»   Jahapaula ihmettelee asunnonmyynti-ilmoitusten huonoa kuvamateriaalia: “Mutta eniten hämmentää ehkä se, että ilmoituksissa esiintyy mystinen määrä hävettävän huonoa kuvamateriaalia. Itse päädyimme ostamaan asunnon, jonka paraatikuvana oli esillä salamavalolla valaistu luminen puu (sen takana ehkä joku kerrostalorakennus). Meinasi jäädä huonojen kuvien vuoksi näyttö käymättä, mutta onneksi sentään ei. Jos huoneiden kuvia puuttuu, tulee väistämättä mielikuva siitä, että ko. huoneissa on jotain vialla eikä niitä haluta näyttää. Jotkut sen sijaan keksivät kuvata omituisia nurkkia tai esimerkiksi keittiön hellaa makrolla. No, toinen ääripää ovat kalansilmäobjektiivillä napatut kuvat, jotka saavat minkä tahansa yksiönkopperon näyttämään todella tilavalta. Ennemmin kuitenkin näitä kuvia katselee kuin lähikuvia vessan rättipatterista tai rakeisia otoksia pimeästä makuuhuoneesta.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Veloena epäilee, että suomalaisten “puoli kiloa päivässä” -tavoite voisi olla paremmin saavutettavissa, jos hedelmät ja kasvikset olisi tuotteistettu tehokkaammin: “Niissä ei ole takuuta tasaisesta laadusta. Usein niistä annettu informaatiokin on surkean huonoa. Tavallisessa kaupassa ei vaivauduta useinkaan merkitsemään lajikkeita tarkasti. (Jotkut hedelmätiskivastaavat pääkaupunkiseudulla ansaitsevat kyllä lämpimän kiitoksen: lajikkeet ovat lapuissa niissäkin hedelmissä, joissa niitä ei yleensä vaivauduta mainitsemaan.) Se tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät tiedä, mikä sen valtavan hyvän makuisen appelsiinin lajike oli, esimerkiksi. Sitten kun he ostavat seuraavan kerran appelsiineja, tuloksena voi olla pettymys. Ovathan nyt toki morot ja salustianat aivan eri maata kuin ne greipin kokoiset, puisevat suuret appelsiinit, ne missä on paksut kuoret ja aika mauton sisus. Helposti koko appelsiinien suku tulee tuomittua “ei syömisen arvoiseksi”, vaikka appelsiineissa on yhtä isot makuerot kuin omenissakin. (Omenalajikkeet kai useimmat tuntevat, ainakin ne yleisimmät kaupoissa myytävät, golden ja red deliciousit, ida redit ja granny smithit?) Sama pätee greippeihin. [- - -] Huomaan, että salustianat, morot ja ruby redit ovat ainakin minulle tuotteistuneet vähän vahingossa. Niitä ei sillä lailla ole mainostettu, mutta olen ottanut selvää asioista ja tiedän, mitä haluan, kun ostan appelsiinin tai greipin. Voi kunpa muutkin vihannekset merkattaisiin lajikkeittain. Lajikkeen alle voisi vielä kirjoittaa lyhyen kuvauksen, vähän kuin Alkossa viinipullojen luona. Luulen, että ainakin itse voisin houkuttua ostamaan erityisen mehukkaan ja makean lajike-eritellyn kaalinpään tai maultaan pyöreäksi ja juurevaksi kehutun lajikepurjon. Tomaatteihinkin soisi lajikemerkinnät. (Jos ei muuta, niin siksi, että voisi surra niin harvoja lajikkeita viljeltävän kaupallisesti – ja lajikkeita, joiden logistiset ominaisuudet korostuvat makuominaisuuksien sijaan.) Voisikohan tämä lisätä vihannesten ja hedelmien menekkiä noin yleisemminkin? Tuskin siitä kaupassa olisi kauheasti vaivaa. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pentti O. Pohjolan mielestä Elovena ratsastaa tuotteissa suomalaisuudella, jota ei kuitenkaan aina löydy: “Minä ja Elovena olemme kohdanneet vuosia aamiaispöydässäni. Tällä kertaa etsin vaihtoehtoa puuron raaka-aineelle ja päädyin hypistelemään Elovena merkin muroja. Tarkastelin myös pakkauksen tuoteselostetta kun pitäisi vahtia painoani ja kolesterolia viimeisten terveystarkastuksen tuloksien mukaan. Pyörittelin pakkausta ja silmiini osui teksti, että tuote on valmistettu Saksassa. Parahdin ääneen, että Elovena on häväisty! Tuote jäi ostamatta ja samalla hyllyllä ollut naisasiakas päivitteli kanssani samaa asiaa. Monen vastaavan ”suomalaisen” tuotteen kohdalla näytti tilanne olevan samanlainen kuin Elovenan. Tällaisilla kansallisesti tunnetuilla brändeillä (sanassa on linkki) kuten Elovena on, meitä kuluttajia suorastaan harhautetaan. Kun olettaa, että sen sisältö on suomalaisuuden ydin osaamista. Asian selvittelyssä ei ole ilmennyt sitä, että viedäänkö suomalainen kaura raaka-aine Saksaan jalostettavaksi. Kuluttajalle pakkausten tutkiminen nykymenossa on kova urakka jos haluaa edes hitusen tukea suomalaista työtä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Karkkipäivässä keskustellaan edullisten kosmetiikkatuotteiden imagoista: “Mä muodostan imagomielikuvan pääsääntöisesti tuotteiden ulkoasun ja hinnan perusteella. Näin ollen vaikkapa Rimmel ja Maybelline ovat tuntuneet superhalpiksilta, kun taas L’orealin meikit laadukkaammilta. Lumenen pakkaukset ovat mielestäni myös ihan tyylikäitä, mutta jotenkin koko brändi henkii halpuutta. En osaa selittää miksi. Ehkä siksi että kaikki suomalaiset aina käyttävät Lumenea, tutut siniset purkit löytyvät peruspirkolta mökiltäkin. Lumenen valinta tuntuu monelle suomalaiselle jotenkin itsestäänselvältä… [- - -] Tuntuuko joku merkki laadukkaammalta kuin toinen? Miksi? Mikä merkki taas on se halvimmista halvin? Onko joku merkki jota ette ostaisi kirveelläkään? Minkä merkin mainonta miellyttää eniten? Itse en ostaisi esimerkiksi Garnierin, Sunsilkin tai Fructiksen tuotteita koska niiden markkinointi vaan henkii mulle huonoa laatua. (Eivätkä incitkään ole vakuuttavia..) Etenkin Sunsilkin putelit on mun mielestä jotain niin karmeaa että jaksan ihmetellä miten kukaan on voinut suunnitella niin halpiksen näköiset pakkaukset. Hieno Suomalainen Shampookin näyttää tyylikkäältä Sunsilkin rinnalla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lupiini listaa oman kokemuksensa perusteella vauvantarvikkeiden turhia ja tarpeellisia, johdantosanoina pohdintaa markkinoista: “Kuten nyttemmin on tullut havaittua, maailmassa ei luultavasti ole tuoretta esikoisvauvan äitiä/isää epävarmempaa olentoa. Pelko siitä, että onnistuu tärvelemään vauvan, jyllää vahvana. Tähän pelkoon markkinamiehet ovat osanneet iskeä nerokkaasti vetoamalla turvallisuuteen, varhaiseen kiintymyssuhteeseen ja vauvan pehmeään laskeutumiseen kohdusta maailmaan. Näillä sydämeenkäyvillä argumenteilla myydään sitten silkkimyssyjä, merinovillaisia kapaloita, kohtuammeita, koliikkikeinuja, kätkythälyttimiä ja niin edelleen, ja kuluttajan ratkaistavaksi jää, mikä on humpuukia ja mikä tarpeellista. Olenkin joidenkin vauvantarvikeasioista kirjoittaneiden blogien kommenttilaatikossa todennut, että ainakin itselläni oli raskaus- ja vauva-aikanakin suuria vaikeuksia erottaa informaatio markkinoinnista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Aku ihmettelee: “Kertokaapa, onko teistä ookoo mainostaa Lulo shot -likööriä LOL:ina? Jos joku ei vielä tiennyt, LOL on netinkäyttäjien hyvin tuntema lyhenne, joka tulee sanoista Laughing Out Loud. Onko asia jäänyt mainonnan eettiseltä neuvostolta huomaamatta (sekö näitä valvoo?)? Vai olenko vain vanhus ja nipo? Alkoholin markkinointi nuorille on joka tapauksessa yksiselitteisesti kielletty (kts Alkoholilaki, 33 § Mainonnan säätely). Sitä paitsi, kuka täysi-ikäinen joisi vapaaehtoisesti guavanmakuista likööriä?! Yäk.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Karkkipäivä-blogissa vertaillaan puhdistusvoiteita: “Kannattaa tosiaan suhtautua pienellä hilpeydellä tuotteiden mainonnassa käytettäviin verbeihin ja adjektiiveihin; markkinointiosaston harrastamat ilmaisut kuten “stimuloi, aktivoi, uudistaa, elvyttää” jne tarkoittavat tosiasiassa ihan vaan “pehmentää, suojaa (UV-filtterit) ja kosteuttaa”. Mitään muuta kosmeettiset ainesosat eivät iholle oikein voi tehdä. [- - -] Jos nyt vertaillaan kaikkia kolmea voidetta tiivistettynä, niin Lancôme on hellävaraisin ja puhdistaa öljymenetelmällä, Lumene on perinteisin ja puhdistaa vaahtoavilla tensideillä ja Dr. Hauschkan puhdistusteho perustuu mantelijauheen kykyyn imeä iholta likaa ja rasvaa. Tämän vertailun tarkoituksena ei ollut osoittaa mikä tuotteista on paras, sillä ne ovat erilaisia ja sopivat eri tarpeisiin ja mieltymyksiin. Ehkä kuitenkin voidaan taas huomata, ettei eri hintaluokkien tuotteissa ole sen kummempia erityisiä ainesosia, vaan kaikista löytyy niitä samoja kosmetiikan perusraaka-aineita.” (Mari Koo, kiitos blogivinkistä Suvikolle & Semille) Ei kommentteja.

»   Aku on vähän vihainen ja huvittunut: “Sain ihan ihmeellisen kirjeen Aikalomilta, joka on vapaa-ajan osakkeita markkinoiva yritys. Kirjeessa sanotaan mm. näin (alleviivaukset kirjeestä): “Varmaa kuitenkin on, että olet jo voittanut 50 euron lahjakortin, jonka voit käyttää joko Stockmanin, K- tai S-ryhmän tavarataloissa kaikkialla Suomessa[...] Ole hyvä ja tule noutamaan rahanarvoinen etusi ensi tilassa! Saatat ihmetellä, miksi lupaamme sinulle arvokkaan lahjan täysin veloituksetta. Syy on kuitenkin perin yksinkertainen: lahjamme on kiitos siitä, että saamme esitellä Sinulle uudenlaisen mahdollisuuden laadukkaaseen lomanviettoon.” Kuulkaapas nyt, hyvä herra toimitusjohtaja Pentti Niemenmaa (joka allekirjoititte tämän kirjeen), Minulle ei mitenkään välity tunne, että tämän lahjakortin saaminen olisi mitenkään varmaa. Itse asiassa kirjeestä minusta tuntuu, että sen saaminen voi olla hyvinkin epävarmaa. Noutaminen on ehkä hieman väärä sanavalinta, kun se edellyttää 1,5-2 tunnin mittaiseen myyntitilaisuuteen osallistumista yhdessä elämänkumppanini kanssa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Parhaita vastamainoksia pääsee nyt äänestämään Mainoskupla-kisan 122 työn joukosta. Äänestyaika jatkuu kaksi viikkoa ja loppuu 24. marraskuuta. Kilpailu ratkeaa Älä osta mitään -päivän aattona 26.11., jolloin julkistetaan tuomariston valitsemat voittajat ja yleisön suosikit. Huom: omasta mielestäni tuo sivuston äänestystoteutus on hieman hankala ja sekava, mutta toivottavasti te muut osaatte sitä nokkelasti käyttää. (Mari Koo, lisää Luonto-liiton ja Voima-lehden Mainoskuplasta) 3 kommenttia.

»   Aimo kertoo vauvansa saaneen BR-lelut -kortin ennen Kela-korttia: “Teinkö ihan oikein myydessäni lapseni muutaman euron alennuksen ja halvempien paristojen takia lelukaupan markkinointilistoille? Aavistuksen verran kun on jo ärsyttänyt kotiin tulevat ruokakaupan lapsikerhon ja vaippafirman mainokset. Itse asiassa vaippafirma lähestyi meitä jo synnärillä, kun saimme mukaan mukavan pienen korruptiopakkauksen kaikkea jännää, kuten lelu, vaippanäytteitä (ylläri), vauvahierontaohje, vaihtoalustanäyte. Ihan kiva juttu sinänsä, mutta silti siinä oli vähän tuputtamisen makua. Vai miltä tuntuu vauvahierontaohje, joka päättyy näin: “Jälkeenpäin voit vielä pukea lapsellle pehmeän ja hyvältä tuntuvan … -vaipan, joka istuu täydellisesti. Näin lapsesi saa vielä yhden miellyttävän kokemuksen.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Serenitas kirjoittaa professori Alf Rehnin esityksen pohjalta: “Kun aikaisemmin yritys on viestinnällään voinut kontrolloida kuluttajille meneviä viestejä, ollaan nyt halvan teknologian, kaikkialla läsnä olevan median ja loputtoman sisällön vuoksi tilanteessa, jossa markkinat alkavat autokommunikoida keskenään. Kuluttajat eivät tarvitse enää yritystä tai sen lupaa keskustellakseen yrityksen tuottaista tai palveluista ja saadakseen aikaan suuriakin muutoksia. Yrityksen mahdollisuudet kontrolloida siitä käytyä keskustelua ovat nykyisin olemattomat. Kuluttajat myös luottavat yhä enenevässä määrin vertaisarvioihin ja nettipalautteeseen tuotteiden valinnassa eivätkä enää pidä yrityksen itse lähettämiä viestejä kovin luotettavina.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jams kirjoittaa, kuinka Tampereella jaetaan tuotenäytteitä: “Se on jotenkin niin hassua kun kadulla jaetaan tuotepaketteja esittelyn vuoksi. Erinäköisiä kahvinyssäköitä, hunajaa, pussikeittoja, jogurttia ja vaikka mitä on ohikulkijalle käteen työnnetty Keskustorilla, etenkin aamuisin tätä esiintyy. Kerran käveli vastaan banaani tarjoten banaania. ” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Aimo annos hämmästelee: “Mikähän ihmeen vimma on korostaa tuotteissa – ja nimenomaan pesuaineissa – luontoa tai luonnonmukaisuutta? Tämä tuli mieleen iltana eräänä, kun huomasin sattumalta pelkästään meillä kotona olevan kolmelta eri valmistajalta neljä tuotetta, joiden nimessä on sana naturals. [- - -] Miksi pitää korostaa tuotteissa luontoa, kun ne kuitenkin ovat kaukana siitä? En koe teflon-pannua tiskatessani olevani sitruunapuiden varjossa eikä aloe tuo mitään lisäarvoa pikkupöksyihini. Ja sitten vielä tuo sana itsessään. Naturals. Kumma valinta. Vielä kummallisemmaksi sanan tekee Urban Dictionaryn määritelmä, jonka mukaan se tarkoittaa luomurintoja. (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Xekkan lähetti tietoa tekemästään sivusta Hukumme mainospostiin. Kyseisille sivuille on tarkoituksena kerätä mm. kuvia mainospostin tulvasta, ylipursuavista paperinkeräysastioista ja omista “Ei mainoksia” -teksteistä.  “Kesäkuussa -09 keräsin komerooni kaiken postilaatikkooni sujahtaneen. Yhden kuukauden saldo oli 5 kirjettä ja kolme lehteä, sekä 4,4kg mainospostia. Aloin miettimään, jaetaanko todellakin jokaiseen Suomalaiseen talouteen jopa 4,4kg edestä mainospostia joka kuukausi.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Hymyilevä eläkeläinen kritisoi kierrätystuotteita: “Sen lisäksi on olemassa tavaroita, joissa ei ole minkäänmoista järkeä. Sellaisia ovat esimerkiksi kierrätyslaukut. Jos nainen itse valmistaa vanhoista  sukkahousuista kassin, se on ihan järjellistä. Mutta kun samanlaisesta sukkahousulaukusta tai auton sisäkumista valmistetusta salkusta maksetaan 150 euro, voi jo epäillä niin valmistajaa kuin ostajaa täydellisestä löyhäpäisyydestä. Bisnesmies kyllä haistaa trendit. Kierrätysmateriaalista eli vanhasta kaatopaikkajätteestä valmistettuja kasseja ja laukkuja mainostetaan ekologisina, maailmaa pelastavina tuotteina. Ja naispolot herkistyvät, ostavat 149 euroa maksavan traktorin pyörän sisäkumista taitellun salkun kyselemättä, minne rahat itse asiassa menevät. Tuskin ostaisivat sisäkumisalkkua kotirouvan rahanpuutteessa suunnittelemana, mutta kun pienessä lapussa lukee: Secco, arvo nousee ja saa naisen haltioitumaan, tuhlatessaan tuntemaan itsensä jopa hyväntekijäksi.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Stazzylle) 11 kommenttia.