Opilas pohtii markkinataloutta ja taantumaa: ”Mutta jos ajatellaan pyhän ja erehtymättömän markkinatalouden ehdoilla, niin eikö Suomen hallituksen pitäisi suojella valtion omistajien, eli kansalaisten, anteeksi kuluttajien etuja. Lakeija-hallitus tekee sen nyt niin, että se vaatii yritysten puolesta kansalaisilta suojelurahaa sekä veroina että kulutuksena. Kaikkien pitää maksaa niille, jotka ovat tuhlanneet, jotta saavat pitää paskat työpaikkansa.
Kuten sanottu, minä en mistään mitään ymmärrä, mutta jos kansantalouteen halutaan pumpata rahaa, miksei sitä voi tehdä kansan kautta? Entä jos rahaa ei annettaisikaan pankeille – jotka vastikkeeton raha on ilmiselvästi turmellut, kuten kokoomuslaiseen ideologiaan kuuluukin – vaan ylimääräisenä veronpalautuksena kans… kuluttajille?
Kyllähän se meiltä joka tapauksessa valuu firmojen taskuun, mutta saataisiin sentään vastikkeeksi niiden tuottamia tarpeettomia tavaroita ja surkeita palveluita. Eivätkä herkät yritysparat turmeltuisi vastikkeettoman rahan vyöryyn. Ja mikä ihaninta, myös kilpailuehto täyttyisi, eli tämän yhteisen kuluttajabiomassamme rahat menisivät niiden taskuihin, jotka parhaiten osaisivat meidät vakuuttaa joutavan paskansa autuaaksi tekevästä voimasta.” (Mari Koo, vinkistä kiitokset Kervålle)
Opa
Olipas harvinaisen tarpeeton kirjoitus, kuten tämä kommenttikin.
Matti
Tuo toimisi, elleivät ihmiset olisi keksineet säästää veronpalautuksiaan tileilleen makoilemaan.