Kulutusjuhla

Yhteisöllinen ja ekologinen kerrostalo

Syömäri Jantunen pohtii yhteisöllistä ja ekologista yhteisasumista: ”Kävimme tänään miehen kanssa tutustumassa Koti kaupungissa – Hem i Stan – järjestöön Helsingin Ruoholahdessa. Järjestön hieno tavoite on rakentaa Helsingin Jätkänsaareen yhteisöllinen ja ekologinen kerrostalo. Talossa olisi toki jokaiselle omat, erilliset asunnot, mutta näiden lisäksi olisi iso yhteinen saunaosasto, ruokasali, takkahuone ja kirjasto, sekä talon katolle rakennettu iso viherhuone.

Itse olen jo pitkään haaveillut mahdollisuudesta kasvattaa omia luomuvihanneksia ja miettinyt, miten sen voisi yhdistää kaupunkiasumiseen. Iso viherhuone kerrostalon katolla on hieno aloitus siihen suuntaan, mutta minun tarkoituksiini riittämätön. Tällaisesta viherhuoneesta kun saisi lähinnä sesonkivihanneksia kuten tomaattia ja kurkkua, kun taas minua kiinnostaisi koko talven juuressadon tuottaminen omiin tai mieluiten koko kerrostalon tarpeisiin.” (Mari Koo)

4 Comments

  1. Sää olosuhteet ovat toiset, mutta mielenkiintoinen on tämä Kuuban vihreävallankumous.
    Kun Neuvostoliiton tuki loppui, seurasi Kuubassa valtava energiapula.
    Osa ratkaisu tähän energiapulaan oli siirtää ruuantuotanto lähemmäksi kuluttajia ja nyt Havanna tuottaa 80% suurkaupungin tarvitsemista elintarvikkeista.

    Suomessa tilanne on toinen, sillä kotimainen tuotanto käyttää enemmän energiaa kuin elintarvikkeiden lennättäminen Suomeen tuotantoalueilta maksaa, joten kotimainen tuotanto ei ole ekologisempaa kuin ulkomainen.

    Yksi vastaus olisi leikata kulutusta, siirtämällä lapsiperheiden tukia lapsettomille ja vaihtaa lapsilisät sterilointipalkkioihin. Olen myös ehdottanut että myytäisiin koko paska, jätettäisiin kenties Hankoniemi vanhainkodiksi, ja muutettaisiin kaikki Pyreneille.

  2. ”kotimainen tuotanto käyttää enemmän energiaa kuin elintarvikkeiden lennättäminen Suomeen tuotantoalueilta maksaa, joten kotimainen tuotanto ei ole ekologisempaa kuin ulkomainen.” Tällaisen väitteen tueksi olisi mukavaa saada pari lähdeviitettä? Ainakaan perunan ja riisin kohdalla näin ei ole, vaan riisin viljely jo sinänsä on epäekologisempaa kuin perunan vaikkei kuljetuksesta aiheutuvia päästöjä edes huomioitaisi. Alla pari helppolukuista linkkiä aiheesta, Googlaamalla esim. riisi ja metaani löytyy runsaasti lisää.

    http://vuosivegaanina.blogspot.com/2009/02/mars-riisiboikottiin.html

    http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kasvissy%C3%B6j%C3%A4+aiheuttaa+pienemm%C3%A4t+p%C3%A4%C3%A4st%C3%B6t/1135243992501

    Lähiruokaa voidaan sitäpaitsi perustella muillakin ekologisilla ja sosiaalisilla argumenteilla kuin vain yksinkertaisesti vertaamalla maapallolle aiheutuvaa kuormitusta per vehnäkilo suomessa tai venhäkilo kiinassa (plus kuljeukset päälle.) Esimerkiksi, jos koko Euroopan tomaatit tuotetaan Espanjassa, jossa auringon puolesta sääolot ovat siihen mitä parhaat, voi Espanjassa paikallisesti jopa pohjavesi loppua, mitä ei ehkä kovin nopeasti lähdetä korjaamaan lennättämällä täältä Suomesta järvipuhdasta vettä paluupostissa. Samoin, jos länsimaiden ruoka yhä enenevissä määrin tuotetaan maapallon lämpimällä (ja köyhällä) pallonpuoliskolla, ei paikallisia ihmisiä, jotka menettävät omat peltomaansa vientiviljeilijöille, yhtään lohduta se, että Etiopialaisella vehnäkilolla on pienempi hiilijalanjälki kuin Suomalaisella.

  3. Syömäri tarvitsee palstan, jos haluaa tuottaa ruokaa. Ei se muutoin onnistu, kerrostalossa…. En haluaisi edes kuvitella sellaista, sorry vaan.

  4. Juu ei tuo kerrostalon syöttäminen kyllä taida suomalaisessa kaupungissa onnistua. Otetaanpa semmoinen keskikokoinen kerrostalo, pari rappua, vaikka vain 20 asuntoa per rappu. Tässä on 40 asuntoa. Jokaisessa asuu keskimäärin 2 henkilöä ja lemmikit päälle. Perjantaina, pottumuusipäivänä kaikki tarvitsevat perunoita. Jokainen talon 80:stä ihmisestä syö säästeliäästi vain 350 grammaa perunoita ja loppu nälkä ajetaan pois kynsiä pureskelemalla. Tähän yhteen päivään tarvitaan siis 28 kiloa perunoita.

    Vaikka oletettaisiin, että talon väki elää pelkällä perunalla, jolloin viljeltävä maa-ala saadaan optimoitua vain tämän kasvattamiseen, tarvittaisiin peltoa huimasti enemmän kuin kerrostalon pihapiiriin kaupunkialueella mahtuu, jotta talon asukkaat pysyisivä oman maan antimista kylläisinä edes satokauden loppuun asti. Ajatus omavaraisuudesta kaupungissa, Suomessa, on kaunis, mutta mahdoton. Suomalainen elintarviketeollisuus on kauttaaltaan jo uhattuna maaseudun jatkaessa tyhjenemistään ja tuotannon siirtyessä ulkomaille.

    Kaupunkilainen ei maata viljele, vaan sitä varten täytyy muuttaa landelle. Hyi kauheaa!

Comments are closed