»   Osmo Soininvaara kommentoi S-ryhmän uutista nettiruokakaupan perustamisesta: “S-ryhmä aloittaa verkkoruokakaupan, josta saa Alepan tuotteita. Siis hetkinen? Täysin väärin päin! Olen kokoajan tiennyt, että S-ryhmällä on jotain tuollaista tekeillä, mutta luulin tehtävän toisin päin. Nettiruokakauppa, joka toimittaa huonon valikoiman tuotteita kotiin, ei voi menestyä. Paremmin menestyisi konsepti, joka tuo täyden valikoiman Alepaan. Siis, jos lähikauppasi on Alepa, joka ei myy karitsan paahtopaistia, voisit tilata karitsan paahtopaistin lähi-Alepaan ja noutaa ne sieltä samalla kun haet maidon ja edamjuuston. Tämäkään ei toimi Helsingissä, mutta voisi toimia pidempien matkojen Suomessa.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   pni kehuu kortteja valmistavan Moon asiakaspalvelua. Posti säilyttää pakettaja pari viikkoa, jonka jälkeen ne palautetaan lähettäjälle, eikä pni ollut ehtinyt loma-aikanaan ajoissa noutamaan lähetystä. pni olisi halunnut kortit mukaan Englantiin, ja Moo tuli avuliaasti vastaan: “Kertoivat, että voivat lähettää uudet (!) kortit hotelliini Lontooseen pikapostina (ilman lisäkuluja), jolloin niiden pitäisi saapua perille ollessani paikan päällä. Eivät uskaltaneet vedenpitävästi luvata korttien ehtivän perille ajoissa, mutta lupasivat yrittää. Kiitin asiakaspalvelua vuolaasti ja he puolestaan regoivat kiittämällä kiitoksista. Viikkoa myöhemmin, keskiviikkona 21.7. Lontoossa, kun hotellin pakolliset paperityöt oli tehty ja huoneen avain livahtanut taskuuni, mainitsen vastaanotossa palvelevalle henkilölle, että lähipäivinä tänne saattaa hyvinkin saapua paketti nimelläni. Hämmennykseni oli suuri ja iloni lähes rajaton, kun kävi ilmi, että Moolta olikin jo paketti odottamassa minua. Sain kuin sainkin korttini.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kriisi päätti reissata Göteborgiin ja ihastelee paikallista junalippuhankintaa: “Viime yönnä siis pistin lomarahat hyötykäyttöön, kun tuntui että nyt tuli täysosuma. Laivalla yli Tukholmaan, siitä X 2000:lla perille. Hotellihuone Lada-reissulta tutussa halvassa Ibis-hotellissa, joka on laiva, vaikka ei oikeastaan ole. Junaliput olivat lähes naurettavan halpoja, kun vertaa VR:n riistohintoihin. Kaksi aikuista ja penska edestakaisin yhteensä karvan verran yli 100 euroa. Sillä ei pääse VR:llä meidän perhe edes Kouvolaan ja takaisin. Myös SJ:n varaus- ja maksusysteemi hakkasi VR:n viritykset noin osapuilleen 6-0 alkaen siitä, että svenskien kauppa on yöllä auki ja päätyen siihen, että erilaisia paikkavalintoja on tuplasti enemmän. Ja tietää jo ostaessa mihin joutuu. SJ:n systeemi varaa myös hotellit, jos haluaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Susanna Isohanni aikoo lisätä nettishoppailuaan: “Koska haluan ja tarvitsen välillä uutta vaatetusta, mutten pidä kaupoissa juoksemisesta, varsinkaan ilman saalista, hoidan hommat pikapikaa sivumennen TAI netissä. Olen siirtynyt shoppailemaan virtuaalitodellisuuteen. Laukkuja, kosmetiikkaa ja käsityötarvikkeita olen jo netistä runsaasti ostanutkin, mutta vaatteita vielä aika vähän. Vast’edes teen heräteostoksia netissä! Ja kauppoihin uskaltaudun vasta, kun minulla ei varmastikaan ole mielessä yhtään vaatevisiota. Jos moni löytää netistä mielenkiintoisia miehiäkin, niin luulisi löytävän vaatteitakin? [- - -] Verkkokauppavinkkejä otetaan vastaan! Etenkin sellaisia, joista löytäisi maitokahvinväristä kynsilakkaa (ei löydy edes Stockmannilta), beigehkön sifonkihameen, kesäkengät, jotka olisivat mukavat ja naiselliset (siis samat kengät), keväisen jakku- tai housupuvun… (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Eettisiin ja ekologisiin tuotteisiin keskittyvä suomalainen nettikauppa on ottanut yhden uuden askeleen, kun House of Eco avasi tänään ovensa. House of Eco kertoo olevansa suomalaisten vastuullista liiketoimintaa harjoittavien yritysten perustama verkkotavaratalo, joka ekologisisa tuotteita muodin, kauneuden, sisustuksen sekä ruoan saralla. House of Ecoon kuuluvat yritykset ovat sitoutuneet yhteisiin sääntöihin, joiden tehtävänä on varmistaa, että kaikki myytävät tuotteet on valmistettu sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Jokaisen jäsenyrityksen on kyettävä kertomaan tuotteidensa alkuperä ja avaamaan niiden tuotantoketju. House of Econ jäsenyritykset ovat Belleville Vintage & Design, Biodelly, Enne Design, evergreen garderobi, Humbugi Asuste, Idun’s Apple, IpanaJamit, Karma Shop, Lavera, Matteria, Mifuko, Punainen Norsu, Ruusupuu Finland, SavetheC, SkinOrganics, (trad.), Unkai, Vihreät Vaatteet, Yalo. (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Maija Mehiläinen on tyytyväinen pölypussitilaukseen: “Tällä kertaa kehut kulkeutuvat Pussit.Net - sivustolle. Kenelle sivusto ei ole tuttu niin tiedoksenne, että kyseisestä verkkokaupasta löytyy lähes kaikkiin (ellei peräti kaikkiin) imureihin pölypussit, huokeasti ja postikuluitta kotiin toimitettuna. Plussaa palvelu sai ehdottomasti siitä, että pussit sai tilattua laskulla kotiin ilman sen kummempia henkilötunnuksien järjestelmään syöttämisiä tai ilman pakollisia rekisteröitymisiä. Ja mikä parasta; tilasin pussit sunnuntai-iltana ja tiistaina eteisen lattialla odotti siististi pakattu kirjekuori.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Virve kehuu Lushin nettikauppaa: “Ensinnäkin täytyy kehua nettikaupan nopeaa palvelua. Tilasin tuotteeni eräänä yönä (mitäs muutakaan minä öisin tekisin, kun surffailisin Lushin nettikaupassa…) ja paketti lähti heti seraavana aamuna matkaan! Ainakin tällä hetkellä Lushilla pyritään kuulemma saamaan paketit matkaan jo samana päivänä tilauksen vastaanottamisesta, jos tilaus on tehty sellaiseen aikaan, että se on mahdollista käsitellä työaikana. Muuten tilaukset lähtevät seuraavana päivänä. Ihanan nopeaa toimintaa!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Ina testasi kirjan tilaamiseksi nettikauppoja: Booky.fi sai hyvää palautetta mm. helppokäyttöisyydestään, mutta kirjan tilaamista seuraavana päivänä kävikin ilmi, ettei teosta ollutkaan varastossa, vaikka tilaushetkellä muuta väitettiin. Adlibriksestä haluttu kirja löytyi, mutta teos ei löytänyt perille niin kuin asiakas olisi halunnut eli R-Kioskin sijaan paketti pitikin noutaa postista. Yhteenvetona Ina toteaa: “Sain loppuunmyydyn kirjan about kirjakauppahinnalla ja luvatussa ajassa (vajaa viikko), mutta en tosiaankaan sinne, minne halusin (työmatkan varrelle tai suoraan kotiin). Adlibriksessä kirjan hinta oli 21,40 + rahti 2,90. Yhteensä 24,30. Itselleni annan laiskan ihmisen miinusta kirjan pahvipakkauksesta, jota ei kirjakaupasta tulisi. Ruottalaiset onneksi muistuttavat pakkauksen kierrätyksestä. Aion jatkossakin kokeilla verkkokauppaa, jos kirja on loppuunmyyty tai sitä ei saa kirjakaupasta, mutta edelleen pidän kirjakauppoja (antikvariaatit mukaan lukien) ja kirjastoja ykkösinä.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisa K:lle!) 4 kommenttia.

»   Matti Mattila tilasi kirjapaketin Britanniasta, mutta Fedexin luvattu kolmen päivän toimitus venyi kahdeksaan päivään Suomessa tapahtuneiden palvelumöhläysten vuoksi: “Palasin torstaina iltapäivällä taas seurantaraportin äärelle. Näin raportista, että paketti oli viimein toimitettu ja kuitattu. Federal Expressin pikatoimituksesta oli muodostunut lähinnä vitsi, joka ei kuitenkaan naurattanut minua. Olin maksanut kalliin pikarahtimaksun kolmen päivän toimituksesta, joka lopulta venyi kahdeksan päivän pituiseksi (kuva 1). Tein seurantaraportin kellonaikojen perusteella sektoridiagrammin (kuva 2), josta näkyy paketin toimittamiseen kulunut aika eri maissa. Paketti lähti Isosta-Britanniasta ja sen matka Pariisiin, Ranskaan kesti hieman yli vuorokauden. Ranskasta rahtini jatkoi matkaa Vantaalle vielä samana päivänä. Aikaa kului Pariisissa alle vuorokausi ja yhteensä kahden päivän kuluttua lähetys oli jo Suomessa. Tämän jälkeen alkoivat suomalaisen operaattorin eli siis Fedexin paikallisen toimiston sekoilut: virheellisiksi väitettyjä osoitteita, makuuttelua varastossa, työaikojen päättymisiä ja niin poispäin. Paketin toimitusajasta tuhraantui yli 70 % Suomessa (kuva 3).” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisa!) Ei kommentteja.

»   Sannae ei saanut haluamaansa suomalaisesta verkkokaupasta, joten päätti tilata ulkomailta: “Käännyin tutun Apple Storen puoleen. Sieltä se edellinenkin iPod tuli ostettua muutama vuosi sitten. Perjantaina 4.12. tilasin saman soittimen Applelta Irlannista, kokonaishintaan 299 euroa. Ei toimituskustannuksia. Jälleen sain tilausnumeron, jolla seurata toimituksen edistymistä. Mutta lauantaiaamuna 5.12. tupsahti sähköpostiin ilmoitus, että tuote on lähetetty matkaan. Arvioitu saapumisaika 8.-10.12. Ja jo eilen 8.12. UPS soitti kelloa kaivattu paketti kainalossaan. Ainoa moka tässä logistiikkaketjussa oli, että sain eilen vielä klo 17 jälkeen tekstiviestin UPS:ltä toimituksesta klo 14-16. Tämä lienee aikaerosta johtuva lapsus. Minkälaista mainetta suomalaiset verkkokaupat rakentavat sillä, että verkossa myydään väärillä tiedoilla olemattomia tuotteita? Mentaliteetti tuntuu olevan ”kerätään rahat pois, toimituksella eli asiakaslupauksilla ja –odotuksilla ei ole niin väliä”. Kyllä ainakin omalla kohdallani verkkokaupan toimivuus, luotettavuus ja toimitusvarmuus vaikuttavat koko brändimielikuvaan. Miksi ihmeessä menisin kivijalkamyymälästä ostamaan mitään, jos verkkokauppa ei täyttänyt odotuksiani?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   pni halusi hankkia kortit lahjoihin: “Kun kävin viime viikolla sitten katselemassa millaisia taitettuja kortteja on tarjolla, petyin. En siksi, että korttien aiheet olisivat olleet huonoja, löysin monia oikein mainioita kortteja, vaan siksi, että kortit olivat yllättävän kalliita, monessa oli kortin hinta painettu korttiin isoin numeroin (jotta kortin vastaanottaja näkee miten kallis kortti on?) tai kortin viimeinen sivu oli tupaten täynnä valmistajan nimeä, logoa, osoitetta, verkko-osoitetta ja mitälie copyrightejä ja kaikenlaista. Sen voin ymmärtää, että kortissa on valmistajan nimi, mutta pitääkö neljännes koko kortin pinta-alasta täyttää minulle tai lahjan saajalle yhdentekävällä hutulla? Ei kiitos. Eilen eksyin ihan muut ajatukset mielessä, katsomaan kortteja Zazzlessa ja huomasin kortin hinnan ja ”Add to basket” -painikkeen alla olevan ”Customise it” -painikkeen, jolla pääsi korttieditoriin. Näköjään korttien kaikkia sivuja voi muokata: Kääntää pystyyn tai makaamaan, lisätä omat tekstit (monia fontteja tarjolla), valita niin tekstin kuin taustan värin, lisätä omia kuvia ja jopa poistaa tarjolla oleva kuva. Perin näppärää. Eikä korttien hintakaan ollut ihan pahimmasta päästä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   SusuPetal suosittelee suklaisia tervehdyksiä pikaisen lahjan tarpeeseen: “Klikkaa itsesi Fazerin Siniseen Suklaakauppaan ja ilahduta ystävää, anoppia ja ketä tahansa suklaisella tervehdyksellä.  Lähetä levyllinen suklaata valitsemassasi postituskuoressa ja kirjoita mukaan oma tervehdyksesi. Tämä kaikki hintaan 4,90 €, mikä ei ole mielestäni paha hinta, sillä suklaalähetys toimii sekä lahjana että korttina. Olen usein käyttänyt tuota mahdollisuutta lähettää suklaata ystäville ja palvelu on pelannut moitteettomasti.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Turisti miettii talvikenkähankintoja: “Olen muutaman päivän kuolannut Uggeja. Tuota mallia ei saa Euroopasta. Jenkeistä tilattuna hintaa tulee rahteineen 280 monikansallista plus tulli ja alvi, eli arviolta 350 eurooppalaista rahaa. Onko se liikaa? Edelliset maksoivat tuhat vanhaa plootua ja se oli helvetin kova raha kengistä vuonna 1998. Edelliset lapikkaat tosin osoittautuivat lopulta hyvin edullisiksi per kävelty kilometri, mutta miten on nykykenkien laita? Kestävätkö ne perkeleet yhtä kautta kauempaa? Tennarit eivät nimittäin ainakaan kestä enää samallaviisiin kuin vielä kymmenen vuotta sitten ja nykyään oikean jalan kenkä kuluu kannasta nopeampaa, kun sillä astutaan kaasupolkimen päälle. Älyttömintä tässä pähkimisessä on se, että jos olisin hankkimassa ylihinnoiteltuja, käsin näperreltyjä designkorkkareita, niin 350 rahaa katoaisi tililtä moninkertaisena suitsait silmää räpäyttämättä, enkä todellakaan vaivaisi päätäni jollain niinkin banaalilla pikkuseikalla kuin kenkien kestävyys. Eihän Manoloilla tai Pradoilla minnekään kävellä! Ne sujautetaan jalkaan kun ollaan yksin kotosalla ja niitä ihaillaan nostamalla kintut kohti kattoa ja heiluttelemalla varpaita puhtaassa ja kuivassa huoneilmassa.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Johtaja Antero Sarén NetPostista kirjoittaa sähköisestä tunnistamisesta ja sen mahdollisesta maksullisuudesta kuluttajalle: “Jos kuluttaja voisi hankkia yleiskäyttöiset vahvan tunnistamisen välineet, joita voisi käyttää monissa eri palveluissa, kuten verkkopankissa, viranomaisasioinnissa ja yhteisöpalveluissa, niin olisiko kuluttaja valmis maksamaan itse niistä? Varmaankin. Edellyttäen, että niiden käyttö olisi mahdollista suuressa määrässä palveluita. Yleiskäyttöiset vahvan tunnistamisen välineet voisivat olla myös kaikkien internet palveluntarjoajien kannalta järkevä vaihtoehto, koska niiden tuottamisessa pystytään hyödyntämään volyymituotannon edut. Tällä hetkellähän tunnistaminen on kuluttajalle näennäisesti ilmaista, mutta näissäkään asioissa ilmaisia lounaita ei ole, eli kuluttaja maksaa vahvan tunnistamisen välineistään tavalla tai toisella. Läpinäkyvä hinnoittelu loisi edellytykset toimivien vahvan sähköisen tunnistamisen markkinoiden syntymiselle ja lisäisi siten vahvan sähköisen tunnistamisen palvelutarjontaa tulevaisuudessa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   ButtUgly-Janne raportoi erään nettikaupan omituisesta käytöksestä: “Helmetti -keskustelupalstalla nostettiin esille Helmikeskus -nimisen yrityksen hieman erikoiset palautusehdot, joissa mm. vaaditaan kiitoslahjojen palauttamista, ja erikseen ilmoitetaan, että asiattomista palautuksista poistetaan rekisteristä (siis ilmeisesti joutuu yrityksen mustalle listalle). No, kullekin tavallaan, ja yrityshän saa toki valikoida asiakkaansa, mutta keskustelu eskaloitui melko vikkelästi tasolle, jossa nimimerkki “Helmikeskus” poisti omat viestinsä ketjusta ja laittoi tilalle merkinnän “rl 24.10.2″ – ilmeisesti viite Rikoslain 24 luvun 10 pykälän 2 momenttiin, joka määrittelee “törkeän kunnianloukkauksen”. Lisäksi myös ketjuun linkittänyttä, erittäin asiallisesti kirjoittanutta bloggaajaa on uhkailtu jo oikeusjutulla. [- - -] Fiksumpi yritys olisi tässäkin tapauksessa voinut kääntää tilaisuuden voitoksi havaitsemalla, että asiakkaat eivät pidä tilanteesta ja muuttamalla ehtoja. Siitä olisi saanut hieman näkyvyyttä ja asiakkaille hyvän mielen; mutta yrityksen edustaja päätti kuitenkin syyttää foorumin keskustelijoita “vapaamatkustelijoiksi” ja keskustelua “ala-arvoiseksi“. Ei ihan se paras valinta. Jännityksellä odotamme aikooko ko. yritys ajaa itseään pidemmälle suohon.” (Mari Koo) 11 kommenttia.

»   Noora vinkkaa: “Ifillä on parhaillaan mm. 50 % alennus paperikuvista. Parasta on, että nyt kuvia pystyy tilaamaan myös eri osoitteeseen mihin lasku tulee. Nyt voi omilla kuvillaan kätevästi ilahduttaa vaikka koko ystäväpiiriä. Vaikka upeina suurennoksina. Tilaamatta ja pyytämättä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Tällä hetkellä Ranskassa asuva Heidi on tilannut käsitöitä Suomessa: “Mutta tykkään koko ajan enemmän ja enemmän pukeutua yksilöllisesti. Ja siihen tarkoitukseen sopii mahtavasti tuo kuvan musta kauluri. Tilasin sen netistä Taitomaasta, saitilta, jossa käsitöitä tekevät ammattilaiset ja harrastajat voivat myydä omia töitään. Ansku teki kaulurin minulle mittatilaustyönä. Hinta vain 19 euroa, Ranskaan asti postitettuna! Olen ihan varma, että kauluri lämmittää minua vielä monet kerrat niin sisällä kuin ulkonakin, kunhan kosteankylmä talvi asettuu täällä asemiinsa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Marginaalin Jani hämmästelee Verkkokaupan ilmoitusta siitä, että heillä on oikeus veloittaa kuitin etsinnästä aiheutuvat kustannukset asiakkaalta: “Minua hiukan ihmetyttää että kuinka Verkkokauppa.com on saanut EU:n kuluttajaviranomaisen ratsiassa kutakuinkin puhtaat paperit. [- - -] Kuluttajaviraston mukaanhan tuotteen virhettä koskeva valitusoikeus ei ole sidoksissa kuittiin: [- - -] Tämän takia minusta kuulostaa hämärältä toiminnalta veloittaa kuitin etsinnän aiheuttamat kustannukset asiakkaalta. Tämä kuittisäännön kanssa pelleily on perstuntumani mukaan yksi yleisimmistä suomalaisten verkkokauppojen kusetuksista ja olisin siksi ilahtunut jos siihen olisi tuossa ratsiassa puututtu.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Vihreät vaatteet on listannut 15 suomalaista verkkokauppaa, joista saa ekologisempia vaatteita ja asusteita tai kierräystuotteita: “Suomalaiset nettikaupat ovat ulkomaisiin verrattuna siinä helpompia, että kaikissa suomalaisissa verkkokaupoissa on 14 päivän palautusoikeus kuluttajasuojalain nojalla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.