Kulutusjuhla

Kalavalikoimien vastuullisuutta ja kestämättömyyttä

Tänään WWF julkaisi tiedotteen, jossa kehotettiin poistamaan ankerias pikkujoulujen kalavalikoimista. Anguilla anguilla on määritelty äärimmäisen uhanalaiseksi, joten sitä ei olisi syytä pistää poskeensa edes juhlahumussa.

Kun joskus tilaan kalaa ravintolassa, niin olen kyllä miettinyt, että mistä ruoka mahtaa olla peräisin. En kuitenkaan ole saanut suutani auki edes kysyäkseni tätä. Satunnainen sushin syöminen kolkuttaa omaatuntoa aika pahasti: riisi on epäekologinen valinta verrattuna vaikka ohraan, eikä esimerkiksi tonnikala tai katkarapu ole mitenkään kannatettavaa syötävää ympäristönäkökulmista.

WWF:llä on kalaopas, josta voi vähän tarkastella, mitä eväkästä voi vähän paremmalla omalla tunnolla syödä. Näihin kuuluvat esimerkiksi silakka, hauki, kuha tai lahna, vähän kaukaisemmista seiti tai Ruotsin rannikolla pyydetty makrilli.

Greenpeacella julkaisi huhtikuussa oman listansa uhanalaisista kaloista ja äyriäisistä (pdf), joita ei pitäisi lautaselleen ottaa.

Kaloissa ei ole alkuperämerkintää, toisin kuin lihalla, joten kuluttajalle ei välttämättä tarjota tietoa siitä, mistä tarjotut kalat ovat peräisin. Askeleita kohti vastuullisempia kalavalikoimia kuitenkin sentään otetaan: MSC-serifikaatilla (kala on pyydetty ekologisesti kestävällä tavalla eikä kalastus vaaranna kalakantoja) merkittyjä tuotteita alkaa ilmestyä kauppojen hyllyille.

Olin pari viikkoa sitten kuuntelemassa WWF:n järjestämää tiedotustilaisuutta kyseisestä sertifikaatista. Ajatus siitä, että kaloja voisi ostaa paremmalla omalla tunnolla, on tietysti kannatettava. Mutta kuten tiedotustilaisuudessakin pohdittiin, niin eihän tämä merkki kerro tuotteen kokonaisvaltaisesta vastuullisuudesta: kalastusaluksilla työolot voivat olla edelleen huonot tai kalasäilyke voi olla kuskattu monen mutkan kautta Suomeen.

Nyt kauppohin ilmestyy tällä merkinnällä varustettuina mm. tonnikalapurkkeja. Mutta eipä silti tunnu siltä, että itse ostaisin aktiivisesti näitä tuotteita: kun esimerkiksi lohisäilykkeen kalat on kalastettu Alaskassa ja pakattu Thaimaassa, niin kyllä se tuntuu aika hurjalta kuskailulta ympäriinsä. Suosin siis ennemmin tuoreempaa ja kotoisampaa valikoimaa.

Tämä kyseinen MSC-sertifikaatti on mm. Ruotsissa paljon yleisempi, joten kenties Suomessakin ryhdytään kyselemään vastuullisten merenelävien perään yhä aktiivisemmin.

Huomautus: Teen yhtenä työnäni S-ryhmälle vastuulliseen kuluttamiseen liittyviä tekstejä nettiin, mm. tästä kala-aiheesta.

Aikaisempia kalapohdintoja Kulutusjuhlassa:

Kalaa kaukaa

3 Comments

  1. Ja jottei asia olisi noin yksinkertainen, kannattaa tsekata asiaa toiselta kantilta, eli Eviran lista kalan syöntisuosituksista:
    http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/elintarviketietoa/suositukset_ja_ohjeet/kalan_sy__ntisuositukset/

    Iso silakka ja hauki ovat mustalla listalla ainakin raskaana oleville, eivätkä muutkaan tutut kotimaiset ole ihan puhtaita.

  2. Anu, hyvä lisäys. Näissä kalajutuissa kehotetaan syömään tietysti monipuolisesti eri lajeja ja aika usein muistutetaan, että kalan terveelliset ominaisuudet ovat kuitenkin sen verran suuret, että riskit jäävät aika pieniksi.

  3. Hintakin karsii valintoja pahasti – kotomainen silakka on muuten yllättävissä hinnoissa (ja silti sitä viedään rehuksi ja jätteisiin =O), erityisesti kuha on kallista, lahnaa ja haukea taas ei saa kuin hallista tai torilta…. Se on tonnikala ja seiti meikäläisen valinta, ikävä kyllä. Onneksi harvoin eli silloin kun kissa ehdottomasti vaatii *vähän valehtelee*!