Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Käytettävyys' merkittyjä kirjoituksia

»   Matias arvioi Köyttöliittymä-blogissaan Otto-automaattien toimintaa. Hän on selvittänyt mm. sen, miksi automaatti ei kerro heti, että PIN-koodi oli väärä. Lisäksi Matias pohtii automaattien käyttöä esimerkiksi näin: “Vielä kymmenen vuotta sitten käyttö oli pykälän verran helpompaa, kun ei joutunut aluksi vastaamaan turhaan kysymykseen debit vai credit. En ikinä ole käyttänyt korttini luotto-ominaisuutta pankkiautomaatilla, joten ärsyttää miksen voi säätää jossain, etten halua koskaan nähdä tätä kysymystä. (Enkä halua kantaa lompakossani erikseen Visa Electronia pankkiautomaatteja varten.) Kymmenen vuotta sitten matka myös jatkui automaattisesti eteenpäin PIN-koodin syöttämisen jälkeen. Nykyään pitää painaa erikseen jatka-nappia. Muinoin automaateista sai myös 50 markan seteleitä. Minulle kaksikymppiset eivät ole ongelma, mutta tuntuu ikävältä, ettei Suomessa kyetä tämän parempaan palvelutasoon, kun se muissa maissa onnistuu. Ilmeisesti käteistä vain käytetään täällä niin paljon vähemmän.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Mustekasetin vaihdon onnistuminen epäilyttää, kertoo Kirsti Ellilä: “Se on minulle aina pieni henkilökohtaisen kriisin paikka, kun printterin mustekasetti pitää vaihtaa. Mistä johtuu, että olen jo 23 vuotta kirjoittanut tietokoneella ja tulostanut erilaisilla printtereillä, mutta vieläkään minulle ei ole kehittynyt sellaista itseluottamusta, että uskoisin homman hoituvan tuosta vain? Prosessiin liittyy monta jännitysmomenttia alkaen siitä osaanko tilata netistä oikeanlaisen kasetin. Mutta nyt minulla on taas uusi mustekasetti, joka sallii minun suoltaa muutaman tuhat liuskaa laadukasta kotimaista proosaa uumenistaan, mikäli sellaista minusta irtoaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lauri osti robotti-imurin ja päätyi halvempaan ja yksinkertaisempaan iRobot Rombaan. Järkisyistä kalliimpi ja erilaisin ominaisuuksin varusteltu Samsungin laite houkutteli. “Järkeni sanoi, että totta kai ostan Samsungin. Mistä minä voin tietää, että Roomban omaperäinen siivousalgoritmi ylipäätään toimii? Ja Samsungissa oli vielä kaksi erillistä puhdistusviuhkaa, kun Roombassa oli vain yksi. Mutta intuitioni puolsi voimakkaasti Roombaa. Se vaan oli niin söpö! [- – – ] Vasta pari viikkoa myöhemmin tajusin, miksi intuitioni oli osunut oikeaan. Ensinnäkin, koneiden puhdistusjälki ei oikeasti eroa toisistaan: lehtien ja verkkosivustojen vertailuissa kumpikin värkki on suoriutunut tehtävästään erinomaisesti. Yksi tekee sen sensorilla, toinen algoritmilla. Tuloksena on puhdas lattia. Mutta arjen lopputuloksen kannalta värkkien ero on kuin yö ja päivä. Lattiat tulevat nimittäin puhtaiksi vain, jos joku myös polkaisee roboimurin käyntiin. Kolmea kitisevää lasta ulos kiikuttaessa monimutkaisen käyttöliittymän kanssa operoiminen jää lähinnä ajatuksen asteelle. Useimmiten arjen tuoksinassa ehtiikin vain painaa yhtä nappia. Todellisuudessa imuri, jossa on vain yksi iso “Clean”-nappi tulee käynnistettyä huomattavasti useammin kuin värkki, jonka käyttöliittymä muistuttaa takavuosien VHS-nauhurin ajastamista.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Marjut ei tykkää laskujen maksamisesta eikä veroasioinnista. Syynä ovat verkkopankkitunnukset: “Laskut eivät koskaan ole silti myöhässä, mutta koska vihaan verkkopankkitunnusten kanssa säätämistä yli kaiken, maksan laskut vasta viime tingassa itseäni pakottamalla ja lahjomalla. Tämä toistuu joka kuukausi, yleensä kahdesti kuussa. Miksi en ole ryhtynyt maksupalvelun asiakkaaksi? Siksi, että haluan säilyä edes vähän kartalla siitä, mihin roponi menevät. Verokorttiin liittyvät kuviot ovat samaa lajia. En ole verotusmestari, ja jo veroehdotuksen tarkistaminen saa aikaan yökkäysrefleksin. Yhtään sen helpompaa ei ole esimerkiksi uuden verokortin tilaaminen, joka tuli työpaikan vaihtamisen myötä taas ajankohtaiseksi, vaikka veroviranomaiset ovatkin tehneet siitä kohtuullisen helppoa ja verkossa kätevästi hoidettavaa. Sitten kun vielä itse asia olisi helppo! Mutta se ei ole. Ja taas kerran joudun kaivamaan esille vanhat tuttuni, ne verkkopankkitunnukset. Joita vihaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Astianpesukone tuottaa astiahankintoja

wednesday 13. julyta 2011 klo 17.37 kirjoittajana Mari Koo

Asun nyt ensimmäistä kertaa noin 15 vuoteen asunnossa, jossa on astianpesukone. Etukäteen suhtauduin laitteeseen positiiviisesti erityisesti siksi, että taloutemme jäsenistä kumpikaan ei pidä yhtään tiskaamisesta.

Mutta en osannut arvata, että isot ruokalautaset eivät mahdu tähän pienehköön, “kaksikerroksiseen” koneeseen. Kuulemma muillekin on vastaavia yllätyksiä tullut eli lautaset ovat menneet vaihtoon, kun vanhat eivät mahdu pesuun.

Lisäksi tuntuu siltä, että koneen myötä astiamäärämme taitaa lisääntyä. Aiemmin aamupuurokuppimme pesaistiin päivittäin, joten kaksi henkeä pärjäsi kahdella kipolla. Kun nyt on kone, niin en halua vaivautua moisiin käsipesuihin, mutta päivän mittaan ei yleensä kerry tiskiä koneen täyttävää määrää. Joten puurokippoja olisi siis hyvä olla ehkä kuusi, jotta osa voisi olla huoletta pesussa ja osa käytössä.

Mutta oleellista on siis se, että tästä lähtien hankin astiat miettien, mahtuvatko ne tiskikoneeseen.

Lienee myös pakko myöntää, että minusta taitaa tulla huolettomampi tiskin tuottaja. Kun aiemmin joutui tiskaamaan käsin, niin ei ihan pienistä syistä ottanut uutta juomalasia tai teekuppia, jos vanhakin näytti huuhtelun jälkeen kelvolliselta. Nyt astiat siirtyvät lyhyemmän käytön jälkeen täyttämään konetta.

Be Sociable, Share!

»   Kirsti Ellilä oli kameraostoksilla: “Ostin järjestelmäkameran. Piti ostaa halvin, mutta ostinkin aika paljon kalliimman. Eilinen päivä meni palikkatesteissä. Kaupassa varmistin myyjältä, että kamera on helppokäyttöinen, mutta hämmentävältä tuntuu jäädä uuden kameran kanssa kahden. {- – -} Olen tutkinut ohjekirjaa ja yrittänyt ymmärtää onko kameran käytöksessä jokin minulta salattu logiikka. En haluaisi mennä kauppaan selittämään tätä asiaa ja paljastaa myyjälle, etten oikeasti tajua kameroista mitään. (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 4 kommenttia.

»   Norppa kaipaa kivannäköistä ja toimivaa postilaatikkoa: “Toisaalta postilaatikko, kuten myös esim. vessan hana, kattolista tai oven kahva, saattavat olla arjen estetiikan kannalta ratkaisevia asioita. Postilaatikkoon tulee usein katsottua ja koskettua kuitenkin sen kaksi kertaa päivässä. Samahan se on “mitä muut ajattelevat” mutta toisinaan näkisi omassa arjessaan jotain muuta. Nopeasti googlattuna vaihtoehdot eivät ole päätä huimaavat. Tai sitten en ole vielä päätynyt sinne “hyvällä maulla suunniteltujen postilaatikoiden sivustolle”. Pitäisikin oikein katsoa, että onko jokin suunnitteluvirasto antanut määräyksen, että suomessa vain rumat ja mauttomat postilaatikot ovat sallittuja. Ympäri maata pihalaattoihin ja portinpylväisiin syydetään rahaa mutta sitten talon kylkeen lasautetaan ruma laatikko joka päiväistä käyttöä varten.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Marginaalin Jani sai kokeilla helpommin avautuvaa pakkausta: “Kotona odotti lähe­tys Amazo­nilta. Muis­ti­kortti oli pakattu A6-kokoiseen pah­vi­seen kuo­reen, jossa oli repäis­tävä avaus­lä­pyskä. Frustra­tion Free -pakkaus on toden totta nimensä mukai­nen, jos sitä ver­taa sii­hen umpi­seen muo­vi­häs­säk­kään, johon muis­ti­kor­tit yleensä paka­taan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Anja Alasilta kommentoi Nokia-keskustelua: “Minulle on autuaallisen yhdentekevää, mikä käyttöjärjestelmä kännykässäni hyrrää. Kunhan se vain hyrrää eikä hyydy niin kuin Ihmeellisen Iki-ihana iPhone teki tänään. Microsoftista mieleeni tulee kaatuileva pc; ei mikään mukava muisto. Google on elämässäni yhä ennen kaikkea hakukone. Kiinalaisista tai korealaisista matkapuhelimista minulla ei ole mitään kokemusta, mutta muinaista Ericssonia – siis ilman Sonya – muistan yhä lämmöllä. Vaihdoin aikanaan merkkiä vain suuren suomalaisen isänmaallisuuden painostamana. En yleensäkään ajattele, että jokin ominaisuus puhelimessani on laitteen, toinen ohjelmiston ja kolmas tämä ihmeellisen uutuuden, ekosyteemin ansiota. Puhelin mikä puhelin, kunhan sillä myös pääsee kätevästi nettiin. So what!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Exme on merkkiuskollinen käytettävyyden vuoksi: “Sellaista, mitä harvoin ostaa (kuten kamera/tietokone/kännykkä yms. joita en todellakaan vaihda joka vuosi, edes joka viides vuosi) haluan saada helposti ja joutumatta tutustumaan sataan eri tuotteeseen. Siksi minusta onkin tullut vähän merkkiuskollinen: kun on oppinut yhden valmistajan logiikan, ei halua polttaa päreitään uuden valmistajan erilaisella logiikalla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   pni haluaa helpostusta tilinumeroihin: “Äsken maksua tehdessäni, huomasin löytäväni kaksi tilinumeroa samalle henkilölle. Varmistaakseni, että rahat menevät oikealle tilille, tarkistan viestistään tilinumeron. Viestissään kaveri, yksityishenkilö, on merkinnyt tilinumeronsa kuten ihminen sen on tottunut kirjaamaan, esim. 123123-456456, mutta verkkopankista löytyy vain IBAN– ja BIC-koodit joista kumpikin on suunniteltu tietojärjestelmien ymmärrettäviksi ja joiden näkeminen saa tavallisen ihmisen silmät vuotamaan verta. Argh! Ymmärrän toki, että tietojärjestelmät ovat tärkeitä, mutta eikö pankkien systeemeihin voisi mitenkään saada meille ihmisille sopivia tilinumeroita (esimerkiksi ymmärrettäviä ja helposti muistettavia aliaksia)?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen blogissa Lasse Koskela ruotii Nokian kännykkää: “Minulla on ollut monta Nokian puhelinta. Seuraava ei ole Nokia. Edellinen Nokiani oli kaunis (olisko ollut sitä disainia?): mustaa ja hopeaa. Ei näkynyt numeroita, ei kirjaimia, ei mitään. Nappia painaessa ne tulivat esiin. Mutta kun kun tihrutti tekstiviestiä, ehti valo sammua. Jos painoi sokkona jotain nappia, tuli siirtyneeksi milloin millaiseenkin toimintoon, josta takaisin päästäkseen oli palattava monen painalluksen jälkeen alkuun. [- – -] Sitten vittuun. Yritin kirjoittaa sanan “vittu” tekstiviestiin. Ei onnistunut. Ottamatta kantaa sanan semantiikkaan taikka tyyliarvoon totean, että se on yleisesti käytetty sana – ja monesti minunkin mielestäni tarpeellinen. Nokia insinöörikielitietielijä ei kuitenkaan tunne vittua.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) 1 kommentti.

»   Esimerkiksi kahviloiden vessoissa yleistyneet liiketunnistimella toimivat käsipaperiautomaatit ärsyttävät Katleenaa monesta syystä: “Olen testannut kyseistä pönttöä monessa paikassa, eikä se koskaan toimi. Masiina on syvemmältä ahterista kuin peräpukama – ja kivuliaampi. On monta syytä boikotoida “EnMotionia”: – Kertakäyttöpyyhe ei ole pestävissä, vaan se on jätettä. – Automaatin silmän edessä saa huitoa, eikä se tahdo reagoida millään. – Joskus automaatti herää puolen minuutin viuhtomisen jälkeen ja suoltaa vihaisena kaksi metriä pyyhettä lattialle. – Pyyhe ei katkea millään, vaan sitä tulee pöntöstä lisää, kun pyyhettä yrittää katkaista. – Automaatti käyttää paristoja, vaikka luontoystävällisiä mekaanisiakin laitteita olisi saatavilla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.