Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Kodinkoneet' merkittyjä kirjoituksia

»   Stadin Friidu on testannut uutta kodinkonetta: ”Käytin eilen ensimmäistä kertaa uutta pölynimuriani.Siinä on näyttöruutu. Oli pakko tutkia ohjekirjasta. Entinen oli semmoinen vanhanaikainen, mutta melko hyvin imevä. Tämä imee niin, että paksut matot nousivat kippuralle, kunnes löysin imutehon säätöpainikkeet. Merkkivaloja joka lähtöön. Ihan kuin auton kojelauta, vilkkuja sentään ei ole. Muistan ikivanhan vuosikymmeniä sitten hankkimani Nilfiskin. Ihan yksinkertainen, mutta silloiseen aikaan moderni vehje. Ei ollut säätöjä, ei valoja. Huristen imi pölykissat tanakasti pystyasennossa seisovaan sisukseensa. Sen jälkeen on ollut monta imuria, aina pölytekniikan ihmeitä. Tämä nykyinen on sentään ihmeellisin.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Janne Rentolalla on huonoja kokemuksia mm. kahvinkeittimestä ja imurista, sekä muita syitä kuluttamisen lopettamiseen: ”Ensimmäinen syy on tietenkin se, että tällaisesta palkasta ei riitä muuhun kuin välttämättömiin menoihin; jos palkka ei nouse senttiäkään samaan aikaan kun ruoan, veden ja sähkön hinta nousee toistakymmentä prosenttia, on se sellainen yhtälö, joka pistää kiristämään vyötä. [- – -] Toinen syy on se, että aina, kun on tehnyt jonkun ostoksen, se on palautettava kauppaan, koska se ei toimi. Ja se ei toimi, koska se on tehty huonosti. [- – -] Tuloksena näistä kahdesta kaupasta oli siis kahvinkeitin, suodatinsuppilo ja latauslaite, jotka tulivat tehtaalta, kuljetettiin puolen maailman halki ja vietiin saman tien kaatopaikalle pakkauksineen. Sen entisen, ei nyt niin kovin vanhan kahvinkeittimen lisäksi. Parhaassa tapauksessa muovi- ja elektroniikkajätteen kierrätykseen, jotta niistä voidaan tehdä uutta roinaa. Imurin mukana tuli jopa kaksi sähköjohtoa, mannereurooppalaisella ja brittiläisellä pistotulpalla varustettu, joista toisen joutui itse asentamaan laitteeseen.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 2 kommenttia.

»   Harry Edelman hämmästelee kodinkonemyyjän asennetta: ”Ostin uuden astianpesukoneen. Varmistelin myyjältä koneen olevan varmasti A-energialuokkaa. Myyjä totesi näin olevan. Samaan hengenvetoon hän vakuutteli sähkön hinnan merkityksettömyyttä, koska sähkö on Suomessa niin halpaa! Olisiko suuren kodinkoneketjun megamyymälän henkilöstökoulutuksella keskeinen rooli pyrkiessämme kohti energiatehokkuutta? Pitäisikö sähkön hinta kolminkertaistaa viiden vuoden määräajaksi ohjaten tuotto energiatehokkuuden ja uusiutuvien energiaratkaisujen edistämiseen?” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Nollavaimo on ilahtunut uudesta BaByliss-hiustenleikkuukoneesta: ”Hieno vekotin ! Kyllä on kymmenessä vuodessa tekniikka kehittynyt ja muotokin uudistunut virtaviivaisemmaksi. Jatkossa on taas helppo leikata hiuksia ja edulliseksikin se tulee, kun kone ei maksanut kuin yhden parturikäynnin verran: 23 euroa. Joku näppärä voisi nyt laskea, kuinka paljon on pelimerkkejä säästynyt, kun Isompi on käynyt vain kerran elämässään ’oikeassa’ parturissa ja Pienin ei kertaakaan. Pitkä penni se kumminkin on. Tiistaina Isompi ihmetteli, kun koulukaverinsa ”juoksevat koko ajan parturissa”. Hän antaa mielellään meikäläisen leikata hiuksensa. Ei tarvitse lähteä erikseen ’juoksemaan parturiin’ ja saa sellaisen kuin haluaa eli lyhyen tukan. Ja tähän loppuun tiedoksi, että olen ns. itseoppinut parturi. Harjoittelemalla ja kokeilemalla olen oppinut leikkaamaan muunkinlaisia malleja kuin se millin siili.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle: tekstissä kehutaan myös mm. Riekerin sandaalit ja Guess-rannekello) Ei kommentteja.

»   Lauri osti robotti-imurin ja päätyi halvempaan ja yksinkertaisempaan iRobot Rombaan. Järkisyistä kalliimpi ja erilaisin ominaisuuksin varusteltu Samsungin laite houkutteli. ”Järkeni sanoi, että totta kai ostan Samsungin. Mistä minä voin tietää, että Roomban omaperäinen siivousalgoritmi ylipäätään toimii? Ja Samsungissa oli vielä kaksi erillistä puhdistusviuhkaa, kun Roombassa oli vain yksi. Mutta intuitioni puolsi voimakkaasti Roombaa. Se vaan oli niin söpö! [- – – ] Vasta pari viikkoa myöhemmin tajusin, miksi intuitioni oli osunut oikeaan. Ensinnäkin, koneiden puhdistusjälki ei oikeasti eroa toisistaan: lehtien ja verkkosivustojen vertailuissa kumpikin värkki on suoriutunut tehtävästään erinomaisesti. Yksi tekee sen sensorilla, toinen algoritmilla. Tuloksena on puhdas lattia. Mutta arjen lopputuloksen kannalta värkkien ero on kuin yö ja päivä. Lattiat tulevat nimittäin puhtaiksi vain, jos joku myös polkaisee roboimurin käyntiin. Kolmea kitisevää lasta ulos kiikuttaessa monimutkaisen käyttöliittymän kanssa operoiminen jää lähinnä ajatuksen asteelle. Useimmiten arjen tuoksinassa ehtiikin vain painaa yhtä nappia. Todellisuudessa imuri, jossa on vain yksi iso “Clean”-nappi tulee käynnistettyä huomattavasti useammin kuin värkki, jonka käyttöliittymä muistuttaa takavuosien VHS-nauhurin ajastamista.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Lomautetun inssin Philips-imuri hajosi, vaikka myyjä oli vakuutellut kestävyyttä: ”Prismassa myyjä kehui juuri tätä imuria. Tämä ei menisi ikinä rikki ja etenkin tämä putkisysteemi on erittäin hyvää tekoa, kun kiinnitys on hoidettu reikään sujahtavalla kuulalla. Wautsi-wau. No, arvatkaapas, mikä kohta meni imurissa riksraksjapoks? No tietysti se putken kuula, joka sujahtaa reikään. Niin se tipahti se kuula ja valtava imuteho imaisi sen kuulan kotimaiseen merkittömään mikropölypussiin. Kun sitten kaivelin sen hemmetin kuulan sieltä merkittömästä allergiaystävällisestä pölypussista yskien ja porskuen veke, niin eipä sitä kuulaa sitten voinut enää millään ihmeen poppakonstilla kiinnittää enää takas. Imurin vahvin puoli olikin sen heikoin kohta. Tämäpäs jännää. No, ei muuta kuin suulake kiinni jeesus-teipillä.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 1 kommentti.

»   Pekan kuusi vuotta vanha Moccamaster-kahvinkeitin hajosi. Netistä löytyi kuitenkin tieto, että takuun voisi pidentää kymmeneen vuoteen. Aluksi homma näytti sujuvan, mutta lopulta huollosta ei tullutkaan mitään: ”Koska olen epäluuloinen ihminen, soitin Moccamasterin asiakaspalveluun ja kysyin, että koskeeko tämä myös vanhoja keittimiä. Koskee myös vanhoja, Huoltoliike Berghäll hoitaa. Rekisteröin keittimen verkkopalvelussa ja sain muutaman päivän kuluttua kuittauksen. [- – -] Ensin paikalle tuli Huoltoliike Berghallin juniorihenkilökunta, joka sanoi heti ”ei takuun pidennys koske kuin uusia keittimiä”. Sitten ohi käveli myös seniori, joka (katsomatta lainkaan minuun) tuhahti ”joo ei tää koske kun uusia”. Sen jälkeen molemmat kävelivät takaisin johonkin takahuoneen uumeniiin röökille. Soitin Moccamasterille ja kysyin asiaa uudelleen. Kerroin myös, että nettisivuilla ja saamassani rekisteröintimeilissä annettiin ymmärtää homman olevan ok. Asiakaspalvelija ei luonnollisesti tiennyt, mitä heidän nettisivuillaan tai rekisteröintimeilissä lukee. Siitä huolimatta minä olin ymmärtänyt homman väärin. Tässä vaiheessa tunsin itseni luonnollisesti ääliöksi. Kuka idiootti ottaa aamupäivän vapaaksi ja ajaa laina-autolla toiselle puolelle kaupunkia ilmaisen huollon toivossa? Olisi pitänyt vaan tilata Verkkokaupasta uus keitin kotiovelle ja laittaa vanha roskiin. Huoltomiehetkin olivat käyttäyneet sen verran tylysti, että heille huollosta maksaminen ei enää tuntunut hyvältä idealta.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Kaneli arvioi Dyson-imuriaan: ”Nyt talouteemme hankittiin pölypussiton Dyson ja olen pakotettu myöntämään, että onhan tuo imuteho jotain ihan muuta kuin vanhassa masiinassamme. Eteisen mattokin meinasi hulahtaa hiekkamurusten mukana imurin sisuksiin. Olen kuullut Dysonista ihan älyttömiä ylistyspuheita tyyliin riittää, että imurilla vähän osoittaa siihen suuntaan, missä on pölyä ja homma on hoidettu. Myös myyjä hehkutti posket punaisina, miten mahtavia lisälaitteita vekottimeen on saataville. Yhden imurointikerran perustella oma arvioni on njaa. Siivous on edelleen sitä samaa siivousta.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Pinserin lelutestissä on kohteena Lavazza A Modo -espressokeitin, jossa käytetään annoskahvikapseleita: ”Harvahkossa kotikäytössä laite jää kyllä helposti tyhjän pantiksi, koska käyttökuntoon virittely vie aina aikansa. Mutteripannu ja maitokattila voivat toimia paremmin yhdessä patterikäyttöisen pikkuvispilän kanssa. Pienessä toimistossa tai vannoutuneiden kahvikissojen keittiössä laite lunastaa mainiosti paikkansa, koska pidettäessä laitetta jatkuvasti käyttövalmiudessa kahvin teko on helppoa ja lopputulos miellyttävä. Ympäristön kannalta muoviset annospakkaukset ja laitteen jatkuva virrankäyttö eivät ole paras mahdollinen ratkaisu. Toki ystävien kanssa ihanassa kahvikeitaassa on kivempaa mutta vaivattomuutta arvostavalle kahvittelijalle helppo kotikone on aina plussaa.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Työtehoseura on julkaissut raportin induktioliesien vertailusta: ”Ruoanvalmistuskokeissa induktiokeittotaso kulutti noin 18 prosenttia vähemmän sähköä kuin perinteinen keraaminen taso ja noin 46 prosenttia vähemmän kuin valurautalevyt. [- – -] Induktiokeittotasojen hintahaitari on suuri. Halvimmillaan tason voi ostaa parilla satasella, mutta kalleimmat mallit maksavat jopa 4000 €. Halvin vertailussa mukana ollut taso maksoi 300 €. Se oli muita hitaampi, keittoalueiden tehot olivat pienemmät kuin valmistaja ilmoitti, toiminnot olivat perustasoa ja muun muassa keittotason pinta lämpeni muita enemmän keittoalueita käytettäessä. [- – -] Induktiolieden hankinta kannatta. Sen käyttö on nopeaa ja turvallista ja lisäksi säästyy sähköä. Tarkka tehonsäätömahdollisuus tyydyttää vaativaakin kokkia. Hankkimalla keskihintaisen laitteen voi jo olettaa, että laitteen suorituskyky riittää moniin tarpeisiin. Kalliissa tasoissa on hienoja lisäominaisuuksia joista on iloa, jos niitä varmasti käyttää ja budjetti ei rajoita valintaa. Induktion haittapuoli on se, että vanhat kattilat saattavat mennä vaihtoon. Kattilan pohjan on oltava magneettista materiaalia, jota läheskään kaikki vanhat kattilat eivät ole, ” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Härvelinriippuvuus vie pohjan päästövähennystavoitteilta, kirjoittaa Maria Haanpää: ”Britanniassa kotitaloudet kuluttavat yhä energiatehokkaammilla mutta yhä runsaslukuisemmilla laitteillaan yhä enemmän sähköä ja aiheuttavat siten yhä enemmän päästöjä – vaikka sähkö on yhä kalliimpaa! Sikäläinen media on osannut tiivistää ilmiön yhteen sanaan. The Guardian kirjoittaa ”härveliriippuvuudesta” ja Edie.net ”vekotinpakkomielteestä”. Kodinkoneita ja viihde-elektroniikkaa hankitaan ja käytetään niin huolettomasti, että kotitalouksien vuoden 2020 päästövähennystavoitteet uhkaavat jäädä saavuttamatta. Kolmena ”pahimpana” laitetyyppinä Energy Saving Trust mainitsee kuivausrummut, jääpalakoneella varustetut suuret jääkaappipakastimet ja isonäyttöiset plasmatelevisiot. Tietokoneet oheislaitteineen ja viihde-elektroniikka kuluttavat ryhminä tarkastellen eniten energiaa. Tietotekniikalla käytetyn sähkön määrä on kasvanut viime aikoina suhteessa eniten, mutta viihde-elektroniikka vie sähköä absoluuttisesti eniten. Muiden laiteryhmien – valaistus, kylmäkalusteet, ruoanlaitto, pesukoneet – osalta sähkönkulutus on kasvanut huomattavasti maltillisemmin tai jopa vähentynyt vuosien 1990 ja 2009 välillä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Ritva harmittelee painepesurin hajoamista, korjauksen hintaa ja korjauksen kestoa: ”Vein pesurin huoltoon jossa vastattiin heti oireiden kertomisen jälkeen, että hintaa huollolle tulisi 140-150, “kuulostaa siltä että pumppu on pasahtanut” ja “jos olis mun laitteeni ni en olis varma korjauttaisinko, hankkisin uuden tilalle”. Että sellaisen kertakäyttöhyödykkeen sain, kun vuonna 2008 hankin miehelle syntymäpäivälahjaksi yli kahden ja puolensadan euron Kärcherin. Ei kestänyt kolmea vuotta. Olen yrittänyt luottaa hankinnoissani viisaampien neuvoon, että keskihintainen ja tunnetun merkin laite on usein aika hyvä valinta, jos ei paremmasta ymmärrä. Täytyy näköjään etsiä toimivampi periaate tilalle, niin ottaa sydämestä tätiä tämmöinen kertakäyttökulttuuri. [- – -] Ärsytykseni nousi vielä megalomaanisempiin mittoihin, kun kuulin, että pelkän kustannusarvion tekeminen huollossa vie aikaa viisi viikkoa. Voi hyvää päivää, VIISI VIIKKOA! Katsaus huoltotilojen nurkkiin paljasti, että monta keltamustaa konetta todellakin odotteli vuoroaan, mutta eikö olisi yrityksenkin edun mukaista edes yrittää pitää huoltoaikoja kohtuullisena?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Astianpesukone tuottaa astiahankintoja

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011 klo 17.37 kirjoittajana Mari Koo

Asun nyt ensimmäistä kertaa noin 15 vuoteen asunnossa, jossa on astianpesukone. Etukäteen suhtauduin laitteeseen positiiviisesti erityisesti siksi, että taloutemme jäsenistä kumpikaan ei pidä yhtään tiskaamisesta.

Mutta en osannut arvata, että isot ruokalautaset eivät mahdu tähän pienehköön, ”kaksikerroksiseen” koneeseen. Kuulemma muillekin on vastaavia yllätyksiä tullut eli lautaset ovat menneet vaihtoon, kun vanhat eivät mahdu pesuun.

Lisäksi tuntuu siltä, että koneen myötä astiamäärämme taitaa lisääntyä. Aiemmin aamupuurokuppimme pesaistiin päivittäin, joten kaksi henkeä pärjäsi kahdella kipolla. Kun nyt on kone, niin en halua vaivautua moisiin käsipesuihin, mutta päivän mittaan ei yleensä kerry tiskiä koneen täyttävää määrää. Joten puurokippoja olisi siis hyvä olla ehkä kuusi, jotta osa voisi olla huoletta pesussa ja osa käytössä.

Mutta oleellista on siis se, että tästä lähtien hankin astiat miettien, mahtuvatko ne tiskikoneeseen.

Lienee myös pakko myöntää, että minusta taitaa tulla huolettomampi tiskin tuottaja. Kun aiemmin joutui tiskaamaan käsin, niin ei ihan pienistä syistä ottanut uutta juomalasia tai teekuppia, jos vanhakin näytti huuhtelun jälkeen kelvolliselta. Nyt astiat siirtyvät lyhyemmän käytön jälkeen täyttämään konetta.

»   Laura Pörsti joutui pesukonekamppailuun, koska verkkokauppa ei ilmoittanut riittävän hyvin laitteen tietoja: ”Ostimme sitten Markantalosta Whirlpoolin päältätäytettävän pesukoneen, mitat 60 x 40 cm. Pienten sekaannusten jälkeen saimme koneen ja ähelsimme sen asentamisen kimpussa muutaman tunnin. Lukiessani ohjekirjaa huomasin, että siinä mainitaan koneen kokonaisuudessaan tarvitsevan 63 cm tilaa. Letkujen lisäksi siinä on ulkoneva kahva. Toivoin, että puolella sentillä ei ole merkitystä, mutta oli sillä. Kone ei mahdu paikalleen. Ärsyynnyin. Miksi selkeää, koneen sopivuuteen vaikuttavaa asiaa ei mainita tuotteen tiedoissa verkkokaupassa? Viestintäihmisenä väittäisin, että verkkokaupan pitäisi tässä kohtaa toimia toisin kuin IRL-kaverinsa: ei pitäytyä tiukasti maahantuojalta saatujen mittojen ilmaisemisessa, vaan kertoa myös ne tiedot, joita myyjä fyysisessä kaupassa asiakkaalle osaisi korostaa. Laitoimme heti sähköpostia Markantaloon. Toiveena oli vaihtaa kone toiseen, sopivampaan – ilman kuluja, koska virhe ei ollut meidän. Lisäksi halusimme vaivan tähden kaupan päälle asennuksen (20 euroa). Muutaman päivän kuluttua Markantalosta soitettiin. Ei kuulemma onnistu. Meidän pitäisi maksaa vaihdosta 37 euroa tai sitten roudata kone itse lähimpään Giganttiin ja maksaa asennuskin itse. Kysyin Markantalon ystävälliseltä asiakaspalvelijalta, missä kohtaa minä toimin väärin. Miten minä olisin voinut arvata, että 60-senttinen kone ei mahdu 62,5-senttiseen aukkoon? Miksi kannattaisi ostaa kone verkkokaupasta, jos avaintietoja ei sieltä voi saada selville? Asiakaspalvelija ei osannut vastata. Hän kysyi asiaa esimieheltäänkin. Sain kuulla paljon enemmän kuin olisin välittänyt “maahantuojalta saaduista tedoista”. Ne eivät kiinnosta minua. Minua kiinnostaa, mahtuuko kone kylppäriini. Asiakaspalvelija oli kuitenkin erinomaisen ystävällinen ja lupasi selvittää asiaa edelleen – ja soittaa takaisin. Eipä soittanut. Viikon päästä sain odottelusta tarpeekseni, jonotin asiakaspalvelupuhelimeen ja sain hänen kollegansa langan päähän. Hän kuunteli kertomuksen ja lupasi soittaa takaisin. Ei soittanut. Soitin takaisin taas muutaman päivän kuluttua, viime viikon keskiviikkona. Asiakaspalvelija 1 lupasi nyt, että saamme vaihtaa koneen uuteen (jonka hän etsii meille) vailla toimituskuluja, ja lisäksi saamme 20 euron lahjakortin Markantaloon (niin kuin sitä tulisi tämän jälkeen käytettyä!). Hän lupasi soittaa pian takaisin ehdotuksensa kanssa – olihan koko episodia tässä vaiheessa kestänyt jo kolme viikkoa. Tyynnyin. Mutta kaverista ei kuulunut. Tänään – yli viikon päästä edellisestä yhteydenotosta! – soitti uusi ihminen Markantalosta. Hän palautti homman alkupisteeseen. Me joutuisimmekin maksamaan kaikki vaihdosta aiheutuvat kulut. He eivät myöskään voisi suositella meille uutta konetta, koska eivät saa selville, mikä kone tilaamme sopisi. Taas kerrottiin maahantuojasta, jostakin suuresta varastohallista Jönköpingissä ja siitä, että he eivät edes näe näitä koneita missään vaiheessa. Ehdotin ensihätään jokaisen myytävän mallin ohjekirjan lukemista (kuvittelisin, että niitä ei voi olla mahdotonta saada käsiin). Viimeisin asiakaspalvelija pehmeni vähän, kun ymmärsi ongelman aiheutuvan paitsi letkuista myös kahvasta. “Siinä tapauksessa voitte saada vaihdon kuluitta”, hän lupasi – mutta ei osannut edelleenkään suositella tilalle uutta konetta. Lupasi palata asiaan maanantaina. En pidättele henkeäni.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Sivumaku-blogissa on tehty keittiöremonttia ja mm. kilpailutettu keittiökalusteiden valmistajia. Sopiva löytyi Artellista: ”Myyjä ymmärsi täysin, mitä haimme takaa ja osasimme yhdessä luoda keittiöön sitä henkeä, jota halusimme. Hän lupasi lähettää mallinnokset ja tarjousken sähköposteihimme muutaman päivän päästä. Asia, jota mikään muu firma ei suostunut tekemään. Suunnitelma näytti pientä säätöä vaille valmiilta ja hinta sopivalta, joten sovimme uuden palaverin, jossa säädimme yksityiskohdat kuntoon. Tulipa vielä pari lisäideaakin mukaan. Toimitusajaksi kerrottiin neljä viikkoa. Artellilla oli vakimiehet eikä luotettavia kasaajia ja asentajia olisi tarvinnut itse yrittää löytää. Toki muillakin firmoilla oli kontakteja, mutta ne esiteltiin jotenkin epävarmemmin etenkin aikataulujen suhteen. Sitten oli aika lähteä kodinkoneita etsimään. Melkoinen urakka sekin. Kävimme kuukauden aikana läpi kaikki ketjut (yksityisiä ei liiemmin enää ole) ja yritimme löytää suosikkimallimme kustakin koneesta. Valitettavasti niitä ei tuntunut koskaan löytyvän samasta firmasta. Pakettitarjouksia kysellessämme huomasimme, että hintalapuissa ilmoitetut summat tippuivat paikoin melkoisesti, kun oli koko keittiövarustusta hankkimassa. Niinpä ”tuo tuolta ja tämä täältä” -taktiikka kävisi hirmukalliiksi. Esim. Gigantissa yksittäisen koneen hinta on usein edullisin, mutta kokonaistarjous keskiluokkaa. Kuulimme jos jonkinlaista myyntipuhetta ja päivittelimme monen myyjän asiantuntemattomuutta. Onneksi jotkut sentään heittivät laitteistaan hirveän hyviä pointteja, joita tosin seuraavan liikkeen myyjä yritti kumota tai vähätellä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Paula iloitsee ompelukoneesta: ”Olen ostanut kauan kaipaamani ompelukoneen! Kävin ostamassa Husqvarna Viking 180 -koneen Erkin saumasta ja tikistä ja olin todella tyytyväinen siellä annettuun opastukseen. Syksyllä tulee vielä kutsu erilliseen tutustumisopastukseen ompelukoneen toimintoihin. Erinomaista palvelua siis! [- – -] Ihan pelkillä kiitoksilla ei uusi koneenikaan pääse, sillä risuja uudelle koneelle tulee kyllä erittäin huolimattomasta opaskirjan oikoluvusta. Kirjoitusvirheitä oli luvattoman paljon ja osien nimet väärin nimetty. Ompelukoneen opaskirja on niin tärkeä opas, että sen oikolukuun olisi voinut laittaa ihan hyvin ne pari kymppiä, jonka oikolukeminen ammattitaitoisella oikolukijalla maksaa eikä tarvitsisi lukea nyt otsikoita kuten ”persompelutekniikka” (perusompelutekniikka) ja ”saksakissa” (siksak-ompeleessa).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jenni yritti löytää sopivaa jääkaappia Vertaa.fi -palvelun avulla. Ongelmaksi osoittautui, etteivät nettikaupat välttämättä kovin selvästi kerro esimerkiksi vanhan jääkaapin poisvientipalveluista: ”koska lajittelu ei rajannut tarpeeksi, sain satoja tuloksia. pysyttelin ekalla sivulla ja katselin siitä kuvia. mieleisen näköistä kaappia löytyi. sitten hintavertailuun. koneboksi ja e-kodinkoneet olivat antaneet molemmat hinnan ja kotiinkuljetushinnan. menin itse nettikauppoihin. oikeasti kai on pakko melkeen pyytää vanhan poisvientiä ja siitä saa sitten maksaa käytännössä toisen kotiinkuljetuksen verran tai enemmän. Koneboxin sivuilla pitää keksiä että ”asennuspalvelu” sisältää myös poisviennin – tämä selviää jos klikkaa auki pienet printit. tosin siellä lisätään että vanha viedään pois lisämaksusta. eli kotiinkuljetus 45,90e, asennuspalvelu 44,90e ja en tiedä paljonko vanhan poisvienti tekisi lisämaksua. eli vähintään 90e lisää tulee kun haluaa jääkaapin kotiin ja …no vielä jotain lisää niin saa vanhan pois. käsitän että Postin keltainen kuljetus hoitaa tuon kotiinkuljetuksen mutta kun palvelu ei ole tuttu niin jään miettimään että soittaako ne vai ilmestyykö ne vaan oven taa kuten hyvä ystävämme DHL… se voi vanhan jääkaapin sulattajaa nimittäin kiinnostaakin. en löytänyt pienellä etsimisellä tästä lisätietoa, ehkä en osaa. koska Koneboxin loppuhinta oli niin kova, vaikkakin Vertaa.fi palvelussa matalampi, niin tarkistin toisen myyjän eli E-Kodinkoneet. kotiinkuljetus luvataan 3-14 työpäivän sisällä (no onneksi ei sen isompi haarukka??!) ja en taaskaan löytänyt hetiseltään infoa kuinka kuljetus hoidetaan ajallisesti mutta en myöskään jaksanut enää etsiä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Petteri Järvinen tarttuu tuttuun ongelmaan eli siihen, miksi kodinkoneiden ja -elektroniikan kesto on jää muutamiin vuosiin: ”Laitevalmistajat eivät enää panosta kestävyyteen, koska asiakkaat eivät ole valmiita maksamaan siitä. Kaupassa asiakas äänestää aina lompakollaan ja valitsee halvimman. Aina parempi, jos siinä on runsaasti ominaisuuksia ja tyylikäs muotoilu. Kestävyys ei yleensä ole edes vaatimuslistalla – ja vaikka olisikin, sitä on mahdotonta arvioida kaupassa. Siksi kriteerit ovat ihan muualla. [- – -] Suurin ongelma on siinä, ettei laatua tahdo enää saada rahallakaan. Laadulla on niin vähän kysyntää, ettei sitä kannata valmistaa. Laatu on huono bisnesmalli – on paljon kannattavampaa tuottaa sutta ja sekundaa, kunhan se näyttää hyvältä eikä maksa paljon. Yksi harvoista laatuun panostavista on saksalainen Miele. Laadusta kertominen on kuitenkin hankalaa. Se paljastuu vasta pitkän ajan kuluessa, käytön myötä. Miele onkin keksinyt web-kameran, joka näyttää sen koneita kestävyystesteissä. Mainio idea, jota muidenkin soisi matkivan.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisalle!) Ei kommentteja.

»   Serenitas esittelee uutuustuotetta: ”Satunnaisessa sarjassamme ”Kuka näitä turhakkeita oikein keksii” ihmettelemme tänään laitetta, joka lämmittää hyönteisen pistokohdan ihoa muuttaen hyönteisen myrkkyaineiden molekyylirakennetta, mikä helpottaa oloa. Laitteessa on kullattu kuumennuspää, valaistu näyttö ja se lämpenee yli 50 astetta. Myös 9V alkaliparisto seuraa mukana pakkauksessa. Tämän ihmevempeleen saisi lunastaa itselleen 29.95 euron hintaan ainakin Anttiloista ja Prismoista. Minä taidan silti edelleenkin tyytyä isoon tuubilliseen Aloe Vera-geeliä, joka kestää useita vuosia, sopii moneen vaivaan, eikä maksa apteekissa paljon yli 5 euroa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Laura vaihtoi pyykkikonetta: ”Uuteen Hoover-Helkamaamme olen hyvin tyytyväinen: jokainen pesuohjelma kestää olennaisesti lyhyemmän aikaa kuin edellisessä koneessamme. Digitaalinäyttö kertoo tarkan ohjelman keston, joten omat menot on helpompi suunnitella. Aikaisemman koneen kohdalla piti aina arpoa, kauankohan ohjelma kestikään ja ehtiikö se loppua, ennen kuin pitää lähteä jonnekin. Useinkaan konetta ei tullut keskeytettyä kesken ohjelman ulkonakäynnin ajaksi, koska toivoin sen kuitenkin saavan homman pian hoidettua. Uuden koneen linkousteho on 1400 kierrosta/min, ja vaikka edellisessäkin se oli 1200 k/min niin eron kyllä huomaa. Säästän uudella pyykkärillämme sekä sähköä, vettä että huoneen lämmitysilmaa sadepäivinä. Nyt kevätahavilla pyykki tosin lepattaa kuivaksi ulkonakin. Yksi asia harmittaa kyllä vietävästi. Käydessäni liikkeessä konetta ostamassa myyjä rupesi kyselemään, että kauankos se vanha kone kestikään (3,5 vuotta). Ja kuinkas kauan sitä edellinen? (5,5 vuotta, Candy sekin). Myyjä totesi, että hän ei voi luvata millekään uudelle pyykkikoneelle sen pidempää käyttöikää. Siinä vaiheessa vaikutti hienolta ajatukselta ostaa koneeseen takuuturva, joka varmistaa, että saan koneeni ilmaiseksi korjattua seuraavien neljän vuoden ajan ja vastaavanlaisen koneen tilalle 29 euron omavastuulla, jos kone hajoaa lopullisesti tuona aikana. Valmistajan takuu kattaa vain valmistusvirheet, ylimääräinen takuuturva myös virheet käytössä ja muut yllättävät vahingot.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

« vanhemmat kirjoitukset