Menopaussin Mea kävi syömässä tamperelaisravintolassa. Ruoka ei kuitenkaan ollut sellaista, mitä ruokalistan perusteella asiakas oletti, ja Mea kertoi tästä tarjoilijalle: ”Laskun tullessa rohkaistuin ja kerroin pettymykseni. Tarjoilija selvästi hiukan loukkaantui ja haki ruokalistan osoittaakseen, että olin väärässä. Lukaistuaan, mitä he lupailivat, myönsi, että ehkä tästä saattaa saada väärän käsityksen. Miten niin,*saattaa*. Keittämisen ja paistamisen eron havaitsemisen ei pitäisi olla ylitsepääsemätöntä ravintola-alalla. Kun lisäsin, että ne luvatut paahdetut perunat olivat kyllä ihan selkeästi vain keitettyjä, väitti tarjoilija, että kyllä ne on voissa paistettu. Nyt hei oikeesti. Keitetyn ja voissa paistetun perunan ero on sen verran selkeä, että erehtymisen mahdollisuus on pois suljettu. En arvosta noin rankkaa asiakkaan aliarviointia.
Palautteen vastaanottamisessa olisi Roastin tarjoilijalla opettelemisen paikka. Jos asiakas on pettynyt ja tarjoilijan itsensäkin mielestä aiheesta, ei auta, että asiakasta aliarvioidaan. Silloin ei ruveta selittämään keittämistä paistamiseksi ja ragua keittovihanneksiksi. Ei. Silloin otetaan nöyrästi palaute vastaan, pahoitellaan ja luvataan viedä kokille terveiset. Sillä tavalla pettynyt asiakas *saattaa* tulla uudestaan. Mutta nyt se ei tule. Ei savua ilman tulta.” (Mari Koo)
A
Heips! Tuli vain mieleen, että eikö yleensä kannattaisi jättää ruoka lautaselle ennen reklamaatiota, jos siis valittamisen aihetta on, pakkoko se on vetää napaansa koko ”todistusaineisto”, jos ruoka kerran niin väärin tehtyä / jos siinä muuta vikaa …. Ei oikein tarjoilijakaan ota Sinua vakavasti, jos kuitenkin hyvällä halulla olet koko annoksesi syönyt. Aurinkoiset syysterveiset