Paljonko makeisten hinnan pitäisi nousta kerralla, että kuluttajat oikeasti vähentäisivät niiden syömistä? Entä jos lihan hintaa korotettaisiin vedoten ekologisiin syihin?
Ruuan hinta oli yksi aiheista, jota käsiteltiin eilen Vähemmän lihaa. Kohti kestävää ruokakulttuuria -kirjan (toim. Hanna Mattila) julkistustilaisuudessa.
Kirjassa Helmi Risku-Norja kertoo, että tutkimusten mukaan hinnan pitäisi muuttua vähintään 20 prosenttia, jotta sillä olisi vaikutusta ruokavalintoihin. Pienet veronkorotukset eivät siis vielä kuluttajan valintoja hetkauta: siksi esimerkiksi makeisvero on ollut varsin tehoton sokerin kulutuksen suitsimiseksi.
Verotuksessa myös erilaiset rajanvedot vaikeuttavat sitä, että hinta ohjaisi kuluttajia ekologisempiin valintoihin. Esimerkiksi maitoa korvaamaan tarkoitetut kasvispohjaiset tuotteet, kuten kaura- ja soijajuomat, luokitellaan virvoitusjuomiksi. Näin niistä joudutaan maksamaan valmisteveroa. Lehmänmaitotuotteet eivät siitä verosta kärsi.
Risku-Norja toivoi tiedotustilaisuudessa, että yhteiskunta tarttuisi jämäkämmin ruuan kulutusvalintojen ohjaukseen. Vastuun siirtäminen vain kuluttajien omiin arkisin päätöksiin ei ole tehokasta eikä toimivaa (tästä lisää esimerkiksi Johanna Moisanderin väitöskirjassa).
Risku-Norja käyttää termiä tuuppaus (nudging), joka tarkoittaa hinta- ja veropoliittisia toimia lihan ja kasvisten keskinäisen hintasuhteen muuttamiseksi. Hinnoittelu auttaisi erityisesti pienituloisempia, sillä he käyttävät muita suuremman osan tuloistaan ruokaan. Samalla se tietysti auttaisi ympäristöä.
On aina hämmentävää, että kasvispohjaiset tuotteeet ovat niin usein kalliimpia kuin eläinperäiset. Kuluttajan on vaikea ymmärtää, miksi jauhelihaa tai juustoa saa edullisesti verrattuna esimerkiksi tofuun. Myös halpuuttaminen ja muu tarjouskampanjointi perustuu usein eläinperäisiin tuotteisiin. Vai oletteko nähneet kauppojen mainoksissa usein tofua tarjoushintaan?
Jauhelija ja juusto ovat ahkerasti mainostettuja tuotteita.
Minä ja lihansyöjä.