Aikoinaan teollistumisen tullessa oli merkki ylemmästä sosiaaliluokasta, jos oli varaa ostaa valmiskankaita ja -vaatteita. Tavallinen rahvas kutoi itse kankaansa ja ompeli niistä vaatteensa, ja tietysti niitä kankaita vielä kierrätettiin moneen kertaan lattiaräteiksi tai matonkuteiksi saakka.
Nykyisin valmisvaatteet ovat niin halpoja, että tuskin kukaan pitää sosiaalisen statuksen merkkinä perusvaatteiden ostamista kaupasta. Ennemminkin itse tekeminen näyttäytyy silmiini tavoitteena saada päälleen jotain tavallisesta poikkeavaa ja erityisesti omaa silmää miellyttävää. Kankaatkaan eivät nykyisin taida olla niin edullisia, että varsinaisesti rahaa säästääkseen kannattaisi ostaa jakkupuvun materiaalit ja surautella ompelukoneella.
Ilmeisesti kuitenkin tietty vaatteiden ”kustomointi” on tullut jollain lailla muotiin. Taisin lukea Idols-Hannan haastattelua, jossa hän kertoi muokkailevansa valmisvaatteita mieleisekseen. Bulkkitavarasta siis tehdään itsään paremmin miellyttävää. Vaatteiden tekeminen itse on ehkä palaamassa johonkin arvoon, mikä kenties voi osittain johtua siitäkin, että yhä harvempi osaa itse oikeasti ommella, neuloa, virkata ja kirjoa.
Silti käsintehdyistä tuotteista ei näkemykseni mukaan valmiita maksamaan juuri sen enempää kuin bulkkitavarastakaan. Ehkä kuluttajat eivät kuitenkaan hahmota, miten paljon aikaa esimerkiksi hatun huovuttaminen tai hameen ompeleminen todella vie. Harvassa taitavat olla ne käsityöläiset, jotka työllään olisivat Suomessa päässeet rikastumaan.
Helsinkiläistä katumuotia ja myös kustomoituja vaatteita esittelee jo kohtuullisen hyvin julkisuutta saanut Hel Looks.