»   Kemikaalikimaran Anja kritisoi ekologiseksi väitetyn luonnonkividödön mainoksia: “Minusta luonnonkividödöä markkinoidaan harhaanjohtavasti alumiinittomana, vaikka se ei sitä ole. Yhdisteet ovat erilaisia, mutta jos alumiinin haitoista ei ole kiistatonta näyttöä, miten voidaan ehdottomasti väittää, että meidän alumiini on haitattomampaa kuin teidän alumiini? Kivideodoranttien mainonnassa kuitenkin käytetään hyväksi syvälle juurutunutta käsitystä alumiinidödöjen haitallisuudesta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Heidi havaitsi kaupassa uuden tuotteen: “Huomasin kaupassa uuden tuotteen: anti-age hammastahnan. Vanhenemisen estosta on tullut laaja liiketoimi. Kasvorasvat ovat pitkään mainostaneet olevansa anti-age, nyt tuoteperhe on laajentunut koko kroppaan. Miten käy jos käytät anti-age käsivoidetta, mutta et anti-age jalkavoidetta. Pian ruumiinjäsenesi ovat eriparia. Kävelet vanhoilla jaloilla, mutta työskentelet nuoruudenheleillä virkeillä käsillä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   pni ihmettelee puhelinoperaattorin mainosta, jossa luvataan jopa prosenttien säästöä laskuun: “Jos puhelinlasku on esim 100 € kuussa, on prosentti 1 €, joten jos säästää prosentteja, sanotaan esimerkiksi kolme, säästää sitä kolme euroa kuussa. Mitä saa kolmella eurolla? Ei edes televisiossa mainostettua kotimaisen pikaruokaketjun hampurilaista. Toisaalta jos puhelinlasku on 100 €/kk, ei kolmella eurolla varmaan ole mitään merkitystä. Tai sillä, että säästää prosentteja. Entä jos puhelinlasku on vaikka 24,99 €/kk, ja siitä säästäisi jopa prosentteja, sanotaan tässäkin kolme, jäisi kuukaudessa maksettavaksi vain 24,24 € ja silloin voisi kuukaudessa säästetyn summan käyttää vaikka yhteen kokonaiseen ensimmäisen luokan kirjepostimerkkiin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Juha havaitsi, etteivät Bilteman biohajoaviksi mainostetut koirankakkapussit olleetkaan biohajoavia: “Bilteman kuvastossa (Kevät ja kesä 2010) mainostetaan edullisia, biohajoavia koirankakkapusseja. Hinnan puolesta (1,19 euroa/50 kpl) nämä olisivat paljon halvempia kuin kaupassa myytävät varsinaiset biojätepussit, joten ostin testimielessä yhden paketin. Kotona parempi puoliskoni huomasi, että pakkauksessa lukeekin “ympäristöystävällinen” ilman mitään mainintaa biohajoavuudesta. Koska pussit myös tuntuvat ja näyttävät normaalilta muovilta, päätimme varmistaa asian Biltemalta. He vastasivat, että kuvastossa on virhe ja pussit eivät olekaan biohajoavia. Kyseisiä pusseja ei siis, harmi kyllä, saa laittaa biojätteiden joukkoon.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Otto haluaa kohdennettuja mainoksia: “Haluan mainoksia, juuri minulle tarkoitettuja mainoksia. Ne luvattiin minulle jo vuosia sitten. Silloin joskus vuosituhannen alkuvuosina peloteltiin/luvattiin mainosten muuttuvat kohdistetuiksi. Saisin mainoksia vain minua kiinnostavista aiheista. Mutta mitä minä nyt saan? Erittäin huonosti kohdistettuja yleismainoksia. Suurin osa näkemistäni mainoksista ovat minulle turhia ja jotkut jopa aiheuttavat minussa päinvastaisen vaikutuksen. Isot yritykset, jotka mainostavat suurella toistomäärällä, ärsyttävät minua todella paljon. En osta niitä, enkä niiltä, mitään. En vaikka heillä olisi myös jotain minulle sopivaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jaana Huhta kritisoi aurinkovoidebisnestä: “Nykyään en hanki bikinirajoja, enkä ottamalla ota aurinkoa. En myöskään osta aurinkorasvoja; en ainakaan itseäni varten. Suojaudun mielummin kevyellä vaatekerralla ja varjoilulla. Jostain lukaisin kevyen vaatetuksen viilentävän nakuilua tehokkaammin. Tätähän esim. arabit hyödyntyvät. En suostu vieläkään aurinkorasvateollisuuden pelinappulaksi. Voin toki olla totaalisen väärässä, mutta toivoisin lisää rasvauskriittistä suhtautumista. Mikäli todistetuksi tulee, että emme todellakaan pärjää ilman aurinkorasvaa, niin tällöin valtion tulisi saattaa rasvateollisuus kuriin ja jakaa meille kelakorvattavia kohtuuhintaisia rasvapurkkeja.” (Mari Koo) 5 kommenttia.

»   Pörrö kirjoittaa tuotteiden merkeistä Marimekko-uutisen innoittamana: “Ympäristö- ja lapsityömerkit tuotteissa mielestäni ovat ajoittain jopa vaarallisia ja haitallisia itse asialle. Todellisuudessa niitä ei valvota lainkaan niin huolella kuin niitä yrityksille markkinoivat järjestöt propagandassaan antavat olettaa ja toisaalta kuluttajilta usein puuttuu olennaiset tiedot tuotteesta oman arvion tekemiseksi. Jopa Ilo/ Ipec tunnustaa, että niinkin vakiintuneen järjestelmän voimavarat ovat riittämättömät ongelman esiintuomiseksi. Lähes kaikkiin ostosopimuksiin myös kunnallisella puolella kirjataan toki periaate, että työtä saa tehdä ja teettää vain ILON perussääntöjä noudattaen. Sillä ainakin voidaan sopimusteknisesti juridista vastuuta vähentää tilaajalta/ tuotteen ostajalta mutta itse ostoksen alkuperästä vastuu siirretään alihankintaketjussa aina seuraavalle ketjun pituutta pahemmin rajoittamatta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   pni on hämmennyksissä keskellä margariineja: “Katselin erään voin korvikkeen paria eri inkarnaatiota lähikaupassani. Yhtä rasvapakettia koristi yksityiskohta joka sanoi Kevyt. Toisessa paketissa, samassa kohdassa tiedotettiin, hiukan eri värillä, rasvaa 23 %. Light tuotteen rasvaprosentti on 35 %. Mutta, kuten opin nelisen vuotta sitten, kevyt- tai light-levitteessä siis ei saa olla yli 40 % rasvaa ja siinä pitää olla vähintään 30 % vähemmän energiaa kuin vastaavassa tavanomaisessa elintarvikkeessa. Vaan tulipa nyt mieleen, että mikä se semmoinen vastaava tavanomainen tuote näinä päivinä oikein on? Kyseessä ei varmaankaan ole saman valmistajan saman merkkinen tuote, sillä tästä kyseisestä tuotteesta, jota jäin kaupassa katselemaan, ei ymmärtääkseni ole olemassa kevytversiota rasvaisempaa. Eli vastaava tavanomainen tuote on siis mikä tahansa markkinoinlta löytyvä vähintään 50 % rasvaa sisältävä margariini. Onko näin? ” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Teppo arvioi ostamiaan pyöräilyhousuja ja kertoo loppuun myös markkinointisanastoa: “Työmatkapyöräily, commuting, on aika kovassa huudossa oleva mainossana kansainvälisillä fillarikauppasaiteilla. Vaatteita myydään sopivina commutingiin, samaten sporttisia pyöriä. Commuting tarkoittaa, että verme on tarpeeksi virtaviivainen, että kolmekymppinen uraohjus saa siitä teknokiksit, mutta tarpeeksi downshifted, ettei leimaudu kilpapyöräilijäwannabeksi. Täytyy sanoa, että tuo on onnistunut markkinointisuunnitelma.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jahapaula ihmettelee asunnonmyynti-ilmoitusten huonoa kuvamateriaalia: “Mutta eniten hämmentää ehkä se, että ilmoituksissa esiintyy mystinen määrä hävettävän huonoa kuvamateriaalia. Itse päädyimme ostamaan asunnon, jonka paraatikuvana oli esillä salamavalolla valaistu luminen puu (sen takana ehkä joku kerrostalorakennus). Meinasi jäädä huonojen kuvien vuoksi näyttö käymättä, mutta onneksi sentään ei. Jos huoneiden kuvia puuttuu, tulee väistämättä mielikuva siitä, että ko. huoneissa on jotain vialla eikä niitä haluta näyttää. Jotkut sen sijaan keksivät kuvata omituisia nurkkia tai esimerkiksi keittiön hellaa makrolla. No, toinen ääripää ovat kalansilmäobjektiivillä napatut kuvat, jotka saavat minkä tahansa yksiönkopperon näyttämään todella tilavalta. Ennemmin kuitenkin näitä kuvia katselee kuin lähikuvia vessan rättipatterista tai rakeisia otoksia pimeästä makuuhuoneesta.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Veloena epäilee, että suomalaisten “puoli kiloa päivässä” -tavoite voisi olla paremmin saavutettavissa, jos hedelmät ja kasvikset olisi tuotteistettu tehokkaammin: “Niissä ei ole takuuta tasaisesta laadusta. Usein niistä annettu informaatiokin on surkean huonoa. Tavallisessa kaupassa ei vaivauduta useinkaan merkitsemään lajikkeita tarkasti. (Jotkut hedelmätiskivastaavat pääkaupunkiseudulla ansaitsevat kyllä lämpimän kiitoksen: lajikkeet ovat lapuissa niissäkin hedelmissä, joissa niitä ei yleensä vaivauduta mainitsemaan.) Se tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät tiedä, mikä sen valtavan hyvän makuisen appelsiinin lajike oli, esimerkiksi. Sitten kun he ostavat seuraavan kerran appelsiineja, tuloksena voi olla pettymys. Ovathan nyt toki morot ja salustianat aivan eri maata kuin ne greipin kokoiset, puisevat suuret appelsiinit, ne missä on paksut kuoret ja aika mauton sisus. Helposti koko appelsiinien suku tulee tuomittua “ei syömisen arvoiseksi”, vaikka appelsiineissa on yhtä isot makuerot kuin omenissakin. (Omenalajikkeet kai useimmat tuntevat, ainakin ne yleisimmät kaupoissa myytävät, golden ja red deliciousit, ida redit ja granny smithit?) Sama pätee greippeihin. [- - -] Huomaan, että salustianat, morot ja ruby redit ovat ainakin minulle tuotteistuneet vähän vahingossa. Niitä ei sillä lailla ole mainostettu, mutta olen ottanut selvää asioista ja tiedän, mitä haluan, kun ostan appelsiinin tai greipin. Voi kunpa muutkin vihannekset merkattaisiin lajikkeittain. Lajikkeen alle voisi vielä kirjoittaa lyhyen kuvauksen, vähän kuin Alkossa viinipullojen luona. Luulen, että ainakin itse voisin houkuttua ostamaan erityisen mehukkaan ja makean lajike-eritellyn kaalinpään tai maultaan pyöreäksi ja juurevaksi kehutun lajikepurjon. Tomaatteihinkin soisi lajikemerkinnät. (Jos ei muuta, niin siksi, että voisi surra niin harvoja lajikkeita viljeltävän kaupallisesti – ja lajikkeita, joiden logistiset ominaisuudet korostuvat makuominaisuuksien sijaan.) Voisikohan tämä lisätä vihannesten ja hedelmien menekkiä noin yleisemminkin? Tuskin siitä kaupassa olisi kauheasti vaivaa. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pentti O. Pohjolan mielestä Elovena ratsastaa tuotteissa suomalaisuudella, jota ei kuitenkaan aina löydy: “Minä ja Elovena olemme kohdanneet vuosia aamiaispöydässäni. Tällä kertaa etsin vaihtoehtoa puuron raaka-aineelle ja päädyin hypistelemään Elovena merkin muroja. Tarkastelin myös pakkauksen tuoteselostetta kun pitäisi vahtia painoani ja kolesterolia viimeisten terveystarkastuksen tuloksien mukaan. Pyörittelin pakkausta ja silmiini osui teksti, että tuote on valmistettu Saksassa. Parahdin ääneen, että Elovena on häväisty! Tuote jäi ostamatta ja samalla hyllyllä ollut naisasiakas päivitteli kanssani samaa asiaa. Monen vastaavan ”suomalaisen” tuotteen kohdalla näytti tilanne olevan samanlainen kuin Elovenan. Tällaisilla kansallisesti tunnetuilla brändeillä (sanassa on linkki) kuten Elovena on, meitä kuluttajia suorastaan harhautetaan. Kun olettaa, että sen sisältö on suomalaisuuden ydin osaamista. Asian selvittelyssä ei ole ilmennyt sitä, että viedäänkö suomalainen kaura raaka-aine Saksaan jalostettavaksi. Kuluttajalle pakkausten tutkiminen nykymenossa on kova urakka jos haluaa edes hitusen tukea suomalaista työtä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Karkkipäivässä keskustellaan edullisten kosmetiikkatuotteiden imagoista: “Mä muodostan imagomielikuvan pääsääntöisesti tuotteiden ulkoasun ja hinnan perusteella. Näin ollen vaikkapa Rimmel ja Maybelline ovat tuntuneet superhalpiksilta, kun taas L’orealin meikit laadukkaammilta. Lumenen pakkaukset ovat mielestäni myös ihan tyylikäitä, mutta jotenkin koko brändi henkii halpuutta. En osaa selittää miksi. Ehkä siksi että kaikki suomalaiset aina käyttävät Lumenea, tutut siniset purkit löytyvät peruspirkolta mökiltäkin. Lumenen valinta tuntuu monelle suomalaiselle jotenkin itsestäänselvältä… [- - -] Tuntuuko joku merkki laadukkaammalta kuin toinen? Miksi? Mikä merkki taas on se halvimmista halvin? Onko joku merkki jota ette ostaisi kirveelläkään? Minkä merkin mainonta miellyttää eniten? Itse en ostaisi esimerkiksi Garnierin, Sunsilkin tai Fructiksen tuotteita koska niiden markkinointi vaan henkii mulle huonoa laatua. (Eivätkä incitkään ole vakuuttavia..) Etenkin Sunsilkin putelit on mun mielestä jotain niin karmeaa että jaksan ihmetellä miten kukaan on voinut suunnitella niin halpiksen näköiset pakkaukset. Hieno Suomalainen Shampookin näyttää tyylikkäältä Sunsilkin rinnalla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lupiini listaa oman kokemuksensa perusteella vauvantarvikkeiden turhia ja tarpeellisia, johdantosanoina pohdintaa markkinoista: “Kuten nyttemmin on tullut havaittua, maailmassa ei luultavasti ole tuoretta esikoisvauvan äitiä/isää epävarmempaa olentoa. Pelko siitä, että onnistuu tärvelemään vauvan, jyllää vahvana. Tähän pelkoon markkinamiehet ovat osanneet iskeä nerokkaasti vetoamalla turvallisuuteen, varhaiseen kiintymyssuhteeseen ja vauvan pehmeään laskeutumiseen kohdusta maailmaan. Näillä sydämeenkäyvillä argumenteilla myydään sitten silkkimyssyjä, merinovillaisia kapaloita, kohtuammeita, koliikkikeinuja, kätkythälyttimiä ja niin edelleen, ja kuluttajan ratkaistavaksi jää, mikä on humpuukia ja mikä tarpeellista. Olenkin joidenkin vauvantarvikeasioista kirjoittaneiden blogien kommenttilaatikossa todennut, että ainakin itselläni oli raskaus- ja vauva-aikanakin suuria vaikeuksia erottaa informaatio markkinoinnista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Aku ihmettelee: “Kertokaapa, onko teistä ookoo mainostaa Lulo shot -likööriä LOL:ina? Jos joku ei vielä tiennyt, LOL on netinkäyttäjien hyvin tuntema lyhenne, joka tulee sanoista Laughing Out Loud. Onko asia jäänyt mainonnan eettiseltä neuvostolta huomaamatta (sekö näitä valvoo?)? Vai olenko vain vanhus ja nipo? Alkoholin markkinointi nuorille on joka tapauksessa yksiselitteisesti kielletty (kts Alkoholilaki, 33 § Mainonnan säätely). Sitä paitsi, kuka täysi-ikäinen joisi vapaaehtoisesti guavanmakuista likööriä?! Yäk.” (Mari Koo) 2 kommenttia.