Mea on kyllästynyt tarpomaan hehtaarihallissa perhepakkausten keskellä: ”Pakkausten koot muhkeentuvat mutta kasvaako valikoima. Siellä saa sinkkupolo vaeltaa tuntitolkulla hyllyjen välissä löytämättä muuta kuin suurperheille mitoitettuina samoja muoviin käärittyjä leipiä kuin aina ennenkin. Ei toivoakaan mainostetuista uutuustuotteista, joita kysyttäessä kerrotaan, että ne eivät kuulu asiakaskuntamme intresseihin. Samat muoviin käärityt, ei-minkään makuiset leivät ja leikkeleet aina vaan. Samaa tavaraa kuin pikkukauppojen pikkuvalikoimissa mutta kymmenen kertaa useampi hyllymetrillinen. – – – Kauppa ja tuottajat vain kasvattavat pakkauskokoja ja tarjoavat yhä enemmän perhepakkauksia, perhetarjouksia ja perhe-sitä- ja perhe-tätä. Ja ihan on turha tulla sanomaan, että osta palvelutiskistä sämpyläsi ja leikkeleesi vaikka yksi kerrallaan. Tai osta sieltä lähikaupastasi (voin kertoa, että se lopetettiin vaikka kuinka ostin).” (Mari Koo)
Zepa
Samoja kokemuksia. Edes Reissumies ei ole tarpeeksi pieni paketti leipää 🙁 Lähtötaso tuo. Ja sitten ne vielä menevät ja kasvattavat pakkauskokoja.
Onneksi on kumminkin hedut ja vihannekset näitisti erillisinä omissa tiskeissään. Nilläkin selviää jokusen matkaa eteenpäin. Voi ottaa kaksi tomppaa jos siltä tuntuu, ja yhden banuliinin. Kahvia ja kaurahiutaleita siihen viereen. Jo läks.
Teehamsteri
Sama ongelma täällä! Sämpylöitä ja karjalanpiirakoita voi vielä ostaa yhden kerrallaan, kun marketissa on paistotiski. Mutta ruisleipä on ongelma ja taas pitää pistää homeisia reissareita jätteisiin. Harmittaa tuollainen tuhlaus, mutta silti ylensyöjäksikään en aio ruveta. Kiva kun kaniksia on tullut neljän munan pakkauksiin. Tosin joskus ennen muinoin niitäkin sai ostaa irrallisina. Ne oli niitä aikoja, kun kaupasta ostaa kaikkea just sen verran kuin tarvitsi. Vähitellen palvelutiskejä tulee onneksi lisää, mikä on parempi ratkaisu kuin pikkumäärien muovipakkaukset. Toivotaan, että lähikaupatkin tulevat uudestaan! Kuluttaja sen viime kädessä ratkaisee.
Matti
Syönköhän jotenkin erityisen paljon tai yksipuolisesti kun minulla eivät kyllä yksin asuessa leivät homehtuneet. Päin vastoin, nyt kahden hengen taloudessa ne samat pakkaukset homehtuvat kaappiin. Perhepakkauksia suosin myös yksin asuessa aina kun tuote on jotain, joka ei aivan heti vanhene. Kilohinta on yleensä huomattavasti pienempi isoissa pakkauksissa.
Nyt kun katselen leipähyllyjä, ostan mieluummin käytännössä samalla rahalla 400 grammaa leipää kuin 250 grammaa leipää. Elintarvikkeissa on se hyvä puoli, että vanhentuessaan ne tuppaavat maatumaan, eivätkä jää tulevien sukupolvien riesaksi. Jos pieni pakkauskoko tarkoittaisi samalla oikeasti pienempää hintaa, tilanne olisi varmasti minunkin kohdallani toisin.
Polga
Samoin minä yksinasujana ostan aina tarjouksesta isoja pakkauksia, muutan pienempiin eriin ja pakastan! Tulee halvemmaksi… Tietty, jos pakkasta ei ole ja haluaa aivan tuoretta, asia on toinen. Tämä nyt on tämmöinen ”osta keltaisella lapulla merkittyä, pakasta se” -linja. Sama kissan jauhikselle: ostan ison paketin, jaan pienempiin kerta-annoksiin ja pakastan. Juhlaa kaikille… ja ainakin halvempaa ruokaa.
Villiviini
Mea kirjoittaa täyttä asiaa, mutta minä puutun hänen kirjoituksestaan kohtaan ”tarpominen hehtaarihalleissa”. Olemme mieheni kanssa eläkeikäisiä ja huonojalkaisia. Joudumme valitsemaan kaupan sillä perusteella, miten jaksamma siellä vaeltaa. Esimerkiksi kaupunkimme uusi ylpeys, hehtaarihalli Cittari on kokonaan pois laskuista yksinkertaisesta syystä: emme jaksa kulkea päästä päähän ja ristiin rastiin kamoja etsimässä.
Mitä tulee leipäostoksiin, niin kaupassamme käy perjantaisin erinäisten pienten leipomoiden leipäukkoja jostain Tampereen suunnasta. Ostan aina yhden ehdan ruislimpun ja yhden pipana- tai muun sekaleivän. Limppu säilyy leipälaatikossa seuraavaan perjantaihin asti. Vasta lauantaiaamuna siinä näkyy hometta, jos ei ole tullut siihen mennessä syötyä. Useimmiten on syöty, sillä tämä Aallon leipomon lippu on todella hyvää!