”Kuluttajien ohjaus on elitistinen ajatus, eikä nykypäivää. Oikeaa tietoa pitää tarjota, jokainen tekee valintansa.”
Näin kirjoitti S-ryhmän päivittäistavarakaupan valikoimajohtaja Ilkka Alarotu Twitterissä jonkun seminaarin yhteydessä eilen 26. marraskuuta. Tällä hän perusteli sitä, että kauppa pitää hyllyssään tuotteita laidasta laitaan. Siis sekä eettis-ekologista että niitä vaihtoehtoja, joista vastuullisuus on kaukana.
Moni kritisoi Twitterissä Alarotua. Mielestäni kritiikille oli aihetta: onko se aitoa yritysvastuullisuutta, jos vain sanotaan, että tarjoamme tietoa tuotteista, mutta itse emme käytä tietoa esimerkiksi tuotevalikoiman kriteereinä?
Että ihan sama, kuinka ja missä joku possu on elänyt tai mansikka kasvanut, koska kuluttaja päättää, ostaako sen possun tai ne mansikat?
Eihän Alarodun kommentti sinällään ollut yllätys. Noinhan sitä isoa bisnestä tehdään: ollaan vastuullisia silloin, kun se sopii markkinointiin, mutta aina voidaan vältellä vastuuta toteamalla, että ”mutta kun kuluttajat haluavat eri vaihtoehtoja”.
Tässä näkemyksessä on useampikin ongelma.
Ajatus tietoa aktiivisesti hakevista kuluttajista on myytti. Näin totesi viime perjantaina tutkija Mika Pantzar, jota kuuntelin Vuorovaikutteinen ja vastuullinen elintarvikeketju -hankkeen seminaarissa.
Suuri osa meistä ei siis jaksa etsiä tietoa esimerkiksi elintarvikkeiden alkuperästä. Sen tiedon pitää osua helposti silmään.
Kauppa, joka tekee kuluttajan puolesta valinnat vastuullisuudesta, helpottaa kuluttajan elämää: silloin sitä tietoa ei edes tarvitse etsiä.
Valinnanvapauskaan ei nimittäin usein lisää onnellisuuttamme, vaan päinvastoin. Esimerkiksi kun valitset kahdesta, on 50 prosentin todennäköisyys, että ihan sattumalta valitset paremman. Kun valitset kymmenestä, todennäköisyys on paljon pienempi.
Joskus olemme onnellisimpia, kun joku muu päättää puolestamme.
Yritys, joka sanoo, että he vain tarjoavat tietoa, mutta eivät hyödynnä sitä hankinnoissaan, toimii siis mielestäni vastuullisuudessaan nurinkurisesti. Usein samat yritykset muistuttavat, että he noudattavat kyllä lakeja.
Mutta riittääkö se? Eikö iso vähittäiskauppa muka voisi kantaa suurempaa roolia myös niin, että karsii valikoimistaan tuotteita, joiden tausta on epäeettinen tai epäekologinen? Luulisin, että valikoiman karsiminen olisi helppo kääntää markkinointivaltiksi.
(Maailmalta tietysti löytyy suuria kauppaketjuja, jotka toimivat juuri näin.)
Ja kaupan suunnalta on hassua lausahtaa, etteikö muka kuluttajia ohjailtaisi valinnoissa. Markkinointi ja mainonta jyllää koko ajan, ja asiakasta ohjaillaan mm. ilmoituksilla, hyllymerkinnöillä ja sillä, miten tuotteet on hyllyihin laitettu.
Ilkka Alarotu
Kiitos kirjoituksestasi. Haluamme käydä avointa keskustelua toiminnastamme. Esille tulleet kommentit ovat hyviä ja pistävät miettimään. Alla joitakin ajatuksiani. Palaan asiaan myöhemmin myös blogissani palvelussamme Patarumpu.fi.
Olet oikeassa. Kaupalla on suuri vastuu elintarvikeketjun vastuullisuudesta. S-ryhmässä vastuullinen ja eettinen toiminta ohjaa kaikkea päätöksentekoa. Tästä syystä valikoimissamme ei ole tuotteita ”joista vastuullisuus on kaukana”. Olemme tarkkoja tuotteidemme alkuperästä, niiden sisällöistä ja niihin liittyvästä sosiaalisesta vastuusta.
Vastuullisuuden nimissä meiltä vaaditaan monenlaisia asioita. Usein nämä vaatimukset ovat keskenään ristiriidassa. Miten määritellään mitä vastuullisuus missäkin tilanteessa ja tuotteessa tarkoittaa? Minkä eturyhmän asia on kaikkein vastuullisinta? Minusta on pelottava ajatus, että kokoisemme yritys, joka lainkin mukaan on pian määräävässä markkina-asemassa, määrittelisi isoveljen tyyliin oikeanlaisen kuluttamisen mallin.
Eilen Twitterissä kauppaa vaadittiin ohjaamaan lihan kulutusta kalliimpiin ja vastuullisempiin tuotteisiin. Monet vastustavat lihan kuluttamista, toiset kannattavat lähiruokaa tai luomua. Köyhille perheille, joita on Suomessa satoja tuhansia, liha on tärkeä, mutta kallis osa monipuolista ruokavaliota. Paljon on ihmisiä, jotka yksinkertaisesti pitävät lihasta ja arvostavat edullista hintaa. Kaupan tehtävä on vastata kaikkien näiden kuluttajien tarpeisiin. Jos heidän toivomansa tuotteet puuttuvat valikoimistamme, olemme epäonnistuneet. Se koskee myös luomua ja lähiruokaa.
Kilpailussa pärjäävät ne, jotka sekä ymmärtävät kuluttajien tarpeita ja pystyvät niihin vastaamaan. Arvostamme asiakkaitamme ja heidän yksilöllisiä lähtökohtiaan. Se on vastuullisuutta.
Ilkka Alarotu
valikoimajohtaja
S-ryhmä
Mari Koo
Kiitos vaan kommentista! Vastuullisuuden määrittely on tietysti vaikeaa, ja kukin vetää rajansa johonkin. Minusta konkreettinen vastuullisuusteko voisi olla esimerkiksi se, ettei sesongin ympäri myytäisi tiettyjä hedelmiä tai tuoreita marjoja. Samoin esimerkiksi tarkempi syynäys vaikkapa eri suklaiden alkuperiin (en jaksa uskoa, että nyt vaikkapa nyt myynnissä olevien suklaajoulukalenterien alkuperä olisi täysin vailla ongelmia, monesta suklaahyllyn tuotteesta nyt puhumattakaan).
Tai sitten se liha: valmisruuassa voi olla vaikka thaimaalaista kanaa tai possua, ja näiden eläinten eettisyys tuskin vastaa suomalaista käsitystä hyvästä eläintuotannosta lähtien antibioottien käytöstä päättyen teuraskuljetuksiin ja teurastukseen. Tai millaisilla oloissa ihmiset siellä ruokaamme tekevät?
Totta kai ihmisten lompakko laittaa rajoja. Aina on se porukka, joka ostaa halvinta ja joiden vaa’assa vastuukysymykset eivät paina. Mutta silti: tuntuu ikävältä, että iso osa kaupan tuontitavarasta ei ole esimerkiksi eettiseksi sertifioitua, ja taustalla voivat usein olla mitkä tahansa työolot.