» Petteri Järvinen tarttuu tuttuun ongelmaan eli siihen, miksi kodinkoneiden ja -elektroniikan kesto on jää muutamiin vuosiin: “Laitevalmistajat eivät enää panosta kestävyyteen, koska asiakkaat eivät ole valmiita maksamaan siitä. Kaupassa asiakas äänestää aina lompakollaan ja valitsee halvimman. Aina parempi, jos siinä on runsaasti ominaisuuksia ja tyylikäs muotoilu. Kestävyys ei yleensä ole edes vaatimuslistalla – ja vaikka olisikin, sitä on mahdotonta arvioida kaupassa. Siksi kriteerit ovat ihan muualla. [- - -]
Suurin ongelma on siinä, ettei laatua tahdo enää saada rahallakaan. Laadulla on niin vähän kysyntää, ettei sitä kannata valmistaa. Laatu on huono bisnesmalli – on paljon kannattavampaa tuottaa sutta ja sekundaa, kunhan se näyttää hyvältä eikä maksa paljon.
Yksi harvoista laatuun panostavista on saksalainen Miele. Laadusta kertominen on kuitenkin hankalaa. Se paljastuu vasta pitkän ajan kuluessa, käytön myötä. Miele onkin keksinyt web-kameran, joka näyttää sen koneita kestävyystesteissä. Mainio idea, jota muidenkin soisi matkivan.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisalle!)
Ei kommentteja.
» Serenitas esittelee uutuustuotetta: “Satunnaisessa sarjassamme “Kuka näitä turhakkeita oikein keksii” ihmettelemme tänään laitetta, joka lämmittää hyönteisen pistokohdan ihoa muuttaen hyönteisen myrkkyaineiden molekyylirakennetta, mikä helpottaa oloa. Laitteessa on kullattu kuumennuspää, valaistu näyttö ja se lämpenee yli 50 astetta. Myös 9V alkaliparisto seuraa mukana pakkauksessa. Tämän ihmevempeleen saisi lunastaa itselleen 29.95 euron hintaan ainakin Anttiloista ja Prismoista. Minä taidan silti edelleenkin tyytyä isoon tuubilliseen Aloe Vera-geeliä, joka kestää useita vuosia, sopii moneen vaivaan, eikä maksa apteekissa paljon yli 5 euroa.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
» Laura vaihtoi pyykkikonetta: “Uuteen Hoover-Helkamaamme olen hyvin tyytyväinen: jokainen pesuohjelma kestää olennaisesti lyhyemmän aikaa kuin edellisessä koneessamme. Digitaalinäyttö kertoo tarkan ohjelman keston, joten omat menot on helpompi suunnitella. Aikaisemman koneen kohdalla piti aina arpoa, kauankohan ohjelma kestikään ja ehtiikö se loppua, ennen kuin pitää lähteä jonnekin. Useinkaan konetta ei tullut keskeytettyä kesken ohjelman ulkonakäynnin ajaksi, koska toivoin sen kuitenkin saavan homman pian hoidettua. Uuden koneen linkousteho on 1400 kierrosta/min, ja vaikka edellisessäkin se oli 1200 k/min niin eron kyllä huomaa. Säästän uudella pyykkärillämme sekä sähköä, vettä että huoneen lämmitysilmaa sadepäivinä. Nyt kevätahavilla pyykki tosin lepattaa kuivaksi ulkonakin.
Yksi asia harmittaa kyllä vietävästi. Käydessäni liikkeessä konetta ostamassa myyjä rupesi kyselemään, että kauankos se vanha kone kestikään (3,5 vuotta). Ja kuinkas kauan sitä edellinen? (5,5 vuotta, Candy sekin). Myyjä totesi, että hän ei voi luvata millekään uudelle pyykkikoneelle sen pidempää käyttöikää. Siinä vaiheessa vaikutti hienolta ajatukselta ostaa koneeseen takuuturva, joka varmistaa, että saan koneeni ilmaiseksi korjattua seuraavien neljän vuoden ajan ja vastaavanlaisen koneen tilalle 29 euron omavastuulla, jos kone hajoaa lopullisesti tuona aikana. Valmistajan takuu kattaa vain valmistusvirheet, ylimääräinen takuuturva myös virheet käytössä ja muut yllättävät vahingot.” (Mari Koo)
3 kommenttia.
» Katleena koetti löytää hyviä kuvia ja tietoja jääkaapeista kodinkonevalmistajien nettisivuilta. Kaivattua tietoa ei kuitenkaan löytynyt: “Lopputuloksena ajelimme liikkeestä toiseen, kunnes auki oleva kauppa sekä sopiva kaappi löytyi. Reitti oli Kodin Terra > Hirvox (suljettu) > Expert (suljettu) > Gigantti.” Kommenteissa Jukka toteaa: “En tiedä onko tapa yleinen, mutta pesukoneemme hajottua kolmella tavalla yhdellä kertaa minä ainakin suuntasin suoraan kauppojen sivuille.
Valmistajien sivuja sellaillessa kun ei ole mitään mahdollisuutta oikeasti tietää missä putiikissa mitäkin mallia ja merkkiä kaupataan. Saati sitten, että hinnasta puhuttaisiin mitään.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisa K)
Ei kommentteja.
torstai 4. maaliskuuta 2010 klo 20.10 kirjoittajana Mari Koo
Sauvasekoitin on ollut ruuanlaitossani ahkerassa käytössä: sen verran usein teen sosekeittoja, valmistan hummusta tai mössöilen muuten vaan.
Mutta valitettavasti sauvasekoittimetkaan eivät ole ikuisia. Ensimmäinen, itse ostamani laite hajosi muutaman vuoden käytön jälkeen. Sen tilalle sain pikkuveljelle (siis Eko-Matille) kiertäneen laitteen, jonka veli itse oli aikoinaan ostanut äidille joululahjaksi. Tämä sauvasekoitin pääsi kohtuullisen hyvään ikään eli noin 17 vuotiaaksi. Mutta siitäkin loppui puhti tällä viikolla.
Sauvasekoitin ei ole mikään erityisen kallis laite eli parillakympillä niitä saisi kaupasta. Mutta ajattelin ensin hyödyntää tuttavaverkostoa Facebookissa. Kerroin siis statuspäivityksessäni, että sauvasekoitin hajosi ja ottaisin mieluusti toisen tilalle, jos jollakin tutuistani sattuu nurkissa pyörimään ylimääräinen vekotin.
Tämän ansiosta sain jo eilen hakea toimivan laitteen kotiin, eikä minun tarvinnut lähteä ostamaan uutta. Tuttava oli pari vuotta sitten saanut sauvasekottimen lahjaksi, jolloin vanhasta oli tullut tarpeeton, ja minä sain nyt sen vanhan (kiitos vaan, Marjut!).
Tietysti tavaraa kiertää nykyisin mitä moninaisimmissa paikoissa: on erilaisia lahjoitetaan-ryhmiä, nettikierrätyspalveluita, kirpputoreja jne. Mutta on silti helpompaa asioida jonkun kaverin kanssa, ja Facebook toimi tällä kertaa ansiokkaana auttajana.
Mutta nyt minun laatikossani on siis kaksi toimimatonta sauvasekotinta. Onhan se aika masentavaa, että nämäkin ovat laitteita, joissa hajonneen korjaaminen ei kannata (en tiedä, onnistuisiko se edes). Eikä tietenkään ole mitenkään välttämätön kodinkone, mutta kun on ehtinyt totuttaa itsensa vekotinta käyttämään, on vaikea olla ilman.
» Nuukuusviikolla kampanjoidaan pitkäikäisemmän ja eettisemmin valmistetun elektroniikan puolesta: “Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Kuluttajaliitto ry ja Kuluttajat-Konsumenterna ry vaativat, että kännyköiden, tietokoneiden ja muun kulutuselektroniikan käyttöikä on saatava ainakin kaksi kertaa nykyistä pidemmäksi. Teollisuusmaissa kännyköitä käytetään tavallisesti alle kaksi vuotta. Myös tietokoneiden käyttöaika on lyhentynyt. Vuonna 1997 tietokoneita käytettiin teollisuusmaissa noin kuusi vuotta, nyt käyttöikä on pudonnut kahteen vuoteen. Suomalaiset puhuvat keskimäärin kolme vuotta vanhalla kännykällä. Käyttöiän kaksinkertaistaminen puolittaisi laitteen valmistuksen aiheuttamat ympäristöhaitat käyttövuotta kohden, ja uusia laitteita tarvitsisi tuottaa nykyistä vähemmän.” (Mari Koo)
4 kommenttia.
» Kriisi osti astianpesukoneen sekä pyykkikoneen: “[- - -] kävin ostamassa astianpesukoneen (Siemens). Koska liki yhdeksänvuotiaan pyykinpesukoneen rumpu on ilmeisesti kiero tai muuten kone on kakkana, ja sillä on pesty vaatteita viimeiset kolme kuukautta ilman linkousta, mukaan tarttui myös pieni päältä ladattava Whirlpool. Turva-altaineen koko lasku oli sellaiset 700 eukkoa ja vähän kuljetuskuluja päälle.Enkä joutunut tinkimään kuin pesukoneen linkousmäärässä. Toisaalta jos haluaa pienen koneen, niin niiden linkousluokitukset ovat väkisinkin pienet. Sitä paitsi mitä ihmeen väliä onko se kosteusprosentti 50 vai 70? Märkä se on joka tapauksessa. Ja jos linkoamattomatkin pyykit kuivuvat sisätiloissa 12 tunnissa, niin se riittää. Uusi kone on viidelle kilolle pyykkiä, entinen kone kolmelle… Uusi kone on kuitenkin puolet pienempi kuin vanha. Jännää.Oletan että tulen rakastumaan astianpesukoneeseen ja torjumaan kaikki eko-omatuntoilijat sillä että se on sentään AAA-luokan kone. Nih! Onpahan keittiö vihdoinkin siisti pitempiäkin aikoja kuin vuorokauden kerrallaan.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009 klo 10.43 kirjoittajana Mari Koo
Eilen sain sähköpostin, jonka vuoksi päädyin naputtelemaan vastauksia markkinatutkimusyhtiö Nielsenin sivuille. Kyseisellä lomakkeella haettiin henkilöitä, jotka olisivat valmiita ottamaan ostosreissuille skannerin ja välittämään tietoa hankinnoistaan Nielsenille (mitään velvoitetta raportoida kaikkia ostoksia ei ole).
Täytettyäni lomakkeen ja klikattuani sen menemään ei mennyt kovin kauan, kun sain puhelun Nielseniltä. Nainen tiedusteli halukkuuttani ostosteni raportointiin. Palkkioksi luvattiin jotain heidän määrittelemiään tavarapalkintoja.
Tämän kuultuani kieltäydyin, sillä en halua lisää esineitä, joita en itse saa valita. Jos palkkio olisi ollut lahjakortteja tms, olisin varmaan lähtenyt hommaan mukaan. Olisihan se ihan kiintoisaa tutkailla, mitä oikeasti kaupasta ostan, mutta en sitä nyt sentään vain omaksi huvikseni jaksa kartoittaa.
Lomaketta täyttäessä tuli välillä melkein outo olo. Kestokulutustavaroiksi oli listattu sellaisia hankintoja, joita minulla on ilmeisen vähän.
Vedenkeitinkään ei varsinaisesti ole minun, vaan vuokranantajan. Tosin luulen, että minäkin omistaisin sen laitteen, jos sitä ei olisi muuten käytössä.
Pyykkihuolto toimii taloyhtiön pyykkituvassa. Autoa en halua. Kesämökki, sellainen pieni ja söpö, on joskus haaveilun kohteena, vaikka aika epärealistisena. Televisiota en ole omistanut yli kolmeen vuoteen, joten en varsinkaan taulu- tai plasmatelevisiota.
Astianpesukonetta joskus lämmöllä kaipaan, mutta ei sekään ole realistinen hankinta tähän yksinasuvaan talouteen (vaikka Katan kokemukset osoittavat, ettei sekään nyt välttämättä stressittömäksi tee).
Erillistä DVD-soitinta ei ole, mutta kyllähän omistamallani MacBookilla tarvittaessa voi katsella liikkuvaa kuvaa ja ääntä myös levyiltä.
Ja tähän loppuun voidaan sitten pistää soimaan Leevi and the Leavingsin Onnelliset:
» Niko kirjoittaa keittolevyjen kestämättömyydestä arkikäytössä: “Keittolevyt eivät ole mitään kestotuotteita, vaan sellaisia saa olla hankkimassa muutaman kuukauden välein. Merkeistä on kokeiltu Severin, Nordica, Avec ja nyt viimeisimpänä Coline. Niistä ainoastaan Nordica kesti useamman vuoden, pahimmillaan ovat hajonneet jo muutamassa kuukaudessa kuten tämä uusin. Onneksi keittolevyissäkin on takuu, eikä sen kanssa ole ollut ongelmia. Tämän Colinenkin vaihtoivat Clas Ohlsonilla ihan kiltisti uuteen. Severin käytiin kahden vuoden takuuaikanaan vaihtamassa kahteenkin kertaan, eivätkä Kodinkonehuolto Tauno Korhonen Oy:ssa laittaneet vastaan (vaikka ei ollut edes sieltä ostettu laite). Olisi minulle tietysti korjaaminenkin käynyt, mutta sellaista ei taideta nykyaikana juuri harrastaa.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
» Armin taloudessa on nyt lopetettu leivän ostaminen: “Mies tuli eräs päivä kotiin ja kertoi, että Gigantissa olisi yleiskone tarjouksessa. Tiesin heti, että hän tarkoitti jotakin Kenwoodin mallia. Hän on puhunut sellaisen hankkimisesta jo pitkään, ja kun olen toppuutellut kalliin laitteen hankintaa, niin hän jopa lupasi sitten leipoa leivät.
Ilmeisesti Kenwood uusii mallistoaan, joten saimme ison yleiskoneen normaalia halvemmalla. Silti euron alle 500 tuntui kovalta summalta. Tosin tiedän, että tässä on meille laitetta parhaimmillaan vuosikymmeniksi. Tapasin juuri tänään vanhan Työkaverin, joka kertoi vieläkin tekevänsä taikinaa vuonna 1979 hankitulla koneella. No, kone seisoo nyt työpöydällä, ja sillä on jo tehty sämpylöitä, pullaa, leipiä ja blinitaikinaa. Äänekäshän se on, mutta tekee pullataikinan viidessä minuutissa.” (Mari Koo)
4 kommenttia.
» Niko on hankkinut jonottamalla jääkaapin ja kännykän: “Olen tehnyt tässä parina aamuna erikoisia asioita. Ensinnäkin, olen herännyt aikaisin. Toisekseen, olen jonottanut kauppaan. Kolmanneksi, olen ostanut tavaroita, joita en olisi kuvitellut ostavani. Eilen jonotin aamulla Verkkokauppa.comiin ostaakseni jääkaapin ja tänään kännykän.Jääkaappi on sellainen minimalli ja muistuttaa lähinnä ylisuurta energiajuomatölkkiä. Kymmenen litraa siihen pitäisi tavaraa mahtua. Kirjoitan siitä enemmän sitten keväämmällä, kun otamme laitteen käyttöön. Siihen asti meille riittää oikein hyvin ovenraon talvijääkaappi. Miksi tuottamaan kylmää sähköllä, kun sitä saa ulkoa vaikka kuinka paljon?” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
» Kata kaipaa neuvoja yleiskoneen valintaan: “En halua mitään halpaa kekkulilaitetta joka hajoaa heti ensimmäistä limpputaikinaa tehdessä. En myöskään halua 600€ maksavaa Kitchen Aidia. Tai no haluaisin jos olisi noin paljon rahaa.
Kävin parissa kaupassa ja myyjä puhui minut ihan sekaisin ja kaikki tuntui kauhean kalliilta. Kaikissa oli ihan liikaa tiesmitä lisälaitetta ja en tajunnut enää mitään!
Se ei saa maksaa yli 200€!” (Mari Koo)
6 kommenttia.
torstai 4. syyskuuta 2008 klo 16.50 kirjoittajana Mari Koo
Sanyo on kehittänyt pesukoneen, joka käyttää vettä 96 prosenttia vähemmän kuin vastaavantyyppinen kone kymmenen vuotta sitten, kertoo EcoGeek.
Ajatuksena on myös, että japanilaiset ja taiwanilaiset kuluttajat (pesukone on toistaiseksi myynnissä vain kyseisissä maissa) voivat kierrättää pesukoneen käyttöön esimerkiksi kylpyvetensä, jolloin veden käyttö. Teknologia siis pystyy kehittelemään melkoisia edistysaskeleita, jos vain halutaan.
Toisaalta tietysti omaa pyykkäystoimintaansa ja myös vaatehankintaansa kannattaa miettiä. Kimppakiva-blogissa kirjoitettiin toukokuussa:
“Kaiken ei siis tarvitse olla harmaata tai ruskeaa, mutta jotain olisi tehtävä jotta vaatteiden turhien pesukertojen määrää saataisiin vähennettyä. Ja oikeasti pesukerroista iso osa on turhia. Kuinka moni katsoo ensin onko vaatteessa tahroja ja vasta sitten haistaa kainaloista? Moni vaate lentää pyykkikoriin tahran takia vaikkei se vielä hikinen saati oikeasti epähygieninen olisikaan.”
“Ei enää puolityhjiä koneellisia pyykkiä ja astioita ja perjantaina kun leikkuutan hiukseni lyhyemmäksi, niin lopetan suihkussa ylimääräisen lotraamisen, kun hoitoainetta ei enää tarvitse käyttää.
Säästöä se on pienikin säästö.”
Itselläni ei ole pyykkikonetta, eikä se tähän asuntoon mahtuisikaan. Siksi on hienoa, että taloyhtiössä on maksuttomassa yhteiskäytössä pesukone ja kuivausrumpu, ja pyykkituvan varausjärjestelmäkin toimii. Mutta se on myönnettävä, että sinkkutalouden perusvaatteiden pyykkimäärä ei useinkaan kerry niin suureksi, että täyttäisi koko ison koneen.
(Ja tuotteiden piilovesimääristhänä voi lukea Vesijalanjalki.orgista. Esimerkiksi farkkuihin huljahtaa yli 10 000 litraa piilovettä.)
» Fast&Loud epäilee Keskon luovan elektroniikkamyyntiä Verkkokauppa.comin konseptilla: “Alustavien tietojen mukaan Keskon uudessa konseptissa ”…yhdistyvät verkkokaupan, kiinteän kauppapaikan ja oman keskusvaraston tehokkaat toiminnallisuudet”. Yhdistelmän kerrotaan mahdollistavan ” edulliset tuotteet sekä niiden luotettavan ja nopean saatavuuden”
Verkkokaupan, kiinteän kauppapaikan ja keskusvaraston iloinen yhteiselo tarkoittanee Verkkokauppa.com:in kaltaista konseptia, jossa tuotteita voi ostaa paikan päällä myymälässä sekä verkosta kotiinkuljetuksella tai myymälästä noudettaviksi.” (Mari Koo)
» Tuija osti OBH-Nordican tehosekoittimen ja testasi sitä vauvanruuan teossa. Nyt hän pohtii itsetehdyn ja valmiin purkkisoseen hintaa, laatua ja tekemisen vaivaa: “Vauvoille tarkoitettuja teollisia valmisruokia pidetään kalliina. Jos ruoan laittaja laskisi raaka-aineiden laskemisen lisäksi hinnan ruoan valmistukseen käyttämälleen työajalle, vertailu kaupasta ostettavaan muonaan kääntyisi tasan päin vastoin. Vauvan ruokien valmistaminen itse, pakastaminen ja jälleen tarjoiluvalmiiksi lämmittäminen vie huomattavasti enemmän aikaa kuin valmisruokapurkin ostaminen ja lämmittäminen mikrossa. “Siinähän se vauvanruoka syntyy samalla kuin aikuistenkin, ei siitä tarvitse tehdä ylimääräistä riesaa, sanoo Sami Garam Vauva-lehdessä, ja heittää vielä kysymyksen, “miksi kaiken pitäisi olla aina niin sikahelppoa?”Lupaan harkita vauvansoseiden itse tekemistä uudelleen heti, kun arki yksivuotiaan kanssa alkaa tuntua sikahelpolta.” (Mari Koo)
1 kommentti.