Olmi kommentoi halpaa, heikkolaatuista ruokaa ja erityisesti kaupunkilaisten tietämystä nykyruuantuotannosta: ”Elintarviketeollisuus on syyllistynyt huonon ruoan tuottamiseen ja kuluttajien vedättämiseen, mutta tuotantoeläinten pahoinvointia ei silti voi yksinään sen piikkiin laittaa. Teollisuus tuottaa sitä, mitä kuluttaja ostaa. Ja tuottaja taas kasvattaa sitä mitä teollisuus tilaa. Hmm, nyt alkaa polttaa! Se onkin näköjään niin, että suomalainen kuluttaja on pihi ynnä laiska ja haluaa kaiken mahdollisimman halvalla sekä helpollla. Ilmeisesti meillä on vielä niin pelottavan lähellä olevista köyhistä torppari- kuin myös sota-ajoista johtuva, kulttuurillisesti periytyvä pakkoneuroosi turvata ravinnosta saatavan energian määrä rahayksikköä kohti. Se tarkoittaa, että suurin osa kansasta mättää luokatonta bulkkipaskaa kaksin käsin naamariin. Painokin nousee kun dieetistä 80% on silkkaa tärkkelystä: perunoita, pastaa ja riisiä. Se loput 20% onkin sitten suurimmaksi osaksi lisäaineita, teurastamojen sivutuotteita ja muuta feikkiruokaa.
Kaupunkilaiskuluttaja on tässä sirkuksessa siinä mielessä huonossa roolissa, että häneltä puuttuu kompetenssia arvioida median antamaa kuvaa kotieläintuotannosta tai elämästä maaseudulla. Naistenlehdet suoltavat kaunisteltua potaskaa vaihtoehtomaallemuuttajista, downshiftaajista ja muista landeturisteista. Kaikenmaailman lisäaine-, laihdutusdieetti- ja luonnonmukaisuusgurut saavat palstatilaa ylenmäärin. Yhteistä näille tyypeille on, että kaikilta puuttuu yleensä alan koulutus.” (Mari Koo)
Matti
Omalla kohdallani kylmä totuus on se, että hinta ratkaisee kun en kuitenkaan maista juurikaan eroa erihintaisten, mutta toisiaan vastaavien tuotteiden välillä. Minulle on aivan sama onko jauhelihani sikaa, nautaa, nautasikaa vai mitä. Kaikki maistuvat riittävän hyvältä, joten miksi maksaa enemmän jostain, mistä ei saa mitään lisäarvoa elämäänsä?