Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'kotityöt' merkittyjä kirjoituksia

»   Ruokasooda on hyvä puhdistusaine kodin siivouksessa, mutta tolkku kannttaa pitää mielessä myös sen käytössä, muistuttavat Nörttitytöt blogissaan. Blogissa selvitetään ruokasoodan ja etikan kemiaa, ja lisäksi kerrotaan toimivista käyttökohteista sekä siitä, mihin ruokasoodaa ei kannata laittaa (kuten ihonhoitoon): “Monesti joka kaapista löytyviä aineita pidetään jotenkin puhtaampina ja parempina puhdistusaineina kuin kaupallisia versioita, mutta muistakaa, että kaiken takana on kemia ja jo ihan kaapista löytyvilläkin aineilla voi saada vaikka millaista tuhoa aikaan. Googlatkaa siis huolella ennen kuin alatte tehdä kotitekoisia puhdistusaineita.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Maija ostaa miehensä kanssa siivouspalveluita: “Homma kustantaa meidän kokoisestamme asunnosta (99 neliötä) 114 euroa per kerta, josta kotitalousvähennyksenä saa takaisin 45 prosenttia. Olen laskenut, että tämä maksetaan helposti niillä rahoilla, jotka säästyvät siitä, että meillä ei enää ole samanlaista mahdollisuutta törsätä ulkona syömiseen. Silti siivoojan palkkaaminen on pannut mut kummallisesti puolustuskannalle. Ensinnäkin mun pitää jatkuvasti perustella sitä itselleni ja muille tuolla ulkona syömisestä säästyvällä rahalla. Korostan myös, että tilanne katsotaan uusiksi syksyllä, kun mun vanhempainraha vaihtuu pienempään kotihoidon tukeen. Ettei meitä vaan luultaisi rikkaiksi. Toisekseen olen huomannut miettiväni, että pidetäänkö meitä nyt laiskoina. Eikö ne itse saa kämppäänsä siivottua, kun se Maijakin luuhaa kotona kaiket päivät? Ja ennen siivoojien ekaa visiittiä teki mieli putsata ainakin se roskiskaappi, koska mitä nekin meistä muuten ajattelee. Siis siivota siivoajia varten. Voi huokaus. Onneksi luultavasti kukaan ei oikeasti paheksu meitä, ja jos paheksuukin, siitä viis.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Pyykkituvan hinnoittelua: könttäsumma vuosittain vai maksu joka kerrasta erikeen?

monday 27. mayta 2013 klo 9.00 kirjoittajana Mari Koo

Talomme pyykkituvan seinälle oli ilmestynyt lappu, jonka mukaan pesu- ja kuivaushuoneen laskutus muuttuu. Nyt jokaiselta näitä tiloja käyttävältä peritään vuosittain 35 euron maksu.

Ilahduin uudistuksesta. Aiemmin pesu- ja kuivaushuoneiden käytöstä on joutunut maksamaan molemmista euron tunnilta. Viikottain pyykkäykseemme on kulunut vähintään kolme euroa.

Eli siis jatkossa maksamme vaatteiden pesemisestä selvästi vähemmän.

Omaa pyykinpesukonetta meillä ei siis ole, emmekä ole sellaisen hankkimista missään vaiheessa suunnitelleet. Vaikka pesukone mahtuisikin kylpyhuoneeseemme, niin koneista on riesaa (hajoamiset jne.), ja etenkin pyykin kuivaus kaksiossamme veisi liikaa tilaa. Pyykkituvan kone on iso ja pesee koneellisen 30 – 60 minuutissa.

Olen asunut myös ilmaisen pyykkituvan tarjonneessa talossa. Ymmärrän silti, että pyykkäyksestä on järkevää periä edes nimellistä maksua.

Oletettavasti taloyhtiön hallituksen päätös maksun muuttamisesta johtuu osittain siitä, että aiempi maksujen keräystapa oli hankala. Lasku tuli varauslistoihin tehtyjen merkintöjen mukaan. Varmasti jollakin oli huoltoyhtiössä suhteettoman suuri homma käydä ne listat läpi ja laatia laskut.

29312521_5d4a26b841_n
Kuva: Bies / Flickr

Be Sociable, Share!

»   Halvalla hyvää -blogissa arvioidaan tällä kertaa Rainbow’n mustille vaatteille tarkoitettu pesuneste: “Nyt arvioitavana tuotteena onkin siis vaatteiden pesuun tarkoitettu nestemäinen aine: ts. pyykinpesuneste, kuten asia on taitavasti kitetytetty etikettiin. Tuotteen hinta on 2,8€/litra. Puolet halvempaa kuin esimerkiksi Omo-pesuaine. Olen tällainen synkistelijä niin minulla on paljon mustia vaatteita. Siksi valitsin erityisesti tämän tummille tekstiileille tarkoitetun pesunesteen. Ensialkuun voidaan todeta, että pesunesteen tuoksu on hyvin pesuainemainen. Ei mitään keinotekoisen tuntuisia hajuaineita. Pesutulos on hyvinkin raikas ilman epäilyttäviä lisähajuja. Fermonit pääsevät siis virtaamaan vapaasti, rakkauden pesuneste. Ilokseni pystyin toteamaan, että tämä pesuaine ei jättänyt pahemmin valkoista töhnää mustiin vaatteisiin. Bändipaidat tulivat komeasti ulos suoraan käyttökelpoisina.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Heidi pohtii palveluiden ostamisen kulttuuria: “Pakenin kodistani, sillä minulle tulee siivooja, niin elitistinen olen. Toisaalta, tarjoan työtä jollekin, monen mielestä siivoustyö on kylläkin paskatyötä. Kohtalaisen siistin asuntoni siivoaminen ei liene kuitenkaan töistä kamalimpia. Siivooja on käynyt nyt muutaman kerran ja olen ollut tyytyväinen. Asunto tuoksuu käsittelyn jälkeen puhtaalta, ehkä siivooja ruikkii ilmaan jotain eteeristä puhtaustuoksua. Lasku on kyllä aika suuri. Selittelen asiaa itsellenikin, yksi ihminen ja yksi kissa, miksen siivoa itse. Siksi, että olen laiska. Lisää elitismiä. Kävin kosmetologikoulussa hoidatuttamassa koipiani. Kun istahdin hoitotuoliin, keksin, että voisin kaunistuttaa kaikki raajani samalla kertaa ja nyt minun kynteni ovat tumman viininpunaiset ja sievästi viilatut. [- – -] Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu se, että muut tekevät asioita puolestamme. Ellei satu kyseessä olemaan sähkö- tai putkiremontti, senkin suomalainen tekisi mieluummin itse, jos se olisi laillista. Olemme tee se itse kansaa. Asioiden laillisesti teettäminen on kallista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kokovartalofiilis oli tilannut kotisiivouksen. Siivousyritys kuitenkin lähetti noin kolminkertaisen laskun arvioon verrattuna: “Olimme sopineet (onneksi s-postilla) että siivous maksaa 34 e / tunti, ja yrittäjä arvioi siivoamiseen kuluvan noin 7 tuntia aikaa. Minusta tämä oli aivan ok. Varauduin siis noin 240 euron laskuun, ja tuumin että jos siihen nyt menisi vaikka tunti enemmänkin, niin eipä hätiä. Laskussa siivooja kuitenkin ilmoitti laskuttavansa 34 e / h mutta käyttäneensä siivoukseen 21 tuntia! Hän oli tuonut mukanaan kaksi lisäsiivoojaa, ja oli nyt sitä meiltä, että minun kuuluu maksaa heille sama tuntihinta per naama ilman että mitään tällaista oli sovittu etukäteen. Hän siis ilmoitti, että kotini siivoukseen oli kullakin kolmesta ammattisiivoojasta kulunut 7 tuntia. [- – -] Laskun loppusumma oli 714 euroa. Se on, jos saa sanoa, minusta melko paljon. Kerroin tämän yrittäjällekin, ja totesin ettei vetele. Yrittäjä hermostui ja vaati saatavaansa, jolloin minun oli pakko viedä asia kuluttajasuojalautakunnan käsittelyyn. [- – -] Kuluttajariitalautakunta käsitteli asiaa syyskuulta marraskuulle, ja hiljan saamani päätös toteaa yksimielisesti, että suosittaa yrittäjää palauttamaan minulle 442 euroa tuottokorkoineen. Heidän(kin) mukaansa kysymys on siitä, ”vastaako siivoukseen käytetty kokonaisaika sitä, mitä etukäteen annetun hinta-arvion perusteella on ollut kohtuullista olettaa”.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kaneli arvioi Dyson-imuriaan: “Nyt talouteemme hankittiin pölypussiton Dyson ja olen pakotettu myöntämään, että onhan tuo imuteho jotain ihan muuta kuin vanhassa masiinassamme. Eteisen mattokin meinasi hulahtaa hiekkamurusten mukana imurin sisuksiin. Olen kuullut Dysonista ihan älyttömiä ylistyspuheita tyyliin riittää, että imurilla vähän osoittaa siihen suuntaan, missä on pölyä ja homma on hoidettu. Myös myyjä hehkutti posket punaisina, miten mahtavia lisälaitteita vekottimeen on saataville. Yhden imurointikerran perustella oma arvioni on njaa. Siivous on edelleen sitä samaa siivousta.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Esinetarinoissa tykätään pyykkäämisestä: “Siinä tuli sitten ajateltua, että yksi kodin ydinesineistä on pesukone. Ihana vempele! Kun saa pestä pyykkinsä, ei tarvitse säätää asujen ja aikataulujen kanssa. Matkalaukun äärellä tuli nimittäin muutaman kerran pohdittua: Mitäs tänään on jäljellä? Pidänkö vielä tätä paitaa, jotta tuo toinen säästyy huomisen illalliselle? En selvästikään ole pesulapalvelujen ystävä. En olekaan. Syön mieluummin muiden tekemää ruokaa kuin pidän muiden pesemiä vaatteita (ja mielelläni syönkin!). Tämä on ihan varmasti tottumuskysymys – muissa maissa iso osa pyykistä pesetetään, tai kotona on kodinhoitaja, joka huoltaa garderoobin. Mikä menetys! Vaatehuolto taitaa siis olla arkeni peruspilari. Hoidan mielelläni myös muiden vaatteita. Silitys ja lankkaus – täältä pesee. Seuraavaksi koneeseen menee valkea erä, mutta sitä ennen syön aamiaisen, jonka valitettavasti joudun laittamaan itse.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Rutiinien muutos tuottaa päänvaivaa ja liiallisen hajusteisia pyykinpesuaineita

wednesday 19. januaryta 2011 klo 8.57 kirjoittajana Mari Koo

Liiketaloustieteen professori Jaakko Aspara kirjoitti Talouselämässä viime viikolla, että merkittäviä tekijöitä kuluttajan hankinnoissa ovat tavat ja riskien karttaminen.

Kun päätyy pois normaalista kulutusarjesta, kuten minulle on käynyt Sveitsiin muuton vuoksi, niin huomaa väistämättä, miten tavat ja tottumukset ovat ohjanneet omaa päivittäistavarahankintaa. Täällä ei kaupasta välttämättä löydäkään omia suosikkejaan tai selviä vastineita niille: esimerkiksi jo nyt kaipaan Yosan tuotteita.

Kaupassa menee tietysti näin aluksi myös enemmän aikaa kuin Suomessa. Erilaisten tuotteiden lisäksi on opittava kaupan hyllyjärjestykset ja tulkittava vieraskielisiä tekstejä. Myös päänsisäistä valuuttalaskuria joudun vielä käyttämään arvioidessani, onko jokin tuote edullinen vai kallis. (Vaikka toki uusien ja erilaisten tuotteiden tutkailu on myös kivaa ja kiinnostavaa.)

Ärsyttävintä on kuitenkin se, että ajattelemattomuuksissaan tekee virhehankinnan. Siis kun ne tutut rutiinit eivät ole ohjaamassa, niin tätä voi tapahtua.

Näin kävi minulle pyykinpesuaineen kohdalla. Olen Suomessa tottunut käyttämään pesupähkinöitä sekä joitakin ekomerkittyjä, hajustamattomia pesuaineita. Ne olen ostanut rutiinien turvin ja riskejä välttäen.

Nyt täällä Sveitsissä piti saada pikaisesti ostettua pyykinpesuaine, ja sen tarkemmin tutkailematta nappasin yhden purkin kaupasta mukaan.

Mutta enpä tajunnut katsoa, onko tuote hajustamaton.

Niinpä pesty pyykki tuoksuu (eli mielestäni haisee) aivan liian voimakkaasti jollekin. Haluaisin tuoksutonta pyykkiä, vaikka en tuoksuallerginen olekaan. Mutta käytän hankitun aineen loppuun, kun hajut eivät aiheuta muuta kuin henkistä ärtymystä.

Mutta tuli siis opetus: kun rutiinit ostoksilla muuttuvat, on välillä syytä olla hyvin tarkkana.

Be Sociable, Share!

»   Petra Kiiski esittelee Reaktori-blogissa keittiönsä turhakkeista, kuten jauhelihapihvimuotista, sitrushedelmälohkojasta, kauhatelineestä, sitrusraastin ja pandoro-kakkuvuoka. Sokerina pohjalta löytyy vakuumikone: “Vakuumikone – keittiöni turhakkeiden kuningas! Tällä voi tyhjiöpakata kaikkea, mutta miksi haluaisin tehdä niin? Kokeilimme vempainta kerran sämpylöihin, ei toiminut.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisa K:lle) 2 kommenttia.

»   Project Maman Katja raivasi kamaa nurkista: “Hajonneiden ikea-kalusteiden näyttely on kuorrutettu astiakaapin kokoelmalla erilaisia (pölyisiä) drinkkilaseja, työhuoneessa makaavat käyttämättöminä puoliksi rikkinäiset stereot ja läjä opiskelukirjoja ja -papereita, keittiön katossa on yksiön minikeittiöön hankittu lamppu ja päiväpeittoja on 120, 140 ja 160 cm leveisiin sänkyihin. Vanhoja kännyköitä löytyi kuusi. Lisäksi varastossa oli viisi matkalaukkua (meitä on edelleen kolme ja matkustamme abt kerran vuodessa), yksi hajonnut liesi, remonttijäämiä vuodelta 2005, pari itse tehtyä taulua (what was I thinking..), kaksi kuusenjalkaa ja yksi myrkynvihreä ja pirun kallis villamatto, jonka ostin Saksasta pienessä hiprakassa 90-luvulla. Muun muassa. Oli pakko aloittaa aktiivinen luopuminen. Työpäivän verran siinä meni, pinna paloi, kynnet katkelilivat ja hiki tuli. Ja mikä nolointa: mistään ei näy puuttuvan mitään. Paitsi, että kaapeista ei putoile enää kamaa, henkareita on taas vapaana ja varastossa on tyhjiä hyllyjä.” (Mari Koo, kiitos Kaisa K:lle linkistä!) 5 kommenttia.

»   Hannalle keittiö on merkittävä asia uutta asuntoa valitessa: “Optimaalisinta minusta on, jos keittiö on olohuoneen yhteydessä joko tupakeittiönä tai sitten pienellä seinällä erotettuna niin, että ruokailutila näkyy kunnolla olohuoneeseen. Jos keittiö on asunnossa aivan toisaalla kuin olohuone, skippaan asunnon katsomisen melkeinpä heti – kaikkein pahinta on, jos asunnossa on pitkä eteiskäytävä josta heti ovesta tultaessa on vasemmalla ovi keittiöön ja käytävän päässä oikealla olohuone. Haluan, että mahdolliset vieraat näkevät keittiössä puuhailun! Makuuhuoneet voivat olla pieniä, mutta olohuoneen ja keittiön yhteyteen haluan kunnolla tilaa. Ruokailutilaani haluan nimittäin kuuden hengen ruokapöydän ja olkkarin puolella sohvan ei tarvitsisi viedä liikaa lääniä.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Pellon pientareella -blogissa on siivottu ja havaittu hyviksi mm. mikrokuituliina, pölyhuiska, ihmesieni sekä varrellinen rikkaimuri: “[- – -]  varrellinen rikkaimuri on ihan mainio. Se nopeasti käyttöön ottaminen tuosta vain ihan oikeasti näyttää madaltavan kynnystä huomattavasti, käytännössä poistavan sen. Kun näkee jonkun kohdan, jonka siivoaminen ei vie kuin hetken, se tulee tehtyä kun väline on lähellä. Se on myös hyvin monipuolinen. Olen viime päivinä imuroinut katon rajasta, ikkunanlaudoilta ja nurkista ison määrän hämähäkinseittejä ja niihin kiinnittynyttä purua, kuolleita hyönteisiä, pölyä… Sillä pääsee ahtaisiin paikkoihin, hirsien väliin, patterin väliin jne. (Wilfa-mallini on muuten ainoa, jolla voi imuroida myös hieman nestettä (en tosin ole kokeillut) ja se sai hyvät arviot TM:n testissä.)” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Aku-Ville Lehtimäki oli Ruotsin reissullaan löytänyt uuden tiskiharjan, Dishmaticin: “Dishmaticin” idea on yksinkertaisuudessaan se, että varren sisälle kaadetaan tiskiainetta (merkillä ei väliä), ja varren päässä oleva sieni sitten vaahdottaa tiskiaineen. Tähänastisten kokemuksieni perusteella ainetta kuluu vähemmän kuin tiskiharjan ja tiskiainepullon kanssa äheltäessä. Toinen hyvä puoli on se, että tiskaamisen voi aloittaa ottamalla Dishmaticin käteen “hakematta” joka kerta tiskiainepulloa. Välineeseen saa kahdentyyppisiä “sieniosia” erilaisille pinnoille. Koko konsepti voi tuntua tylsältä tämän web-startup-boomin keskellä, mutta omaa arkeani tämä parin euron siivousväline on parantanut roimasti. Uskonkin, että ympärillämme on paljon arkisia haasteita, joita emme edes tiedosta, vaikka ne mutkistavat elämäämme joka päivä.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   ee:n urheiluvaatteisiin jää pesupähkinäpyykkäyksen jäljiltä tunkkainen haju. Kommenttiosastolla ehdotetaan, että huuhteluaineena käyttäisi etikkaa tai toisinaan pesisi pyykin jollain muulla aineella: “Ja puhdasta tulee. Paitsi. Urheilupyykki jää vähän tunkkaiseksi. En usko olevani erityisen pahanhajuinen tai hikoilevani normaalia enemmän, mutta teen sitä usein, ja vaatteet viettävät liikunnan jäljiltä treenikassissa yleensä muutaman tunnin. Se saattaa aiheuttaa tunkan, tai sitten pesupähkinöiden hajusteettomuus, mutta alan olla valmis sorsimaan taas luontoa eli hankkimaan jotain tavan pulveria. Tai jotain ekoversiota, mutta ei sekään vertailematta kaupassa koriin tipahda. Sillä välin pyykkiä kertyy, käyn joka päivä töissä, enkä millään jaksaisi. Pesupähkinät olivatkin vähän liian hyviä ollakseen täydellisiä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

Toimiva “tulisuudelma” avaa viemärin ilman kemikaaleja

monday 6. septemberta 2010 klo 9.15 kirjoittajana Mari Koo

Keittiönurkkaukseni tiskiallas oli viikonloppuna tukkeutunut niin, että vesi jämähti altaaseen lähes paikoilleen. Olin havainnut tietysti oireilun jo paljon aikaisemmin, mutta saamattomuuttani en tehnyt asialle mitään ennen kuin oli pakko.

Epäilin, ettei sooda+etikka -kikka enää välttämättä toimisi. Jonkun virallisen putkenavauskemikaalin käyttö tuntui kuitenkin myös ikävältä: niissä purkeissa on sen verran järeitä aineita, että mieluummin vältän niitä.

Päätin käydä katsomassa, jos sekalaista tavaraa lähelläni myyvä Saiturinpörssi pitäisi valikoimissaan myös ns. tulisuudelmaa. Kyseinen imukuppi oli tullut minulle tutuksi joskus kesätöissä huoltoasemalla, jossa vessan käsialtaan tukkeutuman hoidin “imuttelemalla”.

Ilahtuneena totesin, että tuote löytyi hyllystä edullisesti (1,50 e). Vielä enemmän ilahduin kotona, kun totesin, että imukuppi toimi tälläkin kertaa. Keittön allas vetää nyt siis hyvin.

Jälleen kerran pääsee toteamaan, että vanha keino on parempi kuin kannullinen uusia. Imukuppi tietysti säilyy vastaisuuden varalle, ja koetan myös käyttää sitä jo ennen kuin viemäri on jo aivan vetämätön.

Be Sociable, Share!

Muista pestä kankainen kauppakassisi

sunday 22. augustta 2010 klo 19.24 kirjoittajana Mari Koo

Turun Sanomista sattui silmiini juttu, jonka mukaan kankaisissa kauppakasseissa voi muhia kaikenlaisia epäpuhtauksia ja jopa vaarallisia bakteereja. En itse ole erityisen bakteerikammoinen, mutta olen sentään välillä pessyt kauppakassejani, kun ovat alkaneet näyttää aika törkeiltä.

Mutta jäin miettimään, että onkohan riski epäpuhtauksien siirtymisestä elintarvikkeisiin kovin suuri ainakaan Suomessa. Suurin osa tuotteista on kasseissa pakattuna. Banaaneja tms. kuljetan ilman pussia, mutta niissä on tietysti oma kuorensa.

Ruokamyrkytys syntyy usein väärästä säilytyksestä

Turun Sanomien jutussa ei oltu linkattu mihinkään lähteisiin. Googletuksen perusteella alkuperäisen tutkimuksen saa kyllä netissä käsiinsä pdf:nä. Lisäksi aiheesta oli useita englanninkielisiä juttuja, kuten Arizonan yliopiston teksti.

Kyseisessä Arizonan yliopiston tekstissä sanotaan, ettei ruokakassia saisi käyttää muuhun kuin elintarvikkeisiin eli esimerkiksi kirjojen kantamista pitäisi välttää. Hmm. Tästä neuvosta aion olla jatkossakin piittaamatta.

Kestokasseja on käytetty ruokaostoksissa jo ennen tätä aikaa, kun ihmisiä kehotetaan kuljettamaan mukanaan kangaskasseja. Lieneekö kukaan koskaan Suomessa saanut ruokamyrkytystä siksi, että joku bakteeri olisi pompannut kassista elintarvikkeisiin? Sen sijaan tietysti tuotteiden säilytys esimerkiksi väärissä lämpötiloissa tai vaikka se, että valmiin ruuan annetaan seistä hellalla tuntitolkulla, on varmempi keino ruokamyrkytykseen. Kuten tuolla Arizonan yliopiston sivulla sanotaan, ettei lihaa pitäisi säilyttää autossa bakteereille otollisemman korkeamman lämpötilan vuoksi.

Mutta toki se kauppakassi varmasti välillä kannattaa pestä muun pyykin joukossa.

Tiskirätti on usein keittiön likaisin esine

Kuten kannattaa pestä etenkin tiskirätit. Itselläni on sekä pellavaiset että bambuiset tiskirätit (kiitos vaan tovereille, jotka ovat nämä lahjoittaneet), jotka vain paranevat, kun niitä pesee ahkerasti.
Tosin Siivousfriikki-blogin pitäjä on sitä mieltä, että neulotut rätit keräävät bakteereja runsaasti, ja kun niitä ei voi esimerkiksi keittää puhtaaksi (kuten ainakin osaa teollisista räteistä), niin hygieenisyyden kanssa on vähän niin ja näin.

Bamburätteihin hurahtaneet tosin sanovat, että bambu on luontaisesti antibakteerista ja sopii siksi tiskirättiinkin, kun sen pesunkin hoitaa välillä.

Be Sociable, Share!

»   Kummitus puhdisti hopeoita ja kahvinkeittimen: “Aloitin hopeanpuhdistustalkoot. Korvikset ovat tummuneet melkoisesti. Marttojen keskustelupalstalta bongasin keinon, joka ei vaadi minkään aineen ostamista. Foliota laakean astian pohjalle, siihen merisuolaa ja lämmintä vettä. Ja kappas vain, kävin tutkimassa tulosta, sehän pirkuna toimii! Eilen puhdistin myös kahvinkeittimen kalkista; väkiviinaa ja vettä tietenkin, sitten pari huuhtelua päälle.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Arkipäivän aktivisti kaipaa vinkkejä lattiakaivon puhtaanapitoon: “Suunnitelmissani on jo pitempään ollut yrittää itse väsätä tuollainen lattiakaivosuodatin, jonka voisi hävittää vaikka biojätteen mukana. Periaatteessa tehtävän ei pitäisi olla ylitsepääsemätön. Tarvitaan vain jonkinlainen tukevasta materiaalista tehty rengas, jonka ympärille voi kääräistä jotain ekologista, pienireikäistä materiaalia (bambu/puuvillakangasta…?). Ajatuksena olisi, ettei tuota rengasta tarvisi vaihtaa, vaan sen ympärille tulisi aina uusi suodatinkangas. Tähän asti olen suunnittelussa päässyt ja olisi tekojen vuoro. Sitä ennen haluaisin kuitenkin kuulla, jos joku on kokeillut vastaavanlaista viritystä tai jos jollain on parempia, ekologisempia, kätevämpiä vaihtoehtoja hoitaa lattiakaivon siistiminen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Sampsa uskoo joulusiivouksen onnellistavaan vaikutukseen: “Stressiä aiheuttava joulusiivous kannattaa tänä jouluna nähdä mahdollisuutena parantaa hyvinvointiaan. Sen sijaan, että siivoat tavarasi kaappeihin ja kellarikomeron piiloihin, hankkiudu eroon tarpeettomasta tavarasta. Älä tunge tavaraa kappeihin, vaan ota kaikki kaapeista ulos. Tee kolme kasaa: kierrätykseen menevä, takaisin kaappiin laitettava oikeasti tarpeellinen tavara ja roskikseen joutava romu. Tavarasta luopuminen on yhtä vaikeaa kuin rahasta luopuminen. Olemme oppineet mittaamaan menestyksemme tavaransäilytykseen tarvittavan kodin koolla. Suuri koti ja tavaramäärä kahlitsevat velkaan, työhön, siivoamiseen ja stressiin. Minulle menestys on jotain aivan muuta.” (Mari Koo; kannattaa vilkaista myös Sampsan e-kirja Työn hyväksikäyttö) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset