrä lainkaan. Lehdet, televisio, netti ja radio tuuppaavat niskoillemme tusinatauhkaa, jota kovin monet eivät jaksa lukea saati kuunnella. Massamainonnan tilalle DNA oli laatinut kohdistetun kampanjan, joka on pikemminkin markkinointia. Viestistä näkee, että vastaanottajaa on ajateltu. Iso ongelma tosin on, että paketti tuli aivan liian myöhään. Suurin osa tulevien ekaluokkalaisten vanhemmista hankki kännykän muksulleen heti kesäloman alussa. Ainakin meillä esikoinen ja myös hänen kaverinsa ovat harjoitelleet kesän ajan kännykän käyttöä.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Niko toteaa HSL:n mainoksen harhaanjohtavaksi: “Metroasemilla on HSL:n mainosjulisteita, joissa sanotaan: ”Matkusta vaikka koko viikko vuorokausilipulla”. Jos kyseessä olisi normaali kaupallinen mainos, voisi luulla, että käynnissä on tarjouskampanja. Osta vuorokauden lippu, mutta matkustakin sillä koko viikko. Ei lainkaan hassumpi tarjous olisikaan. HSL-kielellä mainoksen sisältö kuitenkin tarkoittaa, että myynnissä on eri mittaisia joukkoliikennelippuja 1–7 vuorokaudeksi, mutta HSL kutsuu niitä kaikkia nimellä ”vuorokausilippu”. Jos tuo olisi kaupallisen yrityksen mainos, se olisi jo uhkasakon uhalla kielletty. Sehän aivan selvästi johtaa kuluttajia harhaan.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) Ei kommentteja.

»   Piia ihmettelee, miksei monikansallisen lastenruokavalmistajan mainoslehdykkää saa peruttua yrityksen itsensä kautta: “Sain viime lähtettyä lehdessä mainittuun firman sähköpostiosoitteeseen viestin, että osoitteeni voi poistaa jakelulistalta: en halua, että metsiä kaadetaan joutavan mainostauhkan painattamiseksi. Hip hei, asia hoidettu? Vielä mitä, saan vastauksen, ettei yritys voi vaikuttaa mainospostinsa lähettämiseen. Pitäisi kieltää osoitetietojeni luovutus suoraan Väestörekisterikeskuksesta. Hetkinen: yritys lähettää minulle nimellä postia, jota en tosiaankaan halua. Ilmoitan, että kiitos ei. Täytyyhän siihen olla oikeus ilman, että tarvitsee juosta ilmoittamassa asiasta ties minne. Lastenhoidolta ei ylimääräistä aikaa liikaa jää.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Sivumakua-blogin Jani ihmettelee McDonald’sin sivustoa: “Viime keskustelun aikana mäkkäriläiset sanoivat mm. “McDonald’s on vastuullinen mainostaja. Suomessa olemme päättäneet, että emme mainosta lastenohjelmien yhteydessä tai muuten kohdista mainontamme viestiä lapsiin.” Niinpä hieraisinkin silmiä, kun yritys hehkutti uutta Happy Studioaan. Happy Studio on kansainvälinen, McDonald’sin Happy Mealistä ja lastenelokuvista tutuilla hahmoilla kyllästetty sivusto täynnä “hauskoja pelejä ja aktiviteetteja, hienoja hahmoja ja salaisia tehtäviä … Kaikki lapsesi suosikkihahmot löytyvät samalta sivustolta”. Rekisteröityessä pyydetään vanhempaa mukaan antamaan sähköpostiosoitteensa ja suostumuksensa lapsen nettileikittelyyn. Mikäli McDonald’s on vastuullisena mainostajana päättänyt, että se ei kohdista mainontansa viestiä lapsille, niin kenelle ihmeessä sivusto sitten on kohdistettu?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Atria kampanjoi näyttävästi broilerin puolesta. Kampanja ei kuitenkaan kerää uskottavuuspisteitä. Animalia kommentoi mm. seuraavasti: “Broilerit eivät esimerkiksi tepastele koskaan ulkona, kuten mainosten kuvissa piirretyt kanat tekevät. Todellisuudessa broilerit eivät koskaan näe päivänvaloa, eivät pääse ulos edes kesäaikaan ja ne elävät ainoastaan noin 35-38 päivää ennen kuin joutuvat teurastetuiksi. Broilereiden kasvatus onkin kaikkein teollisinta lihantuotantoa, mikä näkyy eläinten hyvinvointiongelmina.” Myös Project Maman Katja pitää kampanjaa harhaanjohtavana: “Olen myös aina tiennyt, mistä Kana tulee. Ranskasta. Atriankin muoviyksiöön on kietoutunut Broileri, tuo Kanan lyhytikäisempi kaveri. Tarkemmin sanoen Ross 508, joka on jalostettu kasvamaan reilussa kuukaudessa herkullisen läskiksi juuri oikeista paikoista ja jota pidetään keinovalolla hereillä melkein koko ajan, jotta se maksimoisi syömisensä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kuluttajapossu arvostelee McDonald’sin väitteitä laadukkaasta lihasta: “Suomen McDonald’s mainostaa jauhelihapihvejään laadukkaiksi. Mitä nämä laadukkaat jauhelihapihvit todellisuudessa ovat? – Ne on 100% puolalaista pakastejauhelihaa, johon on myös käytetty lehmänlihaa. Kun kysytään kauppahallien lihamestareilta, niin he eivät suosittele lehmänlihaa, koska se on vanhaa nautaa ja näinollen sitkeätä. McDonald’sin mielestä heidän jauhelihapihvinsä ovat laadukkaita pakastetusta lehmänlihasta huolimatta. Mäkkäri tietää, että lihansa ovat laadukkaita, mutta eivät tiedä tuotanto-olosuhteista kovin tarkasti. Yrityksen edustaja kertoi: “Minulla ei ole tarkkoja tietoja kaikkien tilojen rehun koostumuksesta tai muista tarkoista käytännöistä, jotka voivat tilalta toiselle vaihdella laajastikin” Pihvien tuotantomaa on Puola (valmistaja: OSI Food Solution) kuten aiemmin tuli mainittua. Päätöstään he ovat aikaisemmin perustelleet keskittämisellä ja saatavuudella.” (Mari Koo; McDonald’sin nettisivuilla yrityksen tietoja käytetyistä raaka-aineista) Ei kommentteja.