Ruoka puhuttaa aina: Kulutusjuhlan vilahdus televisiossa

Viime viikolla juttelin nuhaisena tv-kameran edessä syömisestä ja ruuasta. Ohjelma tuli ulos eilen eli Suoran Linjan lähetyksessä (alkaa n. neljän minuutin kohdalla). Kovin suuria pohdintoja ei parin minuutin juttuun mahdu, mutta tulipahan mainostettua ainakin kotimaisia omenoita ja lehtikaalia.

Ruokaa me kaikki tarvitsemme. Mutta ruokaan tietysti liittyy paljon muutakin kuin vatsan täyttäminen: ruoka on osa terveyttä, se linkittyy elämäntapoihin, ympäristökysymyksiin, politiikkaan. Tietysti ruokaan kuluu rahaa, ja ruuanlaitto vie myös aikaa.

Mutta ruokakeskustelu välillä myös tympii. Äänekkäimpiä ovat tietysti he, joilla on jokin vankka ideologia ja näkemys syömiseen. He julistavat, mikä on oikeaa syömistä ja mikä ei.

Mikä on tämän syksyn hittidieetti ja toimiiko se? Pitääkö nauttia rypsi- vai pähkinäöljyä? Löytyykö terveys tietystä marjasta vai ronskista lihansyönnistä? Vai pitäisikö nyt siirtyä kittaamaan Soylent-juomaa?

Onneksi suurin osa meistä ruuan nauttijista edustanee maltillista keskijoukkoa. Syödään, mutta ei mietitä jatkuvasti proteiinimääriä, analysoida viikon vitamiineja tai hurahdeta vannomaan uutuustuotteen nimeen.

Sitä paitsi mielestäni ruuassa oleellista on maku. Kun vouhkataan terveellisyydestä, niin maku helposti unohtuu.

Kuka nyt pahaa ruokaa haluaisi syödä? Maukkaan ruuan syöminen hyvässä seurassa tuo varmasti sellaista mielihyvää, että se kumoaa pienet epäterveellisyydetkin.

Elämme yltäkylläisten ruokakulutusvalintojen äärellä, ja meidän onnemme on siis myös se, että voimme halutessamme syödä myös hyvin maukasta ruokaa. Minusta ei ole vetelemään mitään pahanmakuista viherpirtelöä, vaikka se olisi kuinka terveellistä. Enkä väitä, etteikö niitä viherpirtelöitä voisi tehdä myös maistuviksi: aloitanhan itse aamuni puurolla (hiutaleita, soija- tai kauramaitoa, marjoja, pähkinöitä, kylmäpuristettua rypsiöljyä ja hunajaa), joka ei lähellekään kaikille maistu.

Tietysti ruokalautasen valinnoissa, kuten kulutusvalinnoissa ylipäätään, on tunnetusti kyse identiteettimme muokkauksesta. Millainen tyyppi minä olen? Mitä valinoillani haluan viestiä niin itselle kuin muille? Ja koska teemme ruokaan liittyviä valintoja päivittäin, niin niistä on helppo myös jutella.

On monia hyviä syitä miettiä omia ruokavalintojaan ja keskustella niistä. Minusta on kiinnostavaa kuulla muiden valinnoista, mutta en halua saada varsinaista julistusta siitä, miten tämä ruokalautanen on nyt se ainoa oikea.

Ja aina on hyvä kyseenalaistaa omia tottumuksiaan. Nyt on esimerkiksi oiva mahdollisuus lähetä Lihattomaan lokakuuhun. Lihattomuus onnistuu itseltäni sen verran vaivatta, että sen sijaan haastan itseni muistelemaan, mitä kuivatuista härkäpavuista voisi tehdä. Lisäksi olisi korkea käyttää hiivahiutaleita ja kokeilla, miten vegaaninen juustonkorvike onnistuu.