Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Nettipalvelu' merkittyjä kirjoituksia

Tukka kuntoon Timma-palvelun kautta

torstai 28. heinäkuuta 2016 klo 10.01 kirjoittajana Mari Koo

Tällä hetkellä minulla ei ole varsinaista vakiokampaajaa (tai siis vanha vakiokampaajani on liian kaukana arjen reiteiltäni). Niinpä olen viime aikoina leikauttanut hiuksiani milloin missäkin.

Loman jälkeen oli taas tukkakriisi ja kampaajalle oli päästävä mielellään heti. Olin kavereilta kuullut vinkin Timmasta eli sivustosta, jonka kautta voisi varata helposti aikoja kampaajalle samalle päivälle tai lähipäiviin.

Timma osoittautui oikein hyväksi palveluksi. Pystyin vertailemaan helposti hintoja ja näkemään, mihin Helsingin keskustan kampaamoihin voisin päästä haluamaani aikaan. Koska palvelu tarjosi kampaamoa ja sopivaa aikaa aivan työpaikan läheltä, valitsin sen eli Katjamariateamin. Varauksen yhteydessä suoritettiin myös maksu.

Varattuna aikana astelin kampaamoon ja sain hyvää palvelua ja tietysti tukkani kuntoon. En ole vuosiin värjännyt hiuksiani, ja tietysti arvostan myös sitä, että kampaaja kehui luonnollista hiusväriäni. Asiakkaalle tulee aina hyvä fiilis tuollaisista kommenteista!

Hoidan mielelläni tällaiset ajanvaraukset ja vastaavat netissä, jos se vain on suinkin mahdollista. Haluan mahdollisuuden varata ajan vaikka illalla kymmeneltä eli silloin, kun se todennäköisesti tulee mieleeni. Lisäksi arvostan sitä, että ajanvarauksesta tulee sähköposti tai tekstiviesti. Enkä yksinkertaisesti pidä puhelimen käytöstä tällaisiin toimintoihin.

Eli Timmaa siis varmasti käytän myös jatkossa kätevyyden vuoksi, ellen päädy taas vakioasiakkaaksi jollekin kampaajalle.

Ajokortin uudistaminen oli yllättävän helppoa ja maksoi 20 euroa

tiistai 15. maaliskuuta 2016 klo 10.46 kirjoittajana Mari Koo

Sain ajokortin vuonna 1995 (kasvoin maaseudulla ja siellä ajokortin ajaminen oli itsestäänselvää, jotta pääsisi helpommin liikkumaan). Kortti oli kooltaan iso, joten se vaati aina riittävän ison lompakon. Vuosien aikana kortti alkoi myös hajoilla.

Kortti oli kuitenkin tarpeellinen mukanakuljetettava, sillä sen avulla todistan ikäni silloin harvoin, jos kaupan kassa kysyy papereita kaljaa ostaessani. Toki se tarvittaessa todistaa henkilöllisyyttäni myös muualla. Ajan autoa todella harvoin, joten autoilun vuoksi kortin kuljettaminen mukana ei ole välttämätöntä.

Lopulta päätin ottaa selvää, mitä uuden, luottokorttikokoisen ajokortin vaatisi. Sain yllättyä positiivisesti: koko homma hoitu netissä ja maksoi vain 20 euroa.

Ensin googlasin ajokortin uusimista. Se sanapari johti tietysti hieman väärille jäljille, koska ajokortin uusiminen on ihan eri asia. Mutta löysin Trafin sivuilta tiedon ajokortin kaksoiskappaleen tilaamisesta, ja se oli juuri sitä, mitä minä tarvitsin. (Huom: kun olet päässyt pankkitunnuksilla sisään palveluun, niin tarvittaessa sinun pitää osta valita välilehti Ajokortti, ennen kuin pääset tilaamiseen).

Kirjauduin sisään järjestelmään pankkitunnuksilla. Hetken harhailun jälkeen löysin oikeat kohdat ja myös oman passikuvani sekä allekirjoituksen. Olin nimittäin uusinut passini 1,5 vuotta sitten. Sen ansiota viranomaisrekisterissäni oli sekä kuvani että nimmarini.

Klik, klik, maksu (20 e), klik. Sain ilmoituksen, että uusi ajokortti postitetaan kotiin noin neljän arkipäivän aikana.

Eilen uusi kortti oli saapunut postin mukana. Mukana oli kuori vanhan ajokortin palauttamista varten.

Kiitos, viranomaiset, hyvin toimi!

(Uuden ajokortin kuvaa ei kuulemma kannata julkaista netissä, jottei sitä väärennetä. Allaolevasta kuvasta väärentäminen lienee hieman hankalaa.)

ajokortti

Pyytämättä alkava asiakaspalveluchat ärsyttää kuin vilkkuva bannerimainos

tiistai 24. helmikuuta 2015 klo 21.01 kirjoittajana Mari Koo

Piipahdin erään oppilaitoksen sivuille poimimaan linkkiä työtarkoituksiin. Kun avasin oppilaitoksen nettisivun, niin lähes samantien pompahti esiin chattiruutu.

”Hei, voinko auttaa?”, viestitti chattinainen.

Ärsyynnyin. Tuntui tylyltä vain klikata ruutu pois reagoimatta siihen. Toisaalta lyhyenkin vastauksen naputtelu turhautti.

Naputin silti: ”Ei kiitos”.
Sain vastauksen: ”Ok, täällä kuitenkin olen, jos tarvitset apua.”

Olen pitänyt asiakaspalveluchatteja ihan kätevinä esimerkiksi nettikaupassa. Mutta käteviä ne ovat vain silloin, kun saan itse aloittaa keskustelun ja siihen reagoidaan nopeasti.

Pyytämättä näytölleni pomppaava chattiruutu on vain ärsyttävä, samalla tavalla kuin välkkyvä mainosbanneri.

Valitin aiheesta Facebookilleni. Sain kuulla, että ensimmäinen chattiviesti tulee automaatista ja asiakaspalvelija laskee kahvimukinsa vasta, kun kävijä kirjoittaa jotain.

Eli siis ne chattiruudut voi klikata vain pois, eikä tarvitse ajatella, että käyttäytyi tylysti.

Eräs kaverini kuitenkin kommentoi, että pahimmillaan chattiruutu pompahtelee uudelleen ja uudelleen esiin. Itse en ole onneksi moisiin törmännyt.

Mutta toivottavasti tämä on vain asiakaspalveluchattien ensi-innostusta. Reaaliaikainen palveluviestintä on hyvä asia, mutta vain silloin, kun se on asiakaslähtöistä.

»   Kuningaskuluttajassa on testattu Eirikuvan, Kuvatkirjaksi ja Ifolorin ohjelmia kuvakirjojen tekoon: ”Kuvakirjojen tekeminen automaattiasetuksin ei sopinut ainakaan minulle. En voinut olla puuttumatta kuvasivujen ulkoasuun. Jos lopputuotoksen ulkoasulla ei ole niin väliä vaan tärkeintä on, että kuvat saa nopeasti tallennettua jonkinlaiseksi kuvakirjaksi, palvelu toimii. Selkeimmän automaattisen toteutuksen näillä malleilla tuotti Kuvatkirjaksi-ohjelma, jossa kuvat eivät menneet päällekkäin. Siinäkin monet kuvat olivat turhan pieniä automaattisessa asettelussa. Mutta sivutyylin vaihto pelkällä klikkauksella oli todella kätevää. Muissa ohjelmissa häiritsi eniten se, että automaatti ei tunnistanut maisemakuvia tai lähikuvia. Tällöin yksityiskohdat saattoivat peittyä, kun kuvat oli sijoitettu limittäin tai päällekkäin. Kaikissa kokeilluissa malleissa kuvatekstien puuttuminen oli selvä puute.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Toimiva netin taksintilauspalvelu pelastaa turistin

sunnuntai 19. toukokuuta 2013 klo 19.35 kirjoittajana Mari Koo

Taksin tilaaminen ulkomailla ei ole mikään helppo homma. Etenkään, jos haluaisi varata taksin tiettyyn aikaan esimerkiksi lentokenttälähtöä varten niin, että taksissa olisi mukana turvaistuin lapselle.

Onneksi Münchenissa tajusin googlata ja löysin sopivan nettipalvelun. Lentokentälle vievän taksin sai varata täyttämällä lomakkeeseen tiedot englanniksi, ja lisätietoihin oli mahdollista jättää toive turvaistuimesta.

Täyttelin lomakkeen, ja automaattinen vahvitusviesti saapui heti sähköpostiin. Muutaman tunnin päästä sähköpostissa odotti virallinen vahvistusviesti.

Seuraavana aamuna tilattu ja toivottu taksi odotti majapaikkamme edessä.

Minä en mielelläni sönkötä saksaa puhelimessa, enkä olisi voinut olla varma, että tilaus sujuu puhelimitse englanniksi toivotulla tavalla. Nettilomakkeen ansiosta sain rauhassa määritellä taksin saapumaan oikeaan aikaan ja oikealla varustuksella.

Eli ulkomailla kannattaa tarkistaa nettipalvelujen mahdollisuus.

Ja miksei myös kotimaassa: moni tuttuni on tyytyväinen taksien tekstiviestitilauspalveluun. Silloin ei tarvitse roikkua puhelimessa ja mahdollisesti jonottaa ruuhka-aikaan pitkääkin aikaa.

Älypuhelimiin on tarjolla myös Taksi Finland -sovellus, jonka luvataan olevan helppo tapa taksin tilaukseen. En ole itse käyttänyt sitä, joten en pysty kertomaan kokemuksia.

»   Kemikaalikimaran Anja on tutustunut kolmeen suomalaiseen lisäaineita käsittelevään sivustoon. Tarjottu tieto ei vakuuta häntä: ”En muista E-koodeja ulkoa, enkä edes halua muistaa. Ratkaisen ruokavalioni koostumuksen paljon yksinkertaisemmalla tavalla kuin syynäämällä tietokantoja ja opettelemalla ulkoa koodeja. Lisäaineiden välttely on itse asiassa hyvin helppoa. Kun jättää pois suurimmat lähteet, kuten karkit, virvoitusjuomat, pussikeitot, kevyttuotteet, pitkän hyllyiän leivonnaiset, on jo välttänyt melkoisen määrän lisäaineita. [- – -] Jos tieto perustuu mutu-tuntumaan ja parhaaseen arvaukseen, on hyvin todennäköistä, että annettu tieto tosiaan on ”kuluttajalle itselleen sopivaa”. Tällaisella tietokannalla ylläpidetään ja monistetaan netissä pyöriviä asenteita.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kulutusvuosi 2012: Digitaalisen jakelun kasvu ja nettikauppaa kaikkialla

perjantai 4. tammikuuta 2013 klo 9.50 kirjoittajana Mari Koo

Viime vuosi jää omaan mieleeni aikakautena, jolloin digitaalinen jakelu sai Suomessa kunnolla nostetta. Jo aiemmin jalansijaa saanut Spotify muutti monen musiikkihankintoja, ja elokuvia ja tv-sarjoja netin kautta jakelevat Netflix ja HBO Nordic saapuivat Suomeen.

Myös monet lehdet lanseerasivat julkaisuja nimenomaan tablettitietokoneille ja lukulaitteille. Samoin yhä useampi suomalainen kirja tuli myyntiin sähköisessä muodossa, mutta myynti ei vieläkään ole kovin suurta.

Osa tätä muutosta on myös se, että televisiolupamaksu poistui ja tilalle tuli tämän vuoden alusta Yle-vero.

Nettikaupasta ostaminen on tietysti osa arkea. Esimerkiksi joulun alla Posti kuljetti ennätysmäärän paketteja, koska ihmiset tilasivat paljon lahjoja verkosta niin koti- kuin ulkomaisista kaupoista.

Verkkokaupoilta on varmasti myös opittu vaatimaan nopeita toimitusaikoja ja hyvää asiakasviestintää.


Netti tarjoaa mahdollisuuden myös uudentyyppisiin palveluihin.
Tällainen on esimerkiksi Keittiökaveri, joka toimittaa viikon ruokatarpeet ja -ohjeet kotiin. Tai sitten Airbnb, jonka kautta voi varata yksityishenkilön tarjoaman majoituksen.

Musiikin ja leffojen kulutusmuutoksen myötä monet ovat pähkäilleet, minne tarpeettomiksi tulleet cd- ja dvd-levyt saisi kaupattua tai annettua. Esimerkiksi monet cd-levyt eivät kelpaa musiikkidivareihin, koska kukaan ei niitä enää osta.

Omalla kohdallani:

En ole vielä maksanut Spotifyn tai Netflixin kaltaisista palveluista, mutta en kyllä ole ostanut cd-levyjä tai dvd-leffojakaan. Taloudessamme ei ole kovin kummoista teknologiaa musiikista tai elokuvista nauttimiseen, joten siitä voi päätellä, etteivät ne ole meille erityisen tärkeitä.

Ison osan cd-levyjäni lahjoitin pari vuotta sitten nuorisoasiankeskukseen, koska olin ladannut musiikin tietokoneelle ja levyt olivat käyttämättöminä.

Televisiota meillä ei siis ole, mutta Yle Areenasta olemme katsoneet läppärin ja nettiyhteyden avustuksella useita ohjelmia. Siksi Yle-vero tuntuu kohdallamme kohtuulliselta.

Myöskään yhtään sähköistä kirjaa tai lehteä en ole ostanut. Kirjat lainaan kirjastosta, eli niitäkään en juuri koskaan osta. Voin kuvitella, että jos omistaisin sopivan päätelaitteen eli sellaisen, joka olisi miellyttävä käyttää esimerkiksi sängyllä makoillessa, niin voisin hyvin ostaa luettavaa sähköisesti.

Nettikaupoista ostan tarpeen mukaan ja mielelläni. Vuonna 2012 mm. ostin kissanruokia saksalaisesta kaupasta, hankin matkalippuja ja tilasin digikuvat kansien väliin. Lisäksi käytin vauvan tarvikkeiden hankkimiseen erityisesti Huuto.netiä. Puolisoni majoittui Airbnb-palvelun avulla niin hyvin kokemuksin, että sitä käytämme tämän vuoden ulkomaanreissulla.

– – –

Päätin kirjata ylös muutamia havaintojani viime vuoden kulutuskeskusteluista. Nämä ovat täysin omavaltaisesti ja fiilispohjalta valittuja sekä pohdittuja. Lisään tekstien loppuun myös ajatuksen siitä, miten kyseinen aihe näkyi omassa elämässäni viime vuonna.
Aiemmin aiheesta Kulutusvuosi 2012: Ruoka ja ravitsemus herättää aina keskustelua

»   Lotta Backlund kehuu Keittiökaveri-palvelua: ”Maanantai-iltana joku kohtelias vesseli toi meille kotiin kaksi isoa kassillista raaka-aineita. Mukana oli myös reseptivihkonen (kassin reseptivihko oli suomeksi, mutta olin saanut reseptit MYÖS sähköpostitse ruotsiksi! Oikeesti! Ei MISSÄÄN saa noin hyvää palvelua!), josta rupesimme heti kokkaamaan ekan illan ruokia. Kassissa on ruoat viidelle illalle (tai meidän tapauksessa viidelle vuorokaudelle, koska annokset ovat neljälle henkilölle ja isoja, ja meillä syöjiä on kaksi ja puoli joten ruoasta saa helposti lounaat evääksi). Raaka-aineet ovat tuoreita ja laadukkaita ja reseptit ihan mielettömän hyviä. Maanantaina me syötiin kanapataa ja eilen peruna-purjo-keittoa. Molemmat olivat todella maukkaita, helppoja tehdä (edes suurtalousemäntä Backlund ei kiireessäkään saanut tuhottua niitä) ja jostain syystä kukaan perheenjäsen ei yskinyt sitä että syötiin kasviskeittoa.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Jussi testasi Makuunin leffojen nettivuokrausta: ”Toissailtana tuli kokeiltua Makuunin leffarallin 2 euron tarjouksen myötä Makuunin nettivuokraus. Kokemus oli kaikenkaikkiaan aika ristiriitainen, eikä palvelua varmaan tule hirveästi käytettyä jatkossakaan nykymuodossa. Leffan osalta homma toimi suurimmaksi osaksi; ei pakkomainoksia tms, mutta streamaus katkesi pariin kertaan. Toisella kerralla leffan pausettamisen jälkeen toisto katkesi niin pahasti että ei suostunut jatkamaan ennen kuin kirjauduin systeemiin uudelleen ja aloitin leffan katsomisen uudelleen. [- – -] Itse vastaavia järjestelmiä kehittäneenä osasin arvailemalla yhdistää palaset mutta en todellakaan näe että 60+ äitini näkisi tuolta yhtään leffaa jos heti vuokraamisen jälkeen automaattisesti alkava toisto jostain syystä keskeytyisi. Ei tälläisillä systeemeillä todellakaan ratkaista fyysisten levyjen vuokraamisen hiipumista – olisin paljon nopeammin pysähtynyt kauppareissulla matkan varrella olevaan Filmtowniin hakemaan jo ennalta päätetyn leffan kuin mitä nyt tuon Makuuni24h:n kanssa tapellessa meni.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Airbnb mahdollistaa matkaajalle kohtuuhintaisen majoituksen

perjantai 28. syyskuuta 2012 klo 14.50 kirjoittajana Mari Koo

Puolisoni käväisi yhden viikonlopun Münchenissa. Edulliset hotellit olivat täynnä, joten mies päätyi varaamaan majoituksen Airbnb-nettipalvelun kautta.

Airbnb:n ideana on se, että yksityishenkilöt voivat vuokrata asuntoja toisilleen lyhyemmiksi tai pidemmiksi ajoiksi. Palvelu mahdollistaa luotettavan vuokraamisen nettiä hyödyntäen.

Mieheni varasi halaumaltaan alueelta yhden huoneen alle 50 e/yö. Viestit hänen ja asunnon omistajan välillä viuhuivat niin tekstiviestillä kuin sähköpostitse. Asunnon omistaja ilmoitti olevansa kyseisenä viikonloppuna poissa kodistaan, joten mieheni sai siis olla pari yötä asunnossa aivan yksin.

Kaikki toimi mainiosti, ja mieheni oli todella tyytyväinen. Tämän perusteella uskon, että perheemme käyttää myös jatkossa Airbnb:tä.

Myös Maiskis piti Airbnb:stä:

”Sivuston käyttö oli todella helppoa ja varmasti kuka tahansa osaa varata sieltä yöpaikan. Selaus, profiilin luominen ja vuokraajien kanssa viestittely oli vaivatonta ja muut vuokraajat olivat myös kommentoineet vuokraamiaan huoneita. Maksu hoidettiin joko luottokortilla tai Paypalin kautta. Yöpymisen jälkeen vuokraaja tietenkin sitoutuu antamaan palautetta huoneistosta ja myös vieras itse saa palautteen. Eli toimitaan melkolailla huutonet-pohjalta.”

»   Hessu lopettaa Spotifysta maksamisen ja haikailee taas perinteisempää musiikin ostamista: ”Nokun jotenkin vaan olen kyllästynyt tässä viimeaikoina tilausmusan ajatukseen. Haluaisin ennemminkin palata ostamaan musiikkia ja päätyä myös omistamaan sitä sen kautta. En tiedä, kauanko tämä ajatus kestää ja onko siinä ideaa, mutta nyt se tuntuu järkevältä. Niin monet kuukaudet ehdin jo Spotify premiumia maksaa, sitä kuitenkin lähes kuuntelematta (ainakaan koko rahalla), että nyt tuli stoppi. 9e/kk siitä mahdollisuudesta, että kaikki musa on saatavilla rupesi tuntumaan turhalta. Se on kuitenkin 108e vuodessa. Sillähän saa jo n. 100 kappaletta tai rapiat 5 levyä iTunesista..ja ne jää myös olemaan. Spotify loppuu, kun hana suljetaan.” (Mari Koo) 5 kommenttia.

»   Googlen peruskäyttö on ilmaista, joten ihmekös tuo, että jotain muuta ansaintalogiikkaa on oltava, kirjoittaa Joanna Palmén: ”Tykkään Googlesta. Käytän sitä varmaan enemmän kuin puhun puhelimessa. Katselen Youtubea enemmän kuin telkkaria. Ja Facebook, no, en osaa enää kuvitella elämää ilman sitä (tiedän joo, sitä varmasti on). Näitä kaikkia käytän aivan ilmaiseksi. Kuinka pahasti minun kannattaa loukkaantua, jos ne pyrkivät rahoittamaan toimintansa jollakin järkevällä ja ilmeisesti laillisella tavalla? Paljonko olisin valmis maksamaan omasta lompakostani jokaisesta Google-haustani? Ennen kuin alan yhtään urputtaa, olisi varmaan kohtuullista vähintään siirtää jo valtavaksi paisunut sähköpostini johonkin maksulliseen palveluun.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leipää ja sirkushuveja kerää tietoa pienelle budjetille sopivista helsinkiläismeiningeistä, kuten vaihtopiireistä, kirpputoreista, edullisista ravintoloista ja halvoista tapahtumista: ”Leipää ja Sirkushuveja -sivuston ideana on tarjota helsinkiläisille vinkkejä ja linkkejä vähemmän kuluttavaan elämäntapaan, sekä arkeen että juhlaan. Tarve tai halu selvitä pienellä rahalla voi johtua eri syistä : olosuhteiden pakosta – tilapäisestä tai pidempikestoisesta – säästöprojektista tai elämäntapavalinnasta, jolla tavoitellaan ekologisuutta tai vapautta kulutuskeskeisestä elämäntavasta.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Raisalle) Ei kommentteja.

»   Suomalaisen kirjakaupan nettialessa oli toiminnallinen virhe, josta Johanna raportoi löytämänsä keskustelualueen kautta. ”Kysy ja keskustele, sinulle vastataan!” Johanna sai kuitenkin vastaukseksi vain tylyhkön automaattivastauksen, jossa todettiin, että viesti ei ollut ohjeiden mukainen. ”Joku on kai keksinyt, että otetaan Amazonista mallia ja aletaan kerätä meillekin kirja-arvosteluja. Sitten unohdetaan, että tuollainen keskustelupaikka tarvitsee siemenaineiston, ensimmäiset keskustelut, joiden pohjalta jatketaan. Unohdetaan myös, että luvattiin vastauksia 72 tunnin kuluessa. Ja kun on vuorossa vuoden tärkein tapahtuma, kirja-ale, unohdetaan testata sivuston linkkien toimivuus. Ja unohdetaan se, että nyt eletään some-aikaa, jolloin paha kello kauas kaikuu.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 1 kommentti.

»   Vesa Linja-aho moittii Osuuspankin verkkopankin uudistusta, jossa maksut on nyt hyväksyttävä monimutkaisemmin kuin ennen: ”En ymmärrä, mitä ”lisäturvallisuutta” tuo se, että laskunmaksun yhteydessä on syötettävä vaihtuva avainluku. Sitä paitsi, ne yksi tai kaksi huijaustapausta, jota tällä ehkä vältetään, kostautuvat ärsyyntyneinä asiakkaina sekä nopeammin kuluvina avainlukulistoina (kyllä, avainlukulistojen postituskin maksaa).” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Karri yritti pyytää vakuutustarjouksia netin kautta. ”Lähdin innoissani tekemään laskelmia ja ajattelin että homma on läpihuutoa: teen laskelmat ja niiden perusteella pyydän postitse kirjalliset tarjoukset keskitysalennuksineen. Ongelmia kuitenkin ilmeni nettisivujen laskurien ja lomakkeiden kanssa enemmän kuin mielestäni on suotavaa. [- – -] Vakuutuksen ostaminen on siis tehty hankalammaksi kuin toivoisi. Nettisivut ovat käytännössä kohtuullisen turhat, koska kokemusteni perusteella parasta olisi soittaa suoraan asiakaspalveluun ja käydä pitkää kaavaa noudattaen paketti läpi ja odotella paperilla tarjousta. Toinen vaihtoehto on mennä vakuutusyhtiön kottoriin, mutta siinä on omat haasteensa työaikojen ja konttorien aukioloaikojen suhteen. Ja kuitenkin mielestäni vaiva on kohtuuton siihen nähden että homman voisi tehdä tehokkaasti netissäkin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mika joutui odottelemaan Verkkokaupassa tuotetta sekä aamulla päivän Hesaria. ”Eilen illalla odotus hakulaite kourassa kesti 40 minuuttia. Talon rakentaminen on kesken, ja tavarat on haettava hisseillä alakerrasta kun tarkoitus on, että ne vain nostetaan varastossa hihnalle, pahoitteli myyjä. Odotellessa saattoi toki leikkiä Canon G12:lla ja 7D:llä ja MacBook Proilla ja iPadeilla. Silti semifail.” Hesarin suhteen Mika testasi jakeluhäiriöiden palautelomaketta netissä: ”Kaksi tuntia ja 20 minuuttia myöhemmin soitti ovikelloa kohtelias mies, joka ojensi aamun lehden. Hiukan kostuneen ja ryppyisen aamun lehden, mutta kumminkin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Tiina kritisoi yritysten keinoja Facebook-seuraajien kalasteluun: ”Facebookissa ihmiset myyvät itsensä markkinavoimille aika halpaan hintaan. Jos joku yritys lupaa lahjoittaa hyväntekeväisyyteen rahaa, kun x kappaletta ihmisiä tykkää, niin jo vain ihmiset tykkää. Jos yritys lupaa arpoa lahjakortin tai jotain muuta tykkääjien kesken, niin heti alkaa joukkotykkääminen. Huolimatta siitä, minkälaisesta yrityksestä on kyse. Se voi olla joku pieni paja jostain takahikiältä, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan, mutta materian- tai egotrippauksen kiilto silmissä siitä silti tykätään, tai sitten kyse voi olla jostain suuresta makkaratehtaasta, jonka tuotteista kyllä tavallaan tykätään, mutta tuskin ihan siinä määrin, että tulisi ilman lahjontaa mieleen ihan Facebookissa ruveta fanittamaan. Jee, sikahyvää makkaraa! (Pun intended). Facebookissa kohotetaan kasvojaan tuomalla esiin omia arvojaan tavalla tai toisella. Itse en ikinä osallistuisi näihin ”jos niin ja niin monta ihmistä tykkää, niin lahjoitamme rahaa kohteeseen x” -juttuihin. Jos yritys haluaa antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, niin on hyvä ja tekee sen ilman ehtoja. En myöskään lähtisi mukaan jonkun yrityksen markkinointiosaston junailemaan kampanjaan, jonkun säälittävän 25 euron lahjakortin takia.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Erkka lopetti Veikkaus-tilinsä, sillä salasanan määräykset eivät Erkkaa miellyttäneet: ”Älä kuitenkaan rajoita tietoturvan maksimia alle hyvien käytäntöjen – kuten vaikkapa Veikkaus – määräämällä salasanan enimmäispituudeksi 8 merkkiä ja vielä sen päälle kieltämällä muiden kuin numeroiden ja kirjaimien käytön. Jos jonkun niin Veikkauksen pitäisi tietää, että jos ihmiset ovat rahan perässä, niin noilla spekseillä saa kahdeksan oikein jotakuinkin kerran viikossa – ja jos isot kirjaimet unohtuvat välistä, niin salasana murtuu muutamassa tunnissa. Rehellisyyden nimissä en pidä noita rajoituksia erityisen vakavana riskinä Veikkauksen kanssa asioinnin yhteydessä, heidän tietoturvansa nojaa kyllä moneen muuhunkin tekijään. Kyse onkin periaatteesta, älkää pakottako minua käyttämään heikompia salasanoja kuin yleinen suositus hyvästä salasanasta määrittelee.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Marcuksella oli ongelmia Welhon nettiyhteyden kanssa. Asiakaspalvelu toimi hyvin Twitterin kautta (kts. kyseinen viestittelyketju Marcuksen blogista): ”Olen pitkään tuskaillut sen kanssa, että Welhon kaapelimodeemiyhteys on pätkinyt satunnaisesti. Useimmiten yhteys on toiminut kuin unelma ja nopeus on ollut suunnilleen se mitä on luvattukkin. Aika ajoin kuitenkin yhteys on hidastunut käsittämättömän hitaaksi (lue:käyttäkelvottomaksi). Tätä hitautta on kestänyt noin 5-15 minuuttia ja ongelma on toistunut sekä langattomassa verkossa että piuhalla. Kymmenen sekunnin ratkaisu ongelmaan on ollut katkaista yhteys ja käynnistää se uudelleen, jolloin nopeus on palautunut muutamaksi sekunniksi kuntoon. Tämä on toistunut noin kerran pari viikossa. Tarkoituksena on ollut laittaa asiasta palautetta Welhon sivujen kautta, mutta olen hävittänyt asiakastunnukseni enkä ole jaksanut alkaa niitä selvittelemään uudestaan. Ongelma paheni tuossa noin viikko sitten ja kirjoitin asiasta lyhyen postauksen twitteriin. Johon reagoitiin varsin nopeasti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset