Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Mainonta' merkittyjä kirjoituksia

»   Karkkipäivän Sanni käy läpi Clarinsin antiperspiranttia, sen mainoslauseita ja todellista sisältöä: ”Mitä markkinointikommunikaatioon ja myönteisiin mielikuviin tulee, mikään ei pure niinkuin luonnon ainesosat, tämän tietävät normikosmetiikankin yritykset. Niinpä kaikki alan boolaagit, ne synteettisimmätkin, korostavat mainoskielessä aina reseptien kasvipohjaisia ainesosia. On ymmärrettävää, että kukkaisuutteet ja yrtit kuulostavat sympaattisemmilta ja kuluttajalle tutummilta kuin propyleeniglykolit ja sykloheksasiloksaanit. [- – -] On mielestäni Clarinsilta arveluttavaa menettelyä puhua tekstissä vain taikapähkinästä ja sen (oletetusta) hikoilua hidastavasta vaikutuksesta vielä korostaen, ettei ko. aine ”blokkaa hikitiehyitä kokonaan”, kun tuotteen pääasiallinen vaikuttava aine alumiinikloorihydraatti sen kuitenkin tekee. Tällainen ”ei suoranaisesti puhuta ei-totuuksia, mutta jätetään jotain olennaistakin kertomatta luoden kuluttajalle halutunlainen kuva” -menettely on mainonnassa valtavan yleistä. Se ei tietenkään ole laitonta mutta kyseenalaista, koska tuotteesta luotu kuva on harhaanjohtava. Korostan, että minulla ei ole itselläni alumiinifobioita ja käytän antiperspirantteja säännöllisesti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Henrik Nyholmin mielestä Sänkytukun, joka on Suomi Soffan jatkaja, markkinointi on selvästi kuluttajia hämäävää ja tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa: ”Yritys on, ainakin Helsingissä, aloittanut vuoden alusta aggressiivisen mainoskampanjan, joka on ollut pitkäkestoinen ja kieleltään kuluttajia hämäävä. Markkinointi on tapahtunut ainakin Metro-lehdessä mahdollisesti jopa joka viikko. Itse olen keräännyt vuoden alusta (ja tiedän useamman mainosilmoituksen jääneen väliin) yhdeksän mainosilmoitusta, jotka ovat ilmoittaneet vähintään seitsemän päivän pituisista alennusmyynneistä. Pelkästään minun keräämäni mainokset kertovat yrityksen markkinoineen tämän vuoden 15 viikosta ainakin yhdeksässä. Tämä ei vielä riko sääntöä pitkäaikaisista alennusmyyntimainostuksesta, joka on kolme kuukautta (90 päivää & max 2 kuukautta yhteen menoon) vuodessa. Yrityksen valitsema toimintatapa kuitenkin herättää kysymyksiä kun yrityksellä on enää 27 päivää käytettävänä loppuvuodelle. Tämä oudoksuttaa koska se tarkoittaa Suomen Sänkytukulle poisjääntiä markkinoilla vakiintuneiden aleaikojen aikaan, jolloin myös suurin osa kuluttajista on liikkeellä. Toivon todella, että ennusmerkit eivät merkitse toisintaa Suomi Soffan mainosrikkomuksista ja että Sänkytukku tekisi ryhtiliikkeen ja noudattaisi sääntöjä. [- – -] Toivonkin useamman ihmisen seuraavan Suomen Sänkytukun ja muiden samankaltaisten yritysten toimintaa ja tekevän väärinkäytöksistä kantelun Kuluttaja-asiahenkilölle. Näin olen toiminut aiemmin Suomi Soffan kanssa ja tänään myös Suomen Sänkytukun kanssa. Yrityksen toimintatapa on ajateltu ja pitkästi suunniteltu. Yrityksen oikea hintataso on hämärtynyt ja eettinen puoli elinkeinotoiminnassaan hakusessa.” (Mari Koo, via Pörrö) Ei kommentteja.

»   Kotimaisten kielten keskuksen blogissa Ulla Onkamo kirjoittaa sanaleikittelevistä mainosfraaseista: ”Mitä fraasien muuntelulla oikein voi markkinoida? Ilmeisesti melkein mitä vain, sillä sitä käyttävät niin ihonhoitotuotteiden valmistajat (Hali vanhin voitehista), autoliikkeet (Ratin takana on nainen), pankit (Mistä näitä kortteja oikein tulee?) kuin puolueetkin (Puutarhat Helsingin yllä). Yleistä se vaikuttaa olevan etenkin koko kansalle suunnattujen elintarvikkeiden mainonnassa: Sisko tahtoisin jäätä, Pitkä kylmä kesä (pikaruokaketjun kylmien juomien mainokset), Helppoa kuin leivänteko (jauhoseoksen mainos), Me jätämme paljon sattumien varaan (valmisruokatehtaan mainos), Minä pakastan sinua (jäätelömainos) ja Hedelmistään [kauppaketjun nimi] tunnetaan. Ehkä napakat sloganit jäävät huvittavuudessaan (tai ärsyttävyydessään) kuluttajan mieleen kummittelemaan, ja tuote myy. Miksi siis muuttaa toimivaa konseptia? Miksi mennä merta edemmäs kanaan? Edellisellä mainostettiin muuten pitsaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leo Stranius hämmästelee, miten Oulun Energia kehtaa kannustaa energian tuhlailuun: ”Voisi kuvitella, että erityisesti kovilla pakkasilla keskellä talvea kulutuspiikkien aikana olisi ympäristösyiden lisäksi erityinen intressi kannustaa ihmisiä energiansäästötoimiin. Mitä tapahtuu todellisuudessa? Oulun Energia, joka antaa energianeuvontaa, kannustaa omassa mainoskampanjassaan kuluttamaan sähköä enemmän, koska se on niin halpaa. Ympäristöasioista viis. ”Sähkö on halpaa. Ei haittaa vaikka akkukin kuluu. Kuule mä pistän tänä iltana kaikki valot palamaan ja nautiskelen.” –todetaan Oulun energian mainosvideossa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja toimitti alkuvuonna Kilpailu- ja kuluttajavirastoon (KKV) ilmoituksen harhaanjohtavasta hiusvärimainonnasta. KKV siirsi asian Tukesiin, joka päätti ohjeistaa yrityksiä. Anja pohtii asiaa: ”Viranomaisten keinot suitsia epäterveitä toimitapoja ovat rajalliset. Tukes kirjoittaa ohjeistuksessaan valvonnasta näin: ”Suomessa kosmeettisia valmisteita koskevien säännösten noudattamista valvovat Tukes ja Tulli. Tukes voi valvonnassaan puuttua markkinointiin erityisesti Suomessa toimivien tahojen osalta. Mikäli kosmeettisen valmisteen vastuuhenkilö on sijoittunut muualle EU-alueella, Tukes voi olla yhteydessä kyseisen maan valvontaviranomaisiin.” Tarkoittaako tämä sitä, että kotimaisten toimijoiden mainontaan voidaan suitsia, mutta ulkomaisten ja samalla suurten firmojen toimintaan ei ole kunnollisia keinoja puuttua? Isot yritykset, joilla vastuunkantajat ovat Suomen rajojen ulkopuolella, kuten L’oréal, Schwarzkopf ja Wella, luistelevat mainonnassaan kovin epämääräisillä alueilla ja mainosmateriaaliin ei Suomen sivukonttorilla ole osaa eikä arpaa. Vastuu jää viime kädessä kuluttajalle ja kampaajille, joiden pitää pystyä suodattamaan ja kaivamaan tiedot tuotteesta mainosjargonin ulkopuolelta. Olennaisin tieto löytyy tuotepakkauksista pienellä präntillä. Jos paketin kyljessä varoitetaan vakavasta allergisen reaktion riskistä ja tuotetta ei suositella alle 16-vuotialle, kyse ei ole ekologisesta tai turvallisesta väristä, vaikka tuote olisi höystetty millä yrteillä tai luonnonöljyillä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pekka pohtii virsien käyttöä mainonnassa: ”Virsiä ei juurikaan erilaisten tuotteiden mainonnassa käytetä, mikä mielestäni on ihan ymmärrettävää. Siksipä oli jotenkin erikoista panna merkille kesän alkupuolella, miten suvivirsi oli valjastettu Hartwallin virvoitusjuomien mainontaan. Olen yrittänyt pohtia mitä muuta maallista materiaa on virsien voimalla markkinoitu. En ole kuitenkaan keksinyt mitään konkreettista esimerkkiä. Vain joulun ajan veisaaminen lompakon keventämiseksi tulee mieleen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kauppatieteilijöiden vastarintaliike käy taistoa liiketalouden ajatuksia vastaan ja vaatii mm. kauppakorkeakoulun pääsykoekirjoihin varoitustekstejä. Esimerkiksi markkinointi nähdään haitalliseksi: ”Markkinavoimat luovat meille tarpeita, joita meillä ei todellisuudessa ole. Markkinointiviestinnän tehtävä on tehdä meistä tyytymättömiä itseemme ja siihen mitä meillä jo on, taivutella meidät ostamaan enemmän, tuomaan itseämme julki kanssaihmisille, jotta hekin haluaisivat ostaa, jotta toisetkin haluaisivat ostaa, jotta toisetkin… Kulutukseen perustuva elämä ei tietenkään ole kestävä. Ei ole olemassa vihreää kuluttamista tai kestävää kulutukseen perustuvaa elämäntapaa, vaikka jotkut näin saattavatkin väittää. Yhteiskunnassamme vallitsee täysin perustavaa laatua oleva ristiriita ekologisten ja taloudellisten tavoitteiden välillä: samaan aikaan kulutuksen ja talouden tulisi kasvaa, kun taas päästöjen ja ympäristön kuormituksen tulisi vähentyä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lasse Korkela pitää automainosten tutkailusta: ”Mainokseen on siten pakko sisällyttää kahden tason viestintää: poliittisesti korrektia ekologista puhetta ja toisaalta äijiin vetoavaa piiloainesta. Sopivaa piiloainesta on maininta vaikkapa ”urheilullisuudesta”. Sitä taas voi viestiä kertomalla kromatusta pakoputken päästä, aluvanteista ja matalaprofiilirenkaista. Piiloviestintä näkyy autojen ulkomuodossakin. Vaikka pakokaasupäästöt vähenevät, pakoputkien määrä lisääntyy. Entistä useammassa autossa on persuuksissaan kaksi kromattua pakoputkea. Kukaan ei kysy miksi. Autojen mainostaminen vaatii juonikkuutta. Täytyy laatia mainosteksti, jossa kerrotaan taloudellisuudesta ja vähäpäästöisyydestä. Sitten valitaan kuva, jossa näkyvät selvästi aluvanteet ja kaksi pakoputkea. Tästä seuraa ilmiö nimeltä ”kuvan auto erikoisvarustein”.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Sanomalehtien liiton Sirpa Kirjonen vertaa liian tungettelevaa mainontaa, kuten esimerkiksi puhelimeen tulevia viestejä, kaupan asiakaspalveluun: ”Onko sinusta mukava astua sisään liikkeeseen, jossa joku tulee heti kiinni ja kulkee lähestulkoon niskaan hengittäen perässäsi ja tyrkyttää mitä vähiten sinua kiinnostavia tuotteita. Myyjä tempaa vaatteita eteesi ja vakuuttaa mallin, värin, tyylin pukevan juuri sinua – vaikka et itse syttyisi niistä lainkaan. Kuinka epämukava olo sinulla on liikkeessä? Ostatko jotain vain päästäksesi kassan jälkeen nopeasti ulos (ja kadut ostostasi) – vai rohkaistutko vain kävelemään ulos. Kummassakin tapauksessa ehkä päätät, että tuohon liikkeeseen en enää palaa. Myyntitapa oli liian tungetteleva – tai markkinointiviestintää ajatellen käytetään mediaa, joka tulee ” ihan iholle”. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kokovartalofiiliksessä ihmetellään huulipunamainoksen harhaanjohtavuutta: ”Kosmetiikaosastot Stockalla ja Sokoksella ovat mun lempparipaikkojani haahuilla näissä aikeissa, koska ovat niin totaalinen epätodellisuus. Absurdi kimallepaikka. Paksumpaa, täyteläisempää, kiiltävämpää, pulleampaa, pidempää, kaartuvampaa ja sileämpää todellisuutta niin paljon, kun kukkarossa pitoa vain riittää. Todellisuutta tosiaankin. Tykkäsin yhden mainostytön huulipunasta, ja kysyin myyjältä, mikä mahtaa olla sen sävy. Myyjä kertoi ensin, että kuva on photoshopattu (shokkiyllätys!). Seuraavaksi hän totesi, että alla on tätä ja tätä huulipunaa (á noin 45 e), ja päällä on tätä kiiltoa (á saman verran lisää). Värit eivät olleet mitään läheltäkään kuvan sävyä. Miksi kuvassa oli jonkun väriset huulet markkinoimassa jotakin tiettyä punaa, jos käytetty tuote ei ole mainostettu puna? Eikä todellinen väri edes mistään korttelin etäisyydeltä myynnissä olevia?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kari Rydman kritisoi mainontaa: ”Eivätkä mainoksetkaan sitä tarkoita että se mitä ne väittävät olisi muka totta. ”Kyllähän se kaikkien pitäisi tietää”, he sanovat. Naisille tarjotaan tököttiä, joka ”pidentää ripsiä 67 prosenttia”. Ja varmemmaksi vakuudeksi näytetään naista jonka tekoripset näyttävät 200-prosenttisilta niin että huonosilmäisetkin vakuuttuvat. Miehille taas tarjotaan ”täysin vaarattomia” pillereitä, joiden ansiosta se elin jossa miehen aivot useimmin sijaitsevat pitenee nopeasti ja rajusti. ”Koska naisesi vaatii”, huijarit vakuuttavat sen naisen puolesta. Naisille kohdistettua huijausmainontaa puolustellaan sillä, että naisilla on ”oikeus unelmoida”. Onhan heillä toki, ja myös oikeus maksaa hirmuisia summia tyhjästä. Koska unelmoida ”täytyy”, naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä. Niin yksinkertaista se on.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K!) Ei kommentteja.

Helkaman kisa hämmästyttää: voita auto?

torstai 4. huhtikuuta 2013 klo 10.32 kirjoittajana Mari Koo

Polkupyöriä valmistava Helkama julkisti viime viikolla kisan, jossa voi voittaa Skoda-auton. Tämä hämmästytti mm. Suomisen Riikkaa, joka Helkaman Facebook-sivulla tiedusteli syytä kisan palkintoon.

Helkaman vastauksen perusteella tärkein syy on ilmeisesti se, että Helkama-Auto tuo maahan Skodaa:

”Arvottuamme viime vuosina useita erilaisia polkupyöriä kesäkilpailuidemme palkintoina, päätimme nyt järjestää isomman kilpailun, jossa palkintona on Helkama-Auton maahantuoma Skoda, taloudellinen ja järkevä auto. Useimmat pyöräilijätkin tarvitsevat autoa joskus, jos ei muuhun niin vaikka polkupyörän kuljettamiseen. Siksi palkintoauton mukana tuleekin polkupyörän kuljetustelineet.”

Helkama sanoo vastauksessaan mm. sen, että kesäkisa on otettu hyvin vastaan. Tosin kun vilkaisee Facebookissa kisajulkistuksen alla käytävää keskustelua, niin monien mielestä auton antaminen palkinnoksi ei paranna pyöräilyn asemaa tai mielikuvaa Helkamasta.

Pyöräilen, koska se on helppo tapa liikkua. Jos pyöriä valmistava yritys markkinoi, että tarvitset silti auton, niin se vie pohjaa omalta toiminnaltaan.

Minulla itselläni vuonna 2005 ostettu Helkama, jolla on poljettu töihin, kauppaan ja kavereille. Sillä on ajettu useamman päivän pyöräretkiä ja fiilistelty lyhyempiä matkoja Helsingin ympäristössä.

Pari viikkoa sitten pyörähuoltamossa arvioitiin, että kunnon remontilla pyörälleni saadaan vielä monta vuotta elinaikaa.

Toivottavasti Helkamakin arpoo kesäkisassaan esimerkiksi tavarapyöriä sitten, kun harkitsen uuden kulkuneuvon hankkimista.

Pari vuotta sitten kevään ensimmäinen pyöräily kuljetti mm. Töölöön Korjaamolle.

pyörällä

»   Arkijärki-blogin Jenniä ärsyttää Valion Oivariini-kampanja, jossa luvataan voiveitsi, kun lähettää kampanjakoodeja: ”Jos jotain hyvää pitäisi löytää, niin ainakin luvattu tuote on looginen mainostettuun tuotteeseen nähden. Siitä voi antaa pisteen, mutta muu ei juuri miellytä. Ensinnäkin: kuka tarvitsee voiveistä? Voita voi levittää millä tahansa veitsellä. Tarvitseeko joku tosiaan erillistä veistä siihen tarkoitukseen? Toiseksi: palkintoveitsi on Pentikin, mikä ehkä jollekulle tuo lisäarvoa, mutta kuvasta päätellen kyseessä on aivan perinteinen puuveitsi. Sen todellinen rahallinen arvo ei voi olla paljon oivariinipakkausta isompi. [- – -] Kampanja alkoi ärsyttävyydessään kiinnostaa niin paljon, että menin katsomaan sen nettisivut. Siellä kävi ilmi, että kaiken kukkuraksi kilpailuun ei voi osallistua, ellei ole rekisteröitynyt Valion nettisivuille. Eli kaiken huipuksi firma hakee voiveitsen hinnalla vielä lisää sähköpostiosoitteita suoramarkkinointiaan varten.” (Mari Koo) 5 kommenttia.

Postia isälle: ”Äidiksi tuleminen avaa ihanan maailman”

sunnuntai 17. helmikuuta 2013 klo 17.23 kirjoittajana Mari Koo

Mieheni sai Muksu-lastenruokien mainospostia. Kirjeen toinen lause kuului:

”Äidiksi tuleminen avaa täysin uuden, ihanan maailman.”

Tsih!

Kaikki vauvaan liittyvä mainosposti saapuu meille miehen nimellä. Ehdin luulla, että tämä johtuisi esimerkiksi yritysten halusta olla sukupuolisesti tasapuolisia ja osoittaa, että isät ovat yhtä lailla tärkeä lastentuotteiden kohderyhmä.

Nyt lienee pakko myöntää, että meidän perheemme kohdalla ruksit Väestörekisterikeskuksessa (joka on kirjeissä merkitty osoitelähteeksi) ovat menneet vinksalleen.

Samalla siis paljastui, että oikeasti lähes kaiken mainonnan pitäisikin tulla minulle eli äidille. Ymmärrän sen sikäli, että minähän tuon lapsen kanssa olen tiiviisti ensikuukaudet. Mutta ehkä markkinoinnin voisi kohdistaa yksinkertaisesti vanhemmille eikä varsinaisesti äidille tai isälle?

Kaikilla isommilla elintarvikeyrityksillä tai vähittäiskaupoilla näyttää olevan jonkun sortin napero-, piltti- tai muksukerhonsa. Niissä lupaillaan neuvoja arkeen ja tietysti alennuksia ja jotain ilmaistavaraa.

Mihinkään näistä kerhoista emme ole liittyneet. Ei kiinnosta. Mutta selasin kirjeen mukana tuleen Muksu-ruokien tuoteopasta. Olin nimittäin kiinnostunut ruokien sisällöistä eli esimerkiksi siitä, kuinka usein vesi on yleisin raaka-aine. (Lasten ruuista ja niihin liittyvästä markkinoinnista voisin kirjoittaa enemmän joskus myöhemmin.)

Palaan vielä tähän kyseiseen mainoskirjeeseen. Kirjeen ensimmäisen lause oli:

”Vauvan tulo perheeseen mullistaa elämää aika lailla, eikö totta!”

Tiedoksi sinne kaikille, jotka suunnittelette näitä vauvaperheiden mainoksia: muutos, mullistus ja vastaavat ovat varmaan eniten käytettyjä puheenparsia vauvan saamisessa, ja ne toistuvat aivan liian usein.

SAMSUNG

»   Pellon pientareella kritisoi Kariniemen kananlihan tv-mainosta: ”Kertojanääni kuvailee, tavoitteenaan humoristinen sävy, että naiselle ruoanlaitto on erittäin tärkeä asia ja siihen voi hurahtaa täysin. Naisen mies tulee iloisena keittiöön, kurkkaa kattilaan ja olisi ilmeisen halukas osallistumaan ruoanlaittoon. Hieno mies, eikö, tätähän kaikki naiset haluavat, kotitöiden jakamista ja yhdessä tekemistä? Mutta ei! Nainen hermostuu ja tönäisee miehen niin kovakouraisesti ulos keittiöstä niin että taulukin tippuu seinältä ja hajoaa. Tilanne näyttää fyysiseltä ja mies nöyrältä, hiiviskellen varovasti pois paikalta.” [- – – ] Mainos samaan aikaan vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja (vaatimaton nainen raataa keittiössä) että hyväksyy perheväkivallan. Mies hiipii alun kohtauksen jälkeen hiljaa ja varovaisena asunnossaan, ettei vain ”ärsyttäisi” naista, kun nainen yksinvaltiaana päättää kuka keittiötä hallitsee. Jos sukupuolet kääntäisi toisin päin, mainoksesta otettaisiin ääni pois ja hymyjen sijasta oltaisiin naama peruslukemilla, näyttäisi kohtaus klassiselta henkisen ja fyysisen perheväkivallan kuvaukselta. Totta, paljon pahempaakin varmaan on, mutta ei tuo silti hyväksyttävää ole.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Ite puin -blogissa Tiiti naureskelee mainoksien hahmoille: ”Mainoksissa on usein meille tavallista tarkkaavaisemmille (lue: teeveen orjille) havaittavissa tiettyjä keskenään yhteneviä (ei ”sillain”, pervo) ihmistyyppejä. Esim: Helppouskoinen vaikuttuja. Ensin yllätyt siitä, että aspiriini tulee pussissa! Sitten yllätyt siitä, että jogurtti on juotavaa! Huudahtaen aina tyttömäisesti kirkuen ääneen. Minä taas yllätyn siitä, miten nopeasti kanava vaihtuu. Lannistuja. Eikö pinttynyt lika lähdekään suihkuseinäsi ylimmästä neljänneksestä? Parempi aloittaa keskivahva masennuslääkitys välittömästi. Asiantuntija. Asiantuntijan tunnistaa lääkäritakista, nenänvartta pitkin laskeutuneista silmälaiseista, sekä tavastaan osoittaa kuivamustekynällään juuri sinua. Syö siis superterveyspillerisi, kuten hän käskee. Tai hommaa oma lääkäritakki.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalicocktailin Noora ärsyyntyi Valion marjakeiton mainoksen väitteestä Marjojen luonne aidoimmillaan: ”Olennainen on sokerin määrän muutos: sitä on vähennetty ja tilalle on tuotu stevia-makeuttaja, ja näin ollen marjojen määrä tuotteissa on näennäisesti isompi kuin aikaisemmin (koska tuoteselosteessa ekana lukee vesi ja sitten heti perään marjat, aikaisemmin kun kakkosena luki sokeri). [- – -] Tekeekö valkosokerin määrän vähentämnen marjojen luonteesta jotenkin aidomman, kun tilalla on kuitenkin makeuttajana stevia? Ahaa: ehkä Valiolla ajatellaan, että kun stevia on luonnollinen makeuttaja, niin se on sitten sama kuin aito ja siten marjakeittojen luonnekin on aidompi..ehkä? Huoh. [– -] On hienoa, että kaupassa myydään mehukeittoja, mutta marjat aidoimmillaan löytyvät kyllä kaupan valikoimassa pakastealtaasta. Tai sesongin aikaan tuoreina. Ne eivät ole aidoimmillaan teollisen prosessin kiisselilinjaston lopussa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   pni on seurannut kuukausittaista mainosmääräänsä mielenkiintoisella tavalla: ”Keräsin kaiken minulle tilaamatta tulevat mainoslärpäkkeet, paikallislehdet ja sensemmoiset. Joka kuun lopussa heitin pinon vaa’alle, kirjaten määrän muistiin. Yhteensä vuoden aikana on kämppääni tungettu hiukan yli 28 kiloa paperimateriaalia jonka olen vienyt paperinkeräykseen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

THL, miksi palkitsette kansanterveyden edistämisestä HK:n, joka markkinoi harhaanjohtavasti?

lauantai 24. marraskuuta 2012 klo 19.53 kirjoittajana Mari Koo

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen laitos THL myönsi eilen HK Ruokatalolle kansanterveyspalkinnon sydänterveyden edistämisestä. Twitterissä Mandrl eli Heikki Hyppänen kommentoi, että HK:n rypsiporsaan markkinointia ovat kritisoineet mm. Kuluttajaliitto ja Evira.

Rypsiporsaaseen liittyneille terveysväitteille ei nimittäin ole ollut riittävää pohjaa eli tutkittua tietoa. Kuluttajaliitto totesi keväällä 2011, että

”Internet -sivuillaan HK Ruokatalo kertoo kovan rasvan vähentyneen 15 %, joka tarkoittaa esimerkiksi leikkeleissä 0,1 -0,3 g /100g. Tuotevertailuja tekemällä on helppo huomata, että joissain tuotteissa muutos ei yllä edes tuohon 15 prosenttiin. ”Vähemmän kovaa rasvaa” on ravitsemusväite. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen mukaan ravintoaineen vähentämiseen liittyviä väitteitä saa esittää, jos vähennys on 30 prosenttia tai enemmän.”

HK joutui siis muuttamaan mainontaansa Evirankin puututtua asiaan.

Nyt siis THL antoi tunnustuksen yritykselle, joka on harhaanjohtavasti ja asetusten vastaisesti markkinoinut tuotteitaan. Mielestäni tämä on THL:n puolelta hölmöä ja ajattelematonta: uskoisin, että Suomesta löytyisi esimerkiksi kasviksiin liittyvää, palkitsemisen arvoista yritystoimintaa.

Kaikki me emme nimittäin edes syö possua tai HK:n lihajalosteita, vaikka THL:n tiedote niin tuntuu olettavan:

”Suomalaisten sydämille ja koko kansan terveydelle on tehnyt hyvää yrityksen tuotteiden muuttaminen ravitsemussuositusten perusteella. Se että iso yritys on koko väestön laajasti kuluttamissa tuotteissaan vähentänyt kovaa rasvaa ja suolaa huomattavan määrän – – -”.

On hyvä, että tuotteita kehitetään terveellisemmiksi, ja suolan vähennys on varmasti eduksi sydänterveydelle. Mutta tässä tapauksessa THL:n pääjohtaja Pekka Puska, joka palkittavan tahon valitsee, ei näytä lainkaan piittaavan siitä, miten kuluttajapuolelta ja Evirasta HK:n toimintaa kritisoitu.

Sen sijaan THL tarjoaa HK:lle helpon tavan kiillottaa rypsiporsaan markkinoinnissa ryvettynyttä mainettaan: kuvassa on HK:n päivän mainos Helsingin Sanomissa.

(Loppuhuomautus: Kulutusjuhla ry on nykyisin Kuluttajaliiton paikallisyhdistys.)

Päivitys: lisätty linkki THL:n tiedotteeseen. Tiedoksi myös se, että laitoin sähköpostia aiheesta Pekka Puskalle ja THL:n tiedotteelle.

Päivitys 2 seuraavana päivänä: Pekka Puska lupasi sähköpostitse kommentoida aihetta blogiin maanantaina.

»   Kemikaalikimaran Anja on perehtynyt äidinmaidokorvikkeiden mutkikkaaseen markkinointimaailmaan: ”Äidinmaidonkorvikkeita ei saa mainostaa kuin ammattilaisille lastenhoitoon liittyvissä erikoisjulkaisuissa, eikä korvikkeita saa myydä alennetulla hinnalla. Vierotusvalmiste on merkittävä niin, että kuluttaja pystyy selkeästi erottamaan valmisteet toisistaan eikä mitään vaaraa sekaannuksesta niiden välillä ole. Aidinmaidonkorvike on tarkoitettu 0-6 kk ikäisille ja vieroitusvalmiste 6 kk eteenpäin. Syynäsin muutaman merkin koostumuksia. Ravintosisällön mukaan jotkut tuotteet ovat täysin identtisiä, joissakin on pieniä eroja. Nimitykset tulevat siis lainsäädännöstä. Jotenkin termi”vieroitusvalmiste” silti tökkii. Ihan kuin äidinmaito ja imetys olisivat jotain sellaista, josta pitää päästä eroon – vertaa esimerkiksi tupakan vieroitusvalmiste tai joutua vieroitukseen. Toisaalta puhutaan imetyksen puolesta, toisaalta vieroitusvalmisteista. Mutta mikä muu nimi sitten olisi sopivampi? Valmistajille toki sopii mainiosti, mitä useampi alkaa vieroittaa vauvaansa hyvissä ajoin. Omat tuotteet äidinmaitonarkkareille.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset