Kulutusjuhla

Ekologisuuspuntarissa maaseutu vs. kaupunki

Annukka vertaa Kaventajissa kaupunki- ja maaseutuasumisen ekologisuutta: ”Haluan sanoa tämän selvästi: olen vakaasti sitä mieltä, että sekä maalla että kaupungissa voi asua sekä ekologisesti että epäekologisesti. Yhtä varma olen siitä, että pääni räjähtää, jos mielipiteitäni ja ekologista jalanjälkeäni jatkuvasti kyseenalaistetaan sen takia, että asun kaupungissa. [- – -] 2000-luvun maaseudulla ei myöskään asuta missään piilopirteissä ja ajeta hevosvankkuireilla. Suomen maakuntien päästöseurannassa on itse asiassa havaittu, että harvaan asutun Lapin asukkaat aiheuttavat eniten kasvihuonekaasupäästöjä henkeä kohden, kun taas tiiviimmin asuvat uusmaalaiset aiheuttavat niitä vähiten. Päästöseuranta kattaa kuluttajien sähkönkulutuksen, lämmityksen ja tieliikenteen, ja merkittävin ero eri maakuntien päästöjen välillä aiheutuu tieliikenteestä. Eräässä norjalaistutkimuksessa todettiin taas, että urbaanit rakenteet pienentävät ekologista jalanjälkeä monilla tavoin: tiivis asuminen vähentää liikkumisen ja energian tarvetta mutta leikkaa samalla myös muuta asumiseen liittyvää kulutusta.” (Mari Koo)

4 Comments

  1. Tuo kaupunki vs. maaseutu -kysymys on mietityttänyt kyllä itseänikin usein, ja samaan johtopäätökseen päädyin. Asumispaikkaa mielenkiintoisempi tieto olisi kuitenkin tuloluokan merkitys: onko ekologinen jalanjälki suurempi vai pienempi, jos palkkapussi on iso?

  2. Ehkä myös voisi mitata tyytyväisyyttä tai jopa ihan onnellisuutta ja tyytyväisyyttä maaseutu/kaupunki-asumisessa.

  3. Janne, kunhan ehdin, niin voin kaivella linkkejä tuloksiin, joiden mukaan köyhät on ekologisempia kuin rikkaat eli tulotaso vaikuttaa niin, että pistetään rahaa niihin isompiin asuntoihin, omiin autoihin, kauas suuntautuviin lomamatkoihin jne. Rikkaammat tietysti sanovat olevansa ekologisempia, koska saattavat ostaa esim. luomua ja reilua tai sitten se uusi oma auto on esim. 90 prosenttisesti kierrätetystä materiaalista ja pienikulutuksinen.

    Helena, jos taas ulkomuistista mietin tutkimuksia, niin on todettu sekin, että oma asuinpaikka mielletään Suomessa lähes aina hyväksi. Eihän sitä kestäisi asua päivästä toiseen sellaisessa paikassa, jossa tuntuu ikävältä. Eli omalta asuinalueelta näkee ne positiiviset puolet, vaikka muualla asuvat mieltäisivät alueen esim. rauhattomaksi tai epäviihtyisäksi.
    Onnellisuuden mittaaminenkin on tunnetusti tosi vaikeaa: mihin sitä nyt sitten vertaa? Ja onko asumismalli niin ratkaiseva, kun tyytyväisyys ihmiselossa rakentuu monesta muusta seikasta? Ja ainakin pitäisi olla kokemusta eri asumismuodoista.
    Minä, entisenä maalaistyttönä, olen oikein tyytyväinen kaupungissa. Palvelut ja kaverit ovat lähellä (kävellen tai fillarilla), eikä kerrostalossa tarvitse huolehtia lumi- tai pihatöistä, on mahdollisuuksia monenlaisiin harrastamisiin jne.

  4. Tyytyväisyys ja onnellisuus asuinpaikkaan myös vaihtuvat eri elämäntilanteissa. Minäkään en nuorena ja työssäkäyvänä voinut ajatellakaan maalla asumista. Samoin muistan äitini joskus 60-luvulla sanoneen, ”et ko mie oon vesikraanan ääreen pääst, niin siit en lähe mihinkää”.
    Ajat on muuttuneet ja elinolosuhteet. Nyt asun mieluiten maalla kun vesikraanakin on käsillä. Ties sitten minkäkokoisen jäljen sen rakentaminen 40 km maalla ja vedessä aiheutti.