Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma haastoi Kulutusjuhlan ja muut kuukauden ruokablogi -tunnustuksen saaneet: ”Minkä asian (raaka-aine, tapa, piirre) suomalaisesta ruokakulttuurista tahtoisit siirtyvän/vahvistuvan jälkipolville ja mikä on oma keinosi sitä vahvistaa/siirtää?”
Kulutusjuhlan puolesta otin haasteen vastaan: minusta suomalaisessa ruokakulttuurissa on vielä aika hyvin voimissaan luonnon antimien (marjat, sienet, kasvit, yritit) hyödyntäminen. Erityisesti marjoja kerätään ja käytetään. Sienestys on tulossa selkeästi yhä suositummaksi ja villivihannestenkin käytöstä on viime vuosina puhuttu. 
Minusta olisi hienoa, että jatkossakin metsien, soiden ja niittyjen herkkuja hyödynnettäisiin. Tämän eteen kuitenkin pitää tehdä työtä ja omalta osaltani olen vetänyt vapaamuotoisia sienestysreissuja. Minusta on todella mukava, että pystyn jakamaan sienestyksen kaltaista konkreettista osaamista muillekin.
Kauhukuvani on, että ihmiset haksahtavat Arla Ingmanin Metsäsienikeiton kaltaisiin tuotteisiin. Itse ostin keittoa viikko sitten ja tajusin vasta sitä lämmittäessä lukea tuoteselosteen: Herkkusientä (9 %), herkkusienikonsentraattia ja voitattijauhe (0,1%). Metsäsienikeitossa on siis 0,1 % metsäsientä! Uhkakuva on se, ettei tulevaisuudessa ymmärrettäisi viljelysienten ja metsäsienten eroa. Minulle, intohimoiselle sienestäjälle, karmeinta on purkkiherkkusienet, ne niljakkaiset, mitättömän makuiset näennäissienet. Ja ne ovat monelle ainut kosketus sieniin. Ei ihme, että monet vihaavat sieniä.
Sieniä kannattaa syödä maun lisäksi myös niiden huikeiden ravintoarvojen vuoksi: esimerkiksi suppilovahverossa on enemmän D-vitamiinia (27 µg) kuin missään muussa elintarvikkeessa ja kanttarellissakin varsin mukavasti (12,8 µg).
Itselläni on tavoite lähivuosina oppia huomattavasti lisää villivihanneksista. Nokkonen on toki vanha tuttu, mutta viime vuosina olen innostunut mm. maitohorsmasta, joka on loistava salaattiaines: herkullinen, terveellinen, ekologinen ja ilmainen.
Kuva suppilovahveroista(CC): MiikaS
Timo K
Marjoja ja sieniä löytyy metsistä ja kaloja järvistä. On siis mistä valita vaikka jättäiskin nokkoset ja horsmat rauhaan. Nämä kaikki ovat kuitenkin lähinnä meidän maalaisten hommia. Miten saada kaupunkilaiset innostumaan marjanpoiminnasta?
Eko-Matti
Kaupunkilaisissakin on montaa sorttia. Itse asun tällä hetkellä Tampereella ja sienestän, kalastan, kerään yrttejä ja marjastan, useimmiten vielä kaupungin rajojen sisällä. Ja moni muukin tekee niin. Mutta toisaalta kaupungeissa on asuu myös paljon ihmisiä, jotka eivät suostu astumaan asfaltilta astumaan pois ja hakevat Stokkan herkusta kaukomaiden marjoja ja kaloja. Toiset toki haluavat hankkia kotometsien ja -vesien herkkuja, mutta ei ole välttämättä osaamista, tietoa tai mahdollisuuksia siihen. Siksi haluankin viedä ihmisiä sieneen, jotta ihmiset oppisivat itsekin poimimaan ruokansa. Jos vanhemmat eivät ole sitä opettaneet, niin sitten jonkun muun täytyy. Mm. Martat ovat tehneet hyvää työtä tällä saralla.
Uskon, että innostus asiaan lähtee hyvän, luonnollisen ja laadukkaan ruuan kaipuusta, joka on selkeästi nosteessa.
sea
Voisko Tampereellakin järjestää noita sienireissuja? Tahtoisin kovasti poimia sieniä, mutta ei mitään hajuakaan mistä lähteä niitä etsimään saati miten päästä semmoisille maille (bussilla). Miksipä ei myös marjareissuja. 🙂
Eko-Matti
Tampereen CouchSurfereille olen joskus sienireissua vetänyt. Ehkä voitaisiin Kulutusjuhlan puolestakin reissu tehdä. Hyviä sienimaita TKL:n alueella löytyy ainakin Hervannasta ja sen etelä puolelta. Voisin kuvitella, että myös Ylöjärvi/Nokia suunnilta voisi sieniä irrota kun ajaa bussilla päätepysäkille.
Sieniähän on käytännössä kaikissa metsissä, mutta eri sieniä ja eri aikaan metsätyypistä, maaperästä ja säästä johtuvista syistä.
Mut juu, katellaan joko korvasienisesongin aikoihin tai sitten syksyllä asiaa uudestaan.
sea
Täältä Hervannasta varmaan löytyy, mutta itsellä ei ole tietoa millaisessa metsässä mikäkin viihtyy ja missä sitä metsää on. En huvita lähteä täysin summamutikassa tuonne Hervannan loputtomiin metsiin vaeltelemaan. 😀 Jos tuommoinen reissu järjestetään joku syksy niin olen kyllä mukana. 🙂