»   Morre tilasi Adlibrikseltä kirjoja alehintaan (2,80 e/kpl) ja maksoi ne samantien verkkopankissaan. Myöhemmin samana päivänä hän huomasi tilaustiedoistaan, että kauppa on peruttu. Mitään ilmoitusta tai selitystä Morre ei saanut. Facebook-sivuilta Morre sai selville, että vastaavaa oli tapahtunut Adlibriksessä aiemminkin. Adlibris vetosi virheelliseen hintapäivitykseen ja tarjosi viiden euron lahjakorttia. Morre vastasi, että Kuluttajaviraston linjauksen mukaan nettikaupan ilmoittamat hinnat sitovat myyjää. Koska Adlibris ei ollut samaa mieltä, niin Morre soitti Kuluttajaviraston neuvontaan. Sinne oli jo muitakin ollut yhteydessä: “Kuluttajaviraston kanta on ollut se, että hintaero on uskottava, koska Adlibriksellä on ollut jopa 70% alennuksia ja hintavaihtelu eri tuotteiden välillä on paikoin reiluakin. [- - -] Halusin tuoda jutun julki, koska koen Adlibriksen toimintatavan törkeäksi ja asiakkaasta piittaamattomaksi. En ole saanut mitään henkilökohtaista vastausta reklamaatiooni, vaan ainoastaan noita massaviestejä, joihin on vain korjattu etunimeni. Tiedän niiden olevan massaviestejä, koska muutama muu kirjabloggaaja on saanut täsmälleen samat viestit. Adlibris ei myöskään itse ota tästä mitään vastuuta, vaan syyttelee kolmatta osapuolta. Minusta se ei ole ensinnäkään asiallista ja toisekseen se ei varsinaisesti kuulu minulle.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Suvikolle!) 2 kommenttia.

»   Anneli Tuominen-Halomo yritti varata lomamatkaa perheelleen netissä, mutta huonosti sujui: “Suomi on palveluyhteiskunta, jossa asiakas palvelee itse itseään helposti ja kätevästi ja nopeasti netissä. Jos haluat puhua oikean asiakaspalvelijan kanssa, saat varautua odottelemaan puhelimessa kymmeniä minuutteja, ainakin. Jonotus on maksutonta. Niin varmaan, mutta entäs minun aikani, eikö se maksa mitään? [- - -] Haluavatko kaikki ihan oikeasti palvella itseään netissä? Itse teen niin paljon töitä tietokoneella, että en halua vapaa-aikana käyttää tietokonetta tuntikausia asioiden hoitamiseen ja palvelujen tilaamiseen. Jotta saa lomamatkan varattua netissä, sitä varten pitää ottaa viikon loma.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkitehti halusi tilata Aku Ankkojen säilytyskansioita Italiaan. Se ei onnistunutkaan noin vain: “Kirjautumalla tilaajatunnuksillani kaupan asiakkaaksi näin kyllä, ettei ulkomailta voi tilata. Päätin ignoroida asian täysin ja tilata kansiot Muorin osoitteeseen. Minähän maksan nämä suomalaisella verkkopankilla enkä jollain epäluotettavalla luottokortilla tai PayPalilla. En saanut kaupasta tilausvahvistusta sähköpostiini, mutta tilaus näkyi kronologiassa ja tilitapahtuma verkkopankissa. Ehkä asia on OK. Omasta mielestäni olen oikeutettu tilaamaan vaikka rekkalastillisen akkarikansioita Patagoniaan, mikäli maksan kansiot ja lähetyskustannukset. Hmph.” Arkitehti teki tilauksen 12. tammikuuta. Viisi päivää myöhemmin hän lähetti viestin asiakaspalveluun, koska tilausvahvistusta ei ollut tullut. Vastausta ei kuulunut, joten Arkitehti pyysi Muorin soittamaan asiakaspalveluun, ja sitä kautta asiaa luvattiin selvittää. 1. helmikuuta kansiot saapuivat Postiin noudettavaksi. 3. helmikuuta verkkokaupan asiakaspalvelu vastasi sähköpostilla ja ilmoitti, että tilaus on lähtenyt.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Petteri Järvinen on innostunut lukemaan nuoruutensa kirjoja: “Netin kautta toimiva antikvariaattipalvelu on mahdollistanut uuden harrastuksen: kauan sitten luettujen kirjojen ostamisen ja uudelleen lukemisen. Onpa hauskaa lukea uudelleen kirjoja, jotka muistaa nuoruusvuosilta — ja yleensä vielä väärin. Esimerkiksi Alistair MacLean oli aikansa Ilkka Remes. Aina syksyllä ilmestyi uusi kirja, joka oli varma lahja isän pukinkonttiin. MacLean kuoli jo 1980-luvun lopussa eikä hänen teoksiaan enää löydy kirjakaupoista, mutta nettiantikvariaatti pelastaa tilanteen. (Antikvariaatti on mainio palvelu senkin vuoksi, ettei se pakota heti rekisteröitymään, ja kirjojen hinnat ovat vain muutama euro).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lotta Backlund innostui e-kirjojen ostamisesta: “Mr. Penumbra’s 24-hour bookstore kuulosti TÄYDELLISELTÄ. Se kuulosti jopa niin täydelliseltä, että klikkasin itseni heti Amazoniin. Samana päivänä oli kuitenkin postilaatikosta tupsahtanut sellainen postin kortti, että minua odottaa paketti postitoimistossa. Tajusin, että nehän ovat ne kirjat jotka tilasin Amazonista silloin puolitoista kuukautta sitten. Puolitoista kuukautta tuntui hirvittävän pitkältä ajalta odottaa kirjaa, joka vaikuttaa hyvältä, ja jonka kimppuun halusin heti. Hetken pohdittuani menin siis iPadin omaan e-kirjasovellukseen iBooksiin, mutta sehän on tarjonnaltaan aivan surkea! Niinpä tein sen. Latasin iPadille Kindlen. Ja menin heti Amazoniin ostamaan Mr. Penumbran 24-hour bookstoren. Ja se oli NIIN helppoa ja NIIN nopeaa ja NIIN kätevää, ja ihmettelen suuresti ellei tämä kaikki nyt lopu niin että toi iPad kasvaa kiinni mun käteen ja/tai konkurssiin.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) 1 kommentti.

»   Erja-Outi Heino kertoo, miten tilasi laadukkaat ja eettisyyden huomioivat jalkineet Etiopiasta: “Yhtenä elokuun iltana pikalähetti tuo kotiin paketin suoraan Etiopiasta. Se sisältää oranssiraidalliset ballerinat – käsintehtyä lähituotantoa paikallisista raaka-aineista. Kesätossujen pohja on jämäkkä ja ompeleet vaikuttavat vahvoilta. Sisäpohja on eläväpintaista puuvillaa. Paketin päällä lukee sekä postilokero-osoite että puhelinnumero Addis Abebaan, ja yhteyshenkilöksi annetaan Bethlehem. Verkkokaupan ostoksessa on omituisen henkilökohtainen maku. [- - -] SoleRebelsin perustaja ja toimitusjohtaja Bethlehem Tilahun Alemu kertoo yrityksestään sen katu-uskottavilla kotisivuilla: käsityötä, eettistä ja ympäristöystävällistä tuotantoa, malleja myös vegaaneille, kaikki paikallisista raaka-aineista, ainoana reilun kaupan kenkämerkkinä maailmassa. SoleRebels vaikuttaa periaatteelliselta yritykseltä. Osoittautuu, että asiakaslähtöisyys ja sadan prosentin tyytyväisyystakuu eivät ole pelkkää puhetta. Kun ensimmäinen pikalähetin tuoma ballerinapari onkin liian pieni, alkaa sähköpostikirjeenvaihto. Sen kestäessä on pakko uskoa, että tossuparin koko-ongelmiin tosiaan paneutuu itse firman johtaja eikä markkinointiassistentti, joka signeeraa sähköpostit pomon nimissä. Ripeästi pikalähetti toimittaa Etiopiasta Suomeen toisenkin parin, oikeankokoisena.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lotta Backlund kertoo Prisman verkkokaupan omituisesta tuotteesta: “Joko olette käyneet Prisman verkkokaupassa? Ei tarvitsekaan käydä. Siellä myydään kirjaa nimeltä ”Erilaisuus – Homoseksuaalisuuden itseterapia”. Sen mukaan homoseksuaalisuus on muutettavissa, ja sen on kirjoittanut ”maineikas” hollantilainen psykoterapeutti. Hän ”kumoaa yleisen käsityksen, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä”. [- - -] Kulutus siirtyi nyt muihin ketjuihin ihan homona. Suosittelen lämpimästi muille samaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkijärki sai kokemuksen kautta oppia, ettei Stockmannin verkkokauppa pysy ajantasalla siitä, onko jotain tuotetta varastossa vai ei. “Ostin Stockan verkkokaupasta pari aletuotetta. Hämmästyin pakkausta avatessani, kun sieltä puuttui osa tilauksesta. Tarkistin tilausvahvistuksen ja varmistuin: olin tilannut ja maksanut enemmän, kuin mitä paketista löytyi. Soitin heti kanta-asiakaspalveluun ja selitin tilanteen. Linjan toisessa päässä vastasi aavistuksen masentuneen oloinen asiakaspalvelija, joka pahoitteli tapahtunutta vuolaasti. Syy tuotteen puuttumiseen oli melko mielenkiintoinen. Stockmannin verkkokauppa ei nimittäin pysy ajantasalla siitä, mitä tuotteita kaupassa on. Jos joku tavara myydään loppuun, tieto siitä ei välttämättä siirry verkkokauppaan asti, saati sitten ostajalle. Ostaja ei saa missään vaiheessa tietoa siitä, että tuote on päässyt loppumaan. Sen sijaan ostajan annetaan kaikessa rauhassa maksaa tuote, ja vastuu virheen huomaamisesta jää täysin ostajalle itselleen. Mielestäni tämä on varsin kyseenalaista toimintaa. Olkaa siis tarkkana, kun tilaatte Stockalta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Ritva testasi pölypussien ostamista netistä: “Tilaus sisään sunnuntaina ja tiistaina pussit olivat jo postilaatikossa. Kappalehinnassa ehkä häviän hieman mutta helppoudessa voitan, joten aion hoitaa asian jatkossakin kotisohvalta. Minä käytin Findustia, mutta näyttää näitä olevan monia muitakin. Ainoa pieni miinus oli että kahteen imuriin tulevat pussit tulivat pakattuna kahteen eri lähetykseen, joten ihan ekologisin ei toimitustapa ollut. Perustelivat asiaa sillä että näin mahtuu postiluukusta kotiin asti eikä tarvitse hakea postitoimipaikasta.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Vesa-Linja Ahon mielestä Visan vahvistus pankkitunnuksilla on vienyt verkkokauppaostamista vain huonoon suuntaan: “Taisi olla vuosi tai pari sitten, kun (ennen niin vaivattomasti toimineella) Osuuspankin Visalla maksettaessa suomalaiset verkkokaupat rupesivat tivaamaan verkkopankkitunnuksia. Seuraavaksi syöpä levisi S-Pankin visakorttiin ja nyt näemmä myös Stockmannin MC-korttin (vaikka en edes muistanut, että minulla on Solo-tunnukset). Ja näin kätevästi se sujui: e-tunnisteen 85967293 käsittelyssä tapahtui järjestelmähäiriö. Error Maksu on jo pankissa. (V2322A0Q) Järjestelmähäiriö Tätäkin perustellaan (kai) turvallisuudella. Nordean yritys-Mastercard, jonka aikanaan hankin firmalleni, toimii sentään vielä niin kuin luottokortin kuuluukin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pupulandiassa on ollut vilkasta kommentointia nettiostamisen virheistä ja katumuksista. Jenni lainaa tekstissään Lindaa, joka kertoo mm. seuraavaa: “Tällä hetkellä suurinta katumusta aiheuttaa nettikauppojen tutkimiseen kulunut ajanhukkaus. Harkitsen pitkään ja huolellisesti ennen kuin tilaan, koska en halua tehdä virheostoksia. Tämän seurauksena saatan tuhlata pahimmillaan puolet päivästä nettikauppojen sivuja selaillen. Sellaisina hetkinä tunnen olevani addiktoitunut, en järkevä ja hintatietoinen. Kivijalkamyymälöistä tulee ostettua samalla tavalla väärää tavaraa kuin netistä. Kivijalkamyymälässä tulee tunne, että jos en nyt heti osta tätä tuotetta, joku muu vie sen. Netissä on parempi harkinnan mahdollisuus, joka kompensoi sitä, että tuotetta ei pääse näkemään ja sovittamaan.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Olli kertoo YLEn Rele-blogissa, miten verkkokaupat muuttelevat hintojaan ja kuinka kuluttaja voi hinnanmuutoksia seurata: “Havahduin asiaan oikein kunnolla vasta tänä vuonna löydettyäni hintavahti Camel Camel Camelin. Se on Amazon.comin ja parin muun verkkokaupan asiakkaille kätevä apuväline, joka ilmoittaa ostoslistalle lisättyjen tuotteiden halpenemisesta. Erinomaisen kiinnostavan siitä tekee se, että palvelu pitää kirjaa siihen syötettyjen tuotteiden hinnanvaihtelusta pitkältä ajalta. [- - -] Katsotaanpa lähemmin erästä PlayStation-peliä, jota olen himoinnut tammikuusta saakka ja jonka suositushinta on britti-Amazonissa 49,99 puntaa. Vuodenvaihteen jälkeen sen hinta on ollut kalleimmillaan 36,97 puntaa ja halvimmillaan 21,95 puntaa. Se on melkein 40% muutos. Hintalappua on säädetty punnan tai kahden verran suuntaan jos toiseen harva se päivä. Joulukuun alkupuolelle osuva hintakuoppa on ymmärrettävä, koska silloin ihmiset ovat ostaneet joululahjoja. Vaan minkä ihmeen takia maaliskuussa hintahaitari oli melkein 10 puntaa? Kyse on tuskin yllättävistä toimitusvaikeuksista tai muista perinteisistä selityksistä. Ei, kyllä Amazonin tarkoituksena on kokeilla, miten se pääsisi kurottamaan mahdollisimman syvälle kuluttajan kukkaroon. (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Seppó on ollut Varustelekan asiakas monta vuotta. Nyt silti harmittaa hintojen nosto: “Viime aikoina olen kuitenkin tullut huomanneeksi, että hintataso on noussut. Useat tavarat jotka olivat siellä aikaisemmin “aina” markkinoiden halvimpia, eivät sitä enää ole. Suuri osa tuntuu olevan ns. markkinatasoa tai jopa hieman sen ylitse. En osaa kommentoida onko kustannustaso noussut samassa suhteessa, mutta epäilen sitä kyllä hieman. On kuitenkin selvää, että yrityksen henkilöstömäärä ja liikevaihto on kasvanut rajusti vuodesta 2007. Samaan aikaan yritys on tehnyt keskimäärin EUR 125,000 voittoa vuodessa, mikä on kieltämättä mukava summa. Minusta on hienoa, että hullu ajatus on jalostunut hienoksi ja tuottavaksi yritykseksi. Sellaisia tarvitaan ja niiden kehittymistä pitää kannustaa ja tukea. Kritisoin kuitenkin sitä, että liike, joka aikaisemmin oli tunnettu hyvästä hinta-laatu -suhteestaan on nostanut hintaa, vaikka laatu on pysynyt samana.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 2 kommenttia.

»   Teija kirjoittaa kestovaippojen ja vastaavien tuotteiden myynnistä netissä: “Tuotteiden mainostus on ilmaista ja helppoa ja tavoittaa paljon mahdollisia asiakkaita. Keskustelupalstoilla saattaa iskeä oikea joukkohysteria jonkun myyjän tuotteita kohtaan. Ja mitä tekee kyseisten sivujen ylläpito? Sallii y-tunnuksettomien myyjien jatkaa, ja kuitenkin vahtii haukkana, etteivät oikeat yrittäjät vahingossakaan mainitse omasta yrityksestään koko palstalla. Huuto.netissä saa toki yrittäjä myydä, mutta siitä joutuu maksamaan. [- - -] Jos huuto.net ja keskustelupalstat kieltäisivät uusien tuotteisen massamyynnin, ei näille harmaille jäisi enää paikkaa missä tuotteitaan myydä. Jos ongelma ei nyt kokonaan kuitenkaan poistuisi, niin ainakin pienenisi huomattavasti.” (Mari Koo, linkki löydetty Pörrön kautta FB:ssa) Ei kommentteja.

»   Katleena jakaa vinkkejä nettihuutokauppojen ostajille ja myyjille: “Tarinan opetus 1: Jos olet ostamassa, kannattaa hakea omia suosikkituotteitaan väärin kirjoitettuna. Silloin saat tavarasi halvemmalla. Tarinan opetus 2: Jos olet myymässä, suosittelen kirjoittamaan osto- ja myyntipalstoilla nimet oikein – tai siis valmistajan tarkoittamalla tavalla. Potentiaaliset ostajat eivät löydä tuotettasi, jos myyt “Tapio Virkkalan Ultima Tuuli -laseja”. (Tämäkin sanamuoto on nähty.) Tarinan opetus 3: Jos olet myymässä, kirjoita ilmoituksesi otsikkoon oikeat sanat perusmuodoissaan. Lisää ilmoitustekstin loppuun väärät tai vaihtoehtoiset sanamuodot näin: Hakusanat: iittala virkkala ultimathule ultimatuuli punaviinilasi viinilasi valkoviinilasi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Matti Mattila asioi Sokoksen verkkokaupassa saamansa alennuksen innoittaman. Suppeahko tuotevalikoima ja korkeat hinnat mietityttivät, mutta järjestelmän käytettävyys ja toimituksen nopeus olivat mieleen. “Monilla kaupoilla on vain tarve päästä verkkoon ja olla siellä edes näkyvissä, mutta todellisuudessa liiketoimintamallia tuskin on aina loppuun asti mietitty. Tämän harjoituksen jälkeen ei ole enää epäselvää, miksi Sokoksen verkkokaupassa tilaamani tuotteen hinta oli 20 %:a katukauppaa kalliimpi. Jotenkinhan nämä älyttömät kustannukset pitää kattaa.” (Mari Koo, kiitos Kaisalle linkistä) Ei kommentteja.

»   Suomalaisen kirjakaupan nettialessa oli toiminnallinen virhe, josta Johanna raportoi löytämänsä keskustelualueen kautta. “Kysy ja keskustele, sinulle vastataan!” Johanna sai kuitenkin vastaukseksi vain tylyhkön automaattivastauksen, jossa todettiin, että viesti ei ollut ohjeiden mukainen. “Joku on kai keksinyt, että otetaan Amazonista mallia ja aletaan kerätä meillekin kirja-arvosteluja. Sitten unohdetaan, että tuollainen keskustelupaikka tarvitsee siemenaineiston, ensimmäiset keskustelut, joiden pohjalta jatketaan. Unohdetaan myös, että luvattiin vastauksia 72 tunnin kuluessa. Ja kun on vuorossa vuoden tärkein tapahtuma, kirja-ale, unohdetaan testata sivuston linkkien toimivuus. Ja unohdetaan se, että nyt eletään some-aikaa, jolloin paha kello kauas kaikuu.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 1 kommentti.