Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Nettikauppa' merkittyjä kirjoituksia

»   Isyyspakkauksen Tommi joutui nettikauppahuijauksen uhriksi ostaessaan lippuja Kansallisoopperaan: ”Olen sen verran monta kertaa ostanut ja myynyt asioita netissä ilman minkäänlaisia ongelmia, että se on tehnyt minusta vähän varomattoman. Tällä kertaa etsin Tori.fi:stä lippuja loppuunmyytyyn Oopperan kummitukseen. Satuin huomaamaan, että myynnissä oli muutama lippu, ja myyjä kertoi, ettei oma poppoo pääsekään paikalle. Ilmoituksessa sinänsä ei ollut mitään epäilyttävää. Vaihdoimme asiasta sähköpostia, ja myyjä jopa ehdotti, että voisin tulla tulostamaan lipun hänen luokseen. Ovelaa, sillä myyjä oli merkinnyt sijainnikseen Oulun, joten hän tiesi, että monikaan kiinnostunut ostaja ei olisi itse Oulussa, sillä esitys oli vain parin päivän päästä. No, sitten kävi se, mitä en osannut pelätä: rahat lähtivät tililtäni, mutta lippu ei tullutkaan sähköpostiin. Olin asiasta tietysti järkyttynyt: en rahan menetyksen vuoksi vaan oman tyhmyyteni. Miksi en sitten tullut tarkistaakseni myyjän nimeä, numeroa ja osoitetta? Ja sitten vielä sekin, että kuka kuvittelisi, että Kansallisoopperan liput ovat kiinnostavaa maaperää nettihuijauksille? Tein tietysi rikosilmoituksen, mutta ajattelin, että ei asialle varmasti tapahdu mitään. Suureksi yllätyksekseni sain kuitenkin Helsingin poliisilaitokselta puhelun vain muutaman päivän päästä. Tekijä oli jäljitetty IP-osoitteen perusteella, ja tapauksen käsittely siirtyi kyseisen henkilön paikalliselle poliisilaitokselle. Saman naisen toimista oli ilmeisesti vireillä useampikin keissi. Hän ei luonnollisestikaan asunut Oulussa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kauppakorkeakoulun professori Lasse Mitronen kirjoittaa Kauppa.fi:n vieraskynässä kuluttajan moninaisuudesta: ”Asiakas on samaan aikaan rationaalinen ja epärationaalinen, hinta- ja laatutietoinen, kulutus- ja säästämishaluinen ja vieläpä ekologinen ja egologinen. Toisaalta ollaan valmiita hankkimaan uusia tuotteita hinnasta piittaamatta ja toisaalta hankitaan tavaroita käytettyinä vertaiskaupan piiristä. Varsin suosittua on myös halukkuus antaa ilmaiseksi pois itselle tarpeetonta tavaraa. Tuotteiden ja palveluiden ostamisessa hybridiostaminen on enemmän kuin tämän päivän todellisuutta. Kuluttajat ovat varsin näppäriä hyödyntämään kivijalkakauppojen rinnalla myös verkkokauppoja. Tämän ovat huomanneet varsin hyvin kansainväliset globaalit ja samalla hyvinkin lokaalit kauppa-alustat, kuten esimerkiksi Alibaba, eBay ja Rakuten. Näiden globaalien toimijoiden on ennustettu saavuttavan jopa 40% osuuden verkkokaupasta vuoteen 2020 mennessä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kampiapina oli etsinyt lelua 8-vuotiaalle lapselleen: ”Erinäisistä syistä johtuen etsin netistä hiljattain sormipyörää. Sormipyörä on sellainen ihan pieni lelupyörä, jota ohjaillaan sormin. Löysinkin sormipyöriä Kuopiolainen leluliike Partasen valikoimista. Vereni kuitenkin seisahtui, kun huomasin pyörän olevan Pojille-kategoriassa. On jo aika vanha juttu vetää herne nenään lelujen tyttöpoikajaottelusta, mutta näin pyöräilevän tytön isänä en mitenkään käsitä miten fillari on poikien lelu!” Kampiapina lähetti palautetta kauppaan ja sai vastauksen (löytyy blogitekstin kommenteista), jossa todettiin, että 90 prosenttia poikien leluiksi määritellyistä ostetaan pojille, mutta mikään ei toki estä ostamasta lelua tytölle. ”Minulle jää edelleen hieman epäselväksi, että miten polkupyörälelu on alunperin päätynyt poikien osastolle. Mutta oikeasti en tiedä lelujen vähittäiskaupasta mitään, joten en ehkä ole oikea ihminen arvioimaan tätä asiaa. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että lelut olisi viisaampaa jaotella modernimmin kategorioihin käyttötarkoituksen mukaisesti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Asiaton lehdistökatsaus kritisoi Helsingin Sanomien tekemää hinta- ja kauppavertailua, jossa pyrittiin selvittämään, mistä kolme teknistä vimpainta saa edullisimmin: ”Anttilan verkkokauppa pärjäsi HS:n vertailussa mukavasti. Hinnat olivat kilpailukykyisiä kansainvälisen verkkokaupan kanssa ja toimitusajat lyhyempiä. Ongelma oli sunnuntai-iltana kuitenkin se, että kahta kolmesta vertailutuotteesta ei ollut lainkaan saatavilla. Sekä 10-tuumainen Galaxy Tab 4 että Polar Loop -ranneke näyttivät olevan loppuneet Anttilasta. Amazonissa tuotteita oli saatavilla vertailukelpoiseen hintaan ja toimitusaikoihin. Mutta tietenkin on aika yhdentekevää millä hinnalla ja toimitusajoilla NetAnttila tarjoaa olemattomia tuotteita. Mitä tulee Xbox One -pelikonsoliin HS:n vertailijat eivät olleet huomanneet, että tuotetta myydään erilaisissa paketeissa. Toisissa on mukana Kinect-ohjausjärjestelmä ja toisissa ei. Ne joissa ei ole, ovat halvempia kuin ne joissa on. Anttilan verkkokauppa voitti ylivoimaisesti vertailun, ja HS väittää näyttävästi pelikonsolien hinnan vaihtelevan jopa 150 euroa. Tosiasiassa kuitenkin Anttilasta oli valittu Kinect-ohjaimeton paketti ja muista kaupoista Kinect-ohjaimellinen. Asiattomassa ei ole aavistustakaan, mikä Kinect on, mutta hintaero selittyy tällä. Amazonista saa samanlaisen paketin käytännössä samaan hintaan. HS:n vertailu antaa siis täysin virheellisen kuvan suomalaisen ja kansainvälisen nettikaupan kilpailukyvystä. Amazon tarjoaa samat tuotteet samalla hinnalla ja toimitusajalla kuin Anttilasta. Erona on se, että tuotteita on todella saatavilla, toisin kuin Anttilan verkkokaupassa. Prisman hintataso on kilpailukykyinen Amazonin kanssa, mutta vain jos ei ota huomioon, että Prismassa rahassa maksettava hinta on vain osa kokonaishintaa. Lisäksi tulee nimittäin kustannus siitä, että joutuu menemään Itäkeskuksen Prismaan jouluruuhkassa.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Nicopoint-yritys markkinoi sähkötupakkaa keinoilla, jotka ovat lainvastaisia, kertoo Katleena. Itse asiassa toiminta suorastaan lemuaa huijaukselta. Esimerkiksi maksullisen puhelinumeron yhteydessä ei mainita hintaa, ja jos siihen numeroon soittaa, niin vastaajana on pelkkä automaatti, joka kehottaa lähettämään sähköpostia: ”Nicopointin takana on ilmeisesti kanadalainen firma nimeltä Offlion International Ltd. Missään ei kerrota, kuka vastaa Suomen-toiminnasta. Suomi24-palstalla kysymyksiin ovat vastanneet ”Jarkko” ja ”Jennifer”, mutta keskustelu on hiljentynyt yli vuosi sitten. Salakähmäisyys haisee kauas. Sama huijaajaporukka markkinoi muuten nähtävästi myös Glucomannan-nimistä laihdutustuotetta – tämänkin domainin haltija on Offlion International -pulju. Glucomannan-sopimuksessa asiakas luulee ostavansa yhden paketin. Pieni präntti kuitenkin paljastaa, että kyseessä on kestotilaus, jossa puolivuosittainen veloitus on 250 euroa. Sopimusta ei voi tietenkään purkaa kesken sopimuskautta. Jos siis käytät sähkötupakkaa, tilaa se vastuullisemmalta toimijalta kuin Nicopoint. Ja vältä Offlion International -nimistä yritystä viimeiseen asti. Joku raja sillä huijaamisellakin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Johanna Kotipelto kertoo tilanteesta, jossa asiakkaan tilauksen hoitaminen ei mennyt niin kuin pitäisi: ”Ystäväni tilasi kaiutinparin eräästä suuresta kivijalka-verkkokaupasta. Saapumislupaus: 2-5 päivää. Kolmantena päivänä tilaus ei ollut muuttanut statustaan, joten asiakas soitti asiakaspalveluun: ”Soitamme, kun saamme tiedon varastosta”. Pari päivää myöhemmin hän soitti uudelleen, nyt jo vimmastuneena: ”Ei voi kestää tietokoneaikana näin kauan löytää tieto, onko tilaukseni käsitelty vai ei! Perun kaupan.” Ennen kuin ensimmäistäkään vastausta varaston tilanteesta oli saatu, tilaus erään pikkuyrittäjän kaupasta oli jo löytänyt perille. [–­] Asiakkaalle yrityksen teoista syntyvä palvelukokemus voi onnistua vain, jos sekä varasto, myynti että asiakaspalvelu ovat saman tiedon äärellä. Tässä ajassa tiedon päivittyminen on mieluummin sekuntipeliä kuin kiinni tunneista. Ps. Kaiuttimia ilman jäänyt asiakas sai meilissä pyynnön antaa palautetta: ”Mitä pidit palvelustamme?” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Marjut harmittelee, miten suomalaisten nettikauppojen palvelu on usein huonoa verrattuna kansainväliseen kaupankäyntiin: ”Päädyin tekemään kaksi ostosta suomalaisista verkkokaupoista ja yhden sveitsiläisestä. Laitoin sveitsiläiseen kauppaan tuotekyselyn kaikkien virka-aikojen ulkopuolella myöhään perjantai-iltana ja sain vastauksen puolessa tunnissa. Täysin odottamatonta – ja kuinka ilahduttavaa! Tein ostokseni, sain tuotteen kotiin tiistaina. Tiistaina. Suomalaisista verkkokaupoista ei ole kuulunut – paitsi siitä toisesta, jolta sain tänään sähköpostissa tiedon, että tilaukseni on nyt käsitelty. Uskaltaisinkohan odottaa sitä perille jo ensi viikon lopulla?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Morren maailmassa on saatu Kuluttajariitalautakunnan päätös. Sen mukaan Adlibriksen pitää myydä kirjat sillä hinnalla, kuin ne netissä olivat, eikä kauppa voi vedota virheelliseen hintapäivitykseen: ”Muistanette keväisen riidan Adlibriksen kanssa? Jos ette muista, niin kyseessä oli Adlibriksen hintavirhepäivät ja vein tapauksen Kuluttajariitalautakuntaan. Arvioitu päätösaika piti olla noin vuosi, mutta päätös tulikin jo nyt! Liekö vaikutusta sillä, että en ollut ainoa joka asiaa vei eteenpäin? Kiitos kaikille kanssataistelijoille! Olisi kiinnostavaa kuulla, oletteko te saaneet päätöksiä. Kuluttajariitalautakunta on paneutunut asiaan huolella. Sain kolmisivuisen kirjeen, jossa yksi sivu on pelkästään päätöksen perustelua. Ei kommentteja.

»   Tiitu kehuu Amazon.co.uk -nettikauppaa: ”Moni luulee edelleen, että Amazon myy vain kirjoja, vaikka nykyään se myy ihan melkein mitä vaan. Mitä ikinä haluaakin ostaa, kannattaa aina ensin tsekata Amazonista, sillä sieltä voi löytää saman tuotteen jopa yli puolet halvemmalla kuin Suomesta kaupasta. Osaa tuotteista myy Amazon itse, mutta myös muut kauppiaat voivat myydä tuotteita heidän kautta. Brittien Amazonissa on sellainen kiva juttu suomalaisille, että kun ostaa Supersaver-tuotteita, niin jos ostosten yhteishinnaksi tulee yli 25 puntaa, niin toimitus on ilmainen. Kassalla pitää vain muistaa erikseen laittaa täppä Supersaver-toimitus-kohtaan, sillä jostain syystä se ei valitse sitä oletuksena. [- – -] Tiedän, että joitain edelleen “pelottaa” tilata netistä. Mitä jos luottokortin numero joutuu vääriin käsiin tai paketti häviää postissa? Itse en mieti näitä asioita ollenkaan. Olen jo niin monien vuosien ajan tilannut tavaraa netin kautta ongelmitta. Luottokorttiani ei ole ainakaan tähän asti väärin käytetty. Pari kertaa tilaamani tuote on kadonnut postissa ja olen vain ilmoittanut Amazonille, että tuote ei ole vielä tullut perille, vaikka olisi jo pitänyt. He ovat molemmilla kerroilla pahoitelleet asiaa ja laittaneet samantien uuden tuotteen tulemaan ilman mitään lisäkuluja.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pekka Ryhänen kirjoittaa verkko-ostamisestaan: ”Juoksukengät ovat Suomessa todella kalliita. Käyttämäni Asicsin mallin ohjehinta on Intersportin verkkosivujen mukaan 219,00 euroa. Tosin paikallisessa Intersportissa oli ”tiukka tarjous” kyseisten lenkkareiden viime vuoden mallista 189,00 euroa. Suositusta englantilaisesta Start Fitness -verkkokaupasta tilattuna kengien hinnaksi tuli noin sata euroa toimituskuluineen. Kaupan päälle vielä laadukkaat juoksusukat. Tosin kävin sovittamassa kenkiä Intersportissa, jotta osasin tilata sopivan kokoiset. Intersportin myyjä palveli loistavasti, mutta ymmärsi kyllä, miksi tilaan lenkkarit lähes puolet halvemmalla Englannista. Annoin myyjälle linkin, joten varmaan jatkossa hän tilaa itsekin sieltä.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Nettikaupan blogissa kerrotaan Itellan pikkupakettien lähetyshintoihin ikävästi vaikuttavasta muutoksesta: ”Suuren osan lähetyksistämme kuljettava Itella on 1.6.2013 alkaen muuttanut kuljetusehtojaan siten, että paketit, jotka eivät täytä Itellan minimikoko- ja minimipainovaatimuksia ovat erilliskäsiteltäviä lähetyksiä, ja näiden perille toimittamisesta veloitetaan lähettäjältä ylimääräiset 6,70 euroa. Mikäli pakkauksen mitat eivät ole vähintään 25 cm x 15 cm x 3,5 cm, ja paino vähintään 250 grammaa, tulee paketin lähettäminen siis kalliiksi. Me Superkaupassa joudumme siis jatkossa pakkaamaan pienemmätkin esineet huomattavasti suurempiin paketteihin, kuin mitä olisi lähetyksen koon puolesta tarve. Emme vielä ole kuitenkaan oikein keksineet järkevää keinoa saada erityisen keveiden pakettien paino nostettua minimipainon ylitse.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K! Ja kommenttiosastolla Itellan edustaja lupaa etsiä edullisempia ratkaisuja pikkulähetysten postittamiseen) Ei kommentteja.

»   Morre tilasi Adlibrikseltä kirjoja alehintaan (2,80 e/kpl) ja maksoi ne samantien verkkopankissaan. Myöhemmin samana päivänä hän huomasi tilaustiedoistaan, että kauppa on peruttu. Mitään ilmoitusta tai selitystä Morre ei saanut. Facebook-sivuilta Morre sai selville, että vastaavaa oli tapahtunut Adlibriksessä aiemminkin. Adlibris vetosi virheelliseen hintapäivitykseen ja tarjosi viiden euron lahjakorttia. Morre vastasi, että Kuluttajaviraston linjauksen mukaan nettikaupan ilmoittamat hinnat sitovat myyjää. Koska Adlibris ei ollut samaa mieltä, niin Morre soitti Kuluttajaviraston neuvontaan. Sinne oli jo muitakin ollut yhteydessä: ”Kuluttajaviraston kanta on ollut se, että hintaero on uskottava, koska Adlibriksellä on ollut jopa 70% alennuksia ja hintavaihtelu eri tuotteiden välillä on paikoin reiluakin. [- – -] Halusin tuoda jutun julki, koska koen Adlibriksen toimintatavan törkeäksi ja asiakkaasta piittaamattomaksi. En ole saanut mitään henkilökohtaista vastausta reklamaatiooni, vaan ainoastaan noita massaviestejä, joihin on vain korjattu etunimeni. Tiedän niiden olevan massaviestejä, koska muutama muu kirjabloggaaja on saanut täsmälleen samat viestit. Adlibris ei myöskään itse ota tästä mitään vastuuta, vaan syyttelee kolmatta osapuolta. Minusta se ei ole ensinnäkään asiallista ja toisekseen se ei varsinaisesti kuulu minulle.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Suvikolle!) 2 kommenttia.

»   Anneli Tuominen-Halomo yritti varata lomamatkaa perheelleen netissä, mutta huonosti sujui: ”Suomi on palveluyhteiskunta, jossa asiakas palvelee itse itseään helposti ja kätevästi ja nopeasti netissä. Jos haluat puhua oikean asiakaspalvelijan kanssa, saat varautua odottelemaan puhelimessa kymmeniä minuutteja, ainakin. Jonotus on maksutonta. Niin varmaan, mutta entäs minun aikani, eikö se maksa mitään? [- – -] Haluavatko kaikki ihan oikeasti palvella itseään netissä? Itse teen niin paljon töitä tietokoneella, että en halua vapaa-aikana käyttää tietokonetta tuntikausia asioiden hoitamiseen ja palvelujen tilaamiseen. Jotta saa lomamatkan varattua netissä, sitä varten pitää ottaa viikon loma.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkitehti halusi tilata Aku Ankkojen säilytyskansioita Italiaan. Se ei onnistunutkaan noin vain: ”Kirjautumalla tilaajatunnuksillani kaupan asiakkaaksi näin kyllä, ettei ulkomailta voi tilata. Päätin ignoroida asian täysin ja tilata kansiot Muorin osoitteeseen. Minähän maksan nämä suomalaisella verkkopankilla enkä jollain epäluotettavalla luottokortilla tai PayPalilla. En saanut kaupasta tilausvahvistusta sähköpostiini, mutta tilaus näkyi kronologiassa ja tilitapahtuma verkkopankissa. Ehkä asia on OK. Omasta mielestäni olen oikeutettu tilaamaan vaikka rekkalastillisen akkarikansioita Patagoniaan, mikäli maksan kansiot ja lähetyskustannukset. Hmph.” Arkitehti teki tilauksen 12. tammikuuta. Viisi päivää myöhemmin hän lähetti viestin asiakaspalveluun, koska tilausvahvistusta ei ollut tullut. Vastausta ei kuulunut, joten Arkitehti pyysi Muorin soittamaan asiakaspalveluun, ja sitä kautta asiaa luvattiin selvittää. 1. helmikuuta kansiot saapuivat Postiin noudettavaksi. 3. helmikuuta verkkokaupan asiakaspalvelu vastasi sähköpostilla ja ilmoitti, että tilaus on lähtenyt.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kulutusvuosi 2012: Digitaalisen jakelun kasvu ja nettikauppaa kaikkialla

perjantai 4. tammikuuta 2013 klo 9.50 kirjoittajana Mari Koo

Viime vuosi jää omaan mieleeni aikakautena, jolloin digitaalinen jakelu sai Suomessa kunnolla nostetta. Jo aiemmin jalansijaa saanut Spotify muutti monen musiikkihankintoja, ja elokuvia ja tv-sarjoja netin kautta jakelevat Netflix ja HBO Nordic saapuivat Suomeen.

Myös monet lehdet lanseerasivat julkaisuja nimenomaan tablettitietokoneille ja lukulaitteille. Samoin yhä useampi suomalainen kirja tuli myyntiin sähköisessä muodossa, mutta myynti ei vieläkään ole kovin suurta.

Osa tätä muutosta on myös se, että televisiolupamaksu poistui ja tilalle tuli tämän vuoden alusta Yle-vero.

Nettikaupasta ostaminen on tietysti osa arkea. Esimerkiksi joulun alla Posti kuljetti ennätysmäärän paketteja, koska ihmiset tilasivat paljon lahjoja verkosta niin koti- kuin ulkomaisista kaupoista.

Verkkokaupoilta on varmasti myös opittu vaatimaan nopeita toimitusaikoja ja hyvää asiakasviestintää.


Netti tarjoaa mahdollisuuden myös uudentyyppisiin palveluihin.
Tällainen on esimerkiksi Keittiökaveri, joka toimittaa viikon ruokatarpeet ja -ohjeet kotiin. Tai sitten Airbnb, jonka kautta voi varata yksityishenkilön tarjoaman majoituksen.

Musiikin ja leffojen kulutusmuutoksen myötä monet ovat pähkäilleet, minne tarpeettomiksi tulleet cd- ja dvd-levyt saisi kaupattua tai annettua. Esimerkiksi monet cd-levyt eivät kelpaa musiikkidivareihin, koska kukaan ei niitä enää osta.

Omalla kohdallani:

En ole vielä maksanut Spotifyn tai Netflixin kaltaisista palveluista, mutta en kyllä ole ostanut cd-levyjä tai dvd-leffojakaan. Taloudessamme ei ole kovin kummoista teknologiaa musiikista tai elokuvista nauttimiseen, joten siitä voi päätellä, etteivät ne ole meille erityisen tärkeitä.

Ison osan cd-levyjäni lahjoitin pari vuotta sitten nuorisoasiankeskukseen, koska olin ladannut musiikin tietokoneelle ja levyt olivat käyttämättöminä.

Televisiota meillä ei siis ole, mutta Yle Areenasta olemme katsoneet läppärin ja nettiyhteyden avustuksella useita ohjelmia. Siksi Yle-vero tuntuu kohdallamme kohtuulliselta.

Myöskään yhtään sähköistä kirjaa tai lehteä en ole ostanut. Kirjat lainaan kirjastosta, eli niitäkään en juuri koskaan osta. Voin kuvitella, että jos omistaisin sopivan päätelaitteen eli sellaisen, joka olisi miellyttävä käyttää esimerkiksi sängyllä makoillessa, niin voisin hyvin ostaa luettavaa sähköisesti.

Nettikaupoista ostan tarpeen mukaan ja mielelläni. Vuonna 2012 mm. ostin kissanruokia saksalaisesta kaupasta, hankin matkalippuja ja tilasin digikuvat kansien väliin. Lisäksi käytin vauvan tarvikkeiden hankkimiseen erityisesti Huuto.netiä. Puolisoni majoittui Airbnb-palvelun avulla niin hyvin kokemuksin, että sitä käytämme tämän vuoden ulkomaanreissulla.

– – –

Päätin kirjata ylös muutamia havaintojani viime vuoden kulutuskeskusteluista. Nämä ovat täysin omavaltaisesti ja fiilispohjalta valittuja sekä pohdittuja. Lisään tekstien loppuun myös ajatuksen siitä, miten kyseinen aihe näkyi omassa elämässäni viime vuonna.
Aiemmin aiheesta Kulutusvuosi 2012: Ruoka ja ravitsemus herättää aina keskustelua

»   Petteri Järvinen on innostunut lukemaan nuoruutensa kirjoja: ”Netin kautta toimiva antikvariaattipalvelu on mahdollistanut uuden harrastuksen: kauan sitten luettujen kirjojen ostamisen ja uudelleen lukemisen. Onpa hauskaa lukea uudelleen kirjoja, jotka muistaa nuoruusvuosilta — ja yleensä vielä väärin. Esimerkiksi Alistair MacLean oli aikansa Ilkka Remes. Aina syksyllä ilmestyi uusi kirja, joka oli varma lahja isän pukinkonttiin. MacLean kuoli jo 1980-luvun lopussa eikä hänen teoksiaan enää löydy kirjakaupoista, mutta nettiantikvariaatti pelastaa tilanteen. (Antikvariaatti on mainio palvelu senkin vuoksi, ettei se pakota heti rekisteröitymään, ja kirjojen hinnat ovat vain muutama euro).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lotta Backlund innostui e-kirjojen ostamisesta: ”Mr. Penumbra’s 24-hour bookstore kuulosti TÄYDELLISELTÄ. Se kuulosti jopa niin täydelliseltä, että klikkasin itseni heti Amazoniin. Samana päivänä oli kuitenkin postilaatikosta tupsahtanut sellainen postin kortti, että minua odottaa paketti postitoimistossa. Tajusin, että nehän ovat ne kirjat jotka tilasin Amazonista silloin puolitoista kuukautta sitten. Puolitoista kuukautta tuntui hirvittävän pitkältä ajalta odottaa kirjaa, joka vaikuttaa hyvältä, ja jonka kimppuun halusin heti. Hetken pohdittuani menin siis iPadin omaan e-kirjasovellukseen iBooksiin, mutta sehän on tarjonnaltaan aivan surkea! Niinpä tein sen. Latasin iPadille Kindlen. Ja menin heti Amazoniin ostamaan Mr. Penumbran 24-hour bookstoren. Ja se oli NIIN helppoa ja NIIN nopeaa ja NIIN kätevää, ja ihmettelen suuresti ellei tämä kaikki nyt lopu niin että toi iPad kasvaa kiinni mun käteen ja/tai konkurssiin.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) 1 kommentti.

»   Erja-Outi Heino kertoo, miten tilasi laadukkaat ja eettisyyden huomioivat jalkineet Etiopiasta: ”Yhtenä elokuun iltana pikalähetti tuo kotiin paketin suoraan Etiopiasta. Se sisältää oranssiraidalliset ballerinat – käsintehtyä lähituotantoa paikallisista raaka-aineista. Kesätossujen pohja on jämäkkä ja ompeleet vaikuttavat vahvoilta. Sisäpohja on eläväpintaista puuvillaa. Paketin päällä lukee sekä postilokero-osoite että puhelinnumero Addis Abebaan, ja yhteyshenkilöksi annetaan Bethlehem. Verkkokaupan ostoksessa on omituisen henkilökohtainen maku. [- – -] SoleRebelsin perustaja ja toimitusjohtaja Bethlehem Tilahun Alemu kertoo yrityksestään sen katu-uskottavilla kotisivuilla: käsityötä, eettistä ja ympäristöystävällistä tuotantoa, malleja myös vegaaneille, kaikki paikallisista raaka-aineista, ainoana reilun kaupan kenkämerkkinä maailmassa. SoleRebels vaikuttaa periaatteelliselta yritykseltä. Osoittautuu, että asiakaslähtöisyys ja sadan prosentin tyytyväisyystakuu eivät ole pelkkää puhetta. Kun ensimmäinen pikalähetin tuoma ballerinapari onkin liian pieni, alkaa sähköpostikirjeenvaihto. Sen kestäessä on pakko uskoa, että tossuparin koko-ongelmiin tosiaan paneutuu itse firman johtaja eikä markkinointiassistentti, joka signeeraa sähköpostit pomon nimissä. Ripeästi pikalähetti toimittaa Etiopiasta Suomeen toisenkin parin, oikeankokoisena.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lotta Backlund kertoo Prisman verkkokaupan omituisesta tuotteesta: ”Joko olette käyneet Prisman verkkokaupassa? Ei tarvitsekaan käydä. Siellä myydään kirjaa nimeltä ”Erilaisuus – Homoseksuaalisuuden itseterapia”. Sen mukaan homoseksuaalisuus on muutettavissa, ja sen on kirjoittanut ”maineikas” hollantilainen psykoterapeutti. Hän ”kumoaa yleisen käsityksen, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä”. [- – -] Kulutus siirtyi nyt muihin ketjuihin ihan homona. Suosittelen lämpimästi muille samaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkijärki sai kokemuksen kautta oppia, ettei Stockmannin verkkokauppa pysy ajantasalla siitä, onko jotain tuotetta varastossa vai ei. ”Ostin Stockan verkkokaupasta pari aletuotetta. Hämmästyin pakkausta avatessani, kun sieltä puuttui osa tilauksesta. Tarkistin tilausvahvistuksen ja varmistuin: olin tilannut ja maksanut enemmän, kuin mitä paketista löytyi. Soitin heti kanta-asiakaspalveluun ja selitin tilanteen. Linjan toisessa päässä vastasi aavistuksen masentuneen oloinen asiakaspalvelija, joka pahoitteli tapahtunutta vuolaasti. Syy tuotteen puuttumiseen oli melko mielenkiintoinen. Stockmannin verkkokauppa ei nimittäin pysy ajantasalla siitä, mitä tuotteita kaupassa on. Jos joku tavara myydään loppuun, tieto siitä ei välttämättä siirry verkkokauppaan asti, saati sitten ostajalle. Ostaja ei saa missään vaiheessa tietoa siitä, että tuote on päässyt loppumaan. Sen sijaan ostajan annetaan kaikessa rauhassa maksaa tuote, ja vastuu virheen huomaamisesta jää täysin ostajalle itselleen. Mielestäni tämä on varsin kyseenalaista toimintaa. Olkaa siis tarkkana, kun tilaatte Stockalta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset