Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'polkupyörä' merkittyjä kirjoituksia

Arvostelu lasten Hamax-pyöränistuimesta ja ajatuksia lapsen kanssa pyöräilystä

wednesday 5. marchta 2014 klo 21.07 kirjoittajana Mari Koo

Kävin tänään pyöräilemässä Helsingin keskustan tuntumassa lapsen kanssa, koska oli niin keväisen aurinkoinen alkuilta. Sitä paitsi kepeä fillarointi on mielekäs tapa ulkoilla, ja lapsikin viihtyy hyvin kyydissä.

Lapsi istutettiin ensimmäisen kerran pyöränistuimeen viime toukokuussa. Silloin hän oli noin 10 kuukautta vanha, eli osasi istua hyvin, mutta ei kävellyt.

Kesän aikana ajelimme paljon. Minulle pyöräily on kiva tapa liikkua sekä arjen perusmatkoja että vähän pidempiä matkoja. Lastenrattaiden lykkimisestä en vastaavasti tykkää yhtään.

Pyöränistuimena on Hamax Sleepy, jonka ostin nettikaupasta muistaakseni noin 80 eurolla.

Ratkaisevaa oli se, että istuinta on mahdollista siirtää pyörästä toiseen, jos hankkii kaksi “kiinnitysosaa”. Tällöin istuin on siis helposti irrotettava, mutta sen saa myös siirrettyä tarvittaessa minun pyörästäni miehen pyörään (kätevää esimerkiksi silloin, jos aamulla toinen vie lapsen päiväkotiin pyörällä, jättää istuimen sinne, ja toinen hakee pyörällään).

Hamax Sleepyä saa tarvittaessa kallistettua jonkin verran, eli jos lapsi nukahtaa, niin hänet saa lievään takanojaan. Tosin silti viime kesänä nukkuvan lapsemme pää notkahteli ja nuokkui välillä hurjankin näköisesti, joten lisävarusteeksi hankin niskatyynyn. Se auttoikin nukahteluhetkissä.

Nyt lapsi on isompi, joten kenties pääkin pysyisi jo paremmin takanojassa.

Ärsyttävä piirre istuimessa ovat soljet. Etenkin aluksi ne olivat todella jäykät. Tämä johti siihen, että solkea avatessa joskus käsi muksahti vahingossa lapsen leukaan.

Sattumalta äitini oli ostanut mummolakäyttöömme Hamaxin kalliimman ja kehittyneemmän mallin, Siestan.

Kuvittelin, että Sleepyn ja Siestan ero on lähinnä kallistuskulmassa. Käytön kannalta tärkeäksi eroksi osoittautuivat kuitenkin nimenomaan nuo soljet: Siestassa niitä on enemmän ja ne ovat parempia. Soljet on helppo avata, eikä edes ole samanlaista vaaraa siitä, että tinttaa lasta leukaan.

Eli jos nyt olisin ostamassa uutta lastenistuinta, niin valitsisin Siestan, vaikka se olisi pari-kolmekymppiä kalliimpi.

Molempien mallien käyttöönotto on samanlaista, eli suhteellisen helppoa: pyörään kiinnitetään ohjeiden mukaisesti “mötikkä”, johon itse istuin laitetaan putkimaisilla osilla kiinni.

Viime kesän pyöräreissujen tärkeä lisävaruste oli kantoreppu tai kantoliina (rengasliina). Kun pysähtyi kahvilaan tai muualle, niin lapsi oli helppo siirtää kannettavaksi.

Lisäksi hankin halvan lasten sadeviitan, jotta jos sade yllättää, niin voin sen pukea lapsen ylle.

Jotkut ovat kyselleet, että eikö pelota pyöräillä pikkulapsi kyydissä. Eipä oikeastaan.

Olen miettinyt, missä tilanteissa olen pyöräillessäni kaatunut tai joutunut johonkin läheltä piti -tilanteeseen. Muistan kaatuneeni ratikkakiskon ja sohjon vuoksi, ja läheltä piti -hengessä olen jarrutellut, koska tilannenopeuteni on ollut liian kova. Omilla ajotavoilla ja reittivalinnoilla voi vaikuttaa paljon siihen, kohtaako vaarallisia tilanteita. Vauhtilenkit siis jäävät pyöräiltäväksi silloin, kun lapsi ei ole kyydissä. (Noin yleisesti autoilu pelottaa minua enemmän kuin fillarointi.)

Hankalimmat hetket pyöräreissuilla ovat ne, kun lapsi pitää laittaa kyytiin tai ottaa pois (pyörä on saatava tuettua hyvin johonkin), sekä kapeasta talomme ulko-ovesta ulos ja sisään liikkuminen.

Miksei meillä sitten ole esimerkiksi pyörän peräkärryä tai tavarapyörää? Peräkärryn saaminen pois pyörävarastostamme olisi todella hankalaa, eli se jäisi siksi käyttämättä. Kaupunkiajossa pyöränistuin myös tuntuu vaivattomammalta. Olemme miettineet, että jos joskus kärryä tarvitsemme esimerkiksi viikonloppureissuun, niin sitten voimme sen vuokrata.

Tavarapyörä ei taas tunnu tarpeelliselta, kun on vain yksi lapsi, eikä esimerkiksi päiväkoti- ja kauppareissuja tarvitse yhdistää. Sitä paitsi tavarapyörä on kallis hankinta.

hamax sleepy

Kuva: Lapsi nukkui pyörän kyydissä monet päiväunet kesän aikana. Välillä niskatyynyn kanssa, välillä ilman.

Pyöräilykypärähankinnan raportoin toukokuussa.

Be Sociable, Share!

TallinkSiljalla autolla pääsee pyörää halvemmin

sunday 16. juneta 2013 klo 21.48 kirjoittajana Eko-Matti

Varasimme kaverieni kanssa neljälle hengelle lauttamatkan Turusta Tukholmaan ja viikkoa myöhemmin takaisin. Kesäretken kulkuneuvona meillä on neljä fillaria. Veljeni huomasi varauksen jälkeen, että halvemmaksi olisikin tullut mennä Tukholmaan autolla.

Menopaluu TallinkSiljalla sisältäen E-luokan hytin ja neljä polkupyörää maksoi varaushetkellä toukokuussa yhteensä 276 euroa. Menopaluu samoilla aluksilla yhden henkilöauton kanssa maksoi varaushetkellä 248 euroa, eli hintaeroa on 28 euroa auton hyväksi. Aktiivisesti pyörän päällä lomiani viettävänä olen tottunut maksamaan lisämaksua sen kuljettamisesta, mutta minun järkeeni ei oikein käy se, että yli 1000 kiloa painava auto on edullisempi kuljettaa kuin neljä polkupyörää. Niinpä lähetin asiasta palautetta TallinkSiljalle, josta tuli reilun viikon viiveellä vastaus:

Oli ikävä kuulla, että polkupyörien hinnoittelukäytäntömme on aiheuttanut teille mielipahaa.
Polkupyörämaksu on kaikilla laivoillamme ja reiteillämme kiinteä eli 10 €/polkupyörä, mutta henkilöautojen hinnat vaihtelevat laivan täyttöasteen mukaisesti.
Ympäristönsuojelun periaatteet ovat tärkeä osa yhtiömme ja koko konsernin strategiaa. Tästä johtuen yhtiössämme tehdään jatkuvaa kehitystyötä ympäristön hyväksi ja ympäristön suojelu otetaan huomioon niin toimintamallien kehittämisen kuin uuden teknologian hyödyntämisessä.

Eli perinteistä vihermuminaa. Pyysin asiaan lisäselvitystä mm. siitä voisimmeko varata autopaikan ja sijoittaa sille neljä polkupyörää. Vastausta ei ole kuulunut, mutta tiedän kyllä ettei se oli “turvallisuussyistä” mahdollista. Mahdollista olisi sen sijaan tiputtaa pyörien hinta vaikkapa 3-5 euroon.
Vastaavaa hinnoittelurankaisua pyöräilijöille harjoittaa VR, jolla pyörän kuljettaminen maksaa matkan pituudesta riippumatta 9 euroa. Hinta on minusta ihan siedettävä välillä Tampere-Rovaniemi, mutta Tampere-Lempäälä -väliä en usko monen pyörää kuljettavan. Se on harmi, sillä Lempäälästä voisi helposti kuvitella ihmisen tulevan junalla fillarin kanssa kaupunkiin asioimaan.
Kiitokset pyörämatkatkailun edistämisestä menevät OnniBussille, jolla pyörän kuljettaminen on ilmaista sekä Linda Linelle, jossa pyörän kuljetus maksaa 4 € ja paikan saa varattua etukäteen. Linda Linella on myös selvemmät kanssamatkustajat kuin isommilla aluksilla, joten matkustusseura on miellyttävämpää. OnniBussin ongelmana on se, ettei paikkoja voi varata etukäteen, mutta kun varautuu irrottamaan renkaat fillarista, niin kyytiin pitäisi mahtua.

Be Sociable, Share!

Pyöräily on edullista liikennettä, mutta varusteisiin ja huoltoon kannattaa hieman panostaa

tuesday 14. mayta 2013 klo 10.35 kirjoittajana Mari Koo

Nyt vietetään pyöräilyviikkoa ja tänään Pyörällä töihin -päivää. Itsehän olen nyt kotiäitinä, joten en fillaroinut aamulla mihinkään.

Sen sijaan pientä kateutta tuntien ihailin esimerkiksi Manen blogia, johon hän oli kuvannut mm. aamun tunnelmia Helsingin polkupyöräilijöiden kahveilta.

Aikoinaan fillaroin töihin Helsingin Kalliosta Espoon Leppävaaran maaliskuusta marraskuulle. Säästin siinä rahaa, sillä seutulippuhan ei ole halpa. Samalla sain reilun tunnin pyöräilyn päivittäin, joten liikuntaa kertyi mukavasti. Julkisilla työmatkaan kului lähes yhtä pitkä aika, ja pyöräilystä tuli niin paljon parempi olo.

Mutta sen olen oppinut, että pyöräilyvarusteisiin ja pyörän huoltoon kannattaa hieman panostaa. Olen käyttänyt pyörääni säännöllisesti perushuolloissa, pitänyt renkaat täysinä (jalkapumppu on ehdoton!) ja hankkinut mm. pistosuojatut renkaat.

Tänä keväänä vein kahdeksan vuotta vanhan kulkuneuvoni täyshuoltoon.
Helkamassani oli moni kohta tarkistuksen ja korjauksen tarpeessa. Mainio pyörähuolto teki arvion huoltotarpeista ja sen kustannuksista: 260 euroa. Ei mikään pikkusumma, mutta sen ansiosta paljon poljetulle pyörälleni luvattiin viitisen vuotta hyviä ajeluita.

Ja kun kustannukset suhteuttaa siihen, miten paljon autosta joutuisi maksamaan, niin pyörän ylläpito on hyvin edullista.

Moni ajelee kitisevällä, rämisevällä pyörällä, jossa on vielä kumitkin turhan tyhjät. Silloin pyöräilynautinnosta jää osa pois.

Pyörähuollosta kannattaa aina kysyä, mitä huolto itse asiassa sisältää. Ei ole mielekästä verrata esimerkiksi keväthuoltoja, jos ei ole mitään käsitystä siitä, mitä rahalla saa.

Tietysti pyörää voi opetella huoltamaan myös itse. Minä olen siihen liian laiska. Pyörän kumit voisin ehkä hätätapauksessa vaihtaa, mutta mieluiten teetän senkin osaavammilla.

Vielä loppuun onnittelut Vuoden pyöräilijälle eli mainiota Tavarafillaria ylläpitävälle Teppo Moisiolle! Tavarafillarin teksteistä olen minäkin saanut paljon tietoa ja vinkkejä.

Ja pyöräily todellakin on liikennettä, ei liikuntaa, kuten Teppo aina muistuttaa.

hääkuvanfillarit

Vanhat polkupyörät pääsivät myös hääkuviimme pari vuotta sitten.

Be Sociable, Share!

Helkaman kisa hämmästyttää: voita auto?

thursday 4. aprilta 2013 klo 10.32 kirjoittajana Mari Koo

Polkupyöriä valmistava Helkama julkisti viime viikolla kisan, jossa voi voittaa Skoda-auton. Tämä hämmästytti mm. Suomisen Riikkaa, joka Helkaman Facebook-sivulla tiedusteli syytä kisan palkintoon.

Helkaman vastauksen perusteella tärkein syy on ilmeisesti se, että Helkama-Auto tuo maahan Skodaa:

“Arvottuamme viime vuosina useita erilaisia polkupyöriä kesäkilpailuidemme palkintoina, päätimme nyt järjestää isomman kilpailun, jossa palkintona on Helkama-Auton maahantuoma Skoda, taloudellinen ja järkevä auto. Useimmat pyöräilijätkin tarvitsevat autoa joskus, jos ei muuhun niin vaikka polkupyörän kuljettamiseen. Siksi palkintoauton mukana tuleekin polkupyörän kuljetustelineet.”

Helkama sanoo vastauksessaan mm. sen, että kesäkisa on otettu hyvin vastaan. Tosin kun vilkaisee Facebookissa kisajulkistuksen alla käytävää keskustelua, niin monien mielestä auton antaminen palkinnoksi ei paranna pyöräilyn asemaa tai mielikuvaa Helkamasta.

Pyöräilen, koska se on helppo tapa liikkua. Jos pyöriä valmistava yritys markkinoi, että tarvitset silti auton, niin se vie pohjaa omalta toiminnaltaan.

Minulla itselläni vuonna 2005 ostettu Helkama, jolla on poljettu töihin, kauppaan ja kavereille. Sillä on ajettu useamman päivän pyöräretkiä ja fiilistelty lyhyempiä matkoja Helsingin ympäristössä.

Pari viikkoa sitten pyörähuoltamossa arvioitiin, että kunnon remontilla pyörälleni saadaan vielä monta vuotta elinaikaa.

Toivottavasti Helkamakin arpoo kesäkisassaan esimerkiksi tavarapyöriä sitten, kun harkitsen uuden kulkuneuvon hankkimista.

Pari vuotta sitten kevään ensimmäinen pyöräily kuljetti mm. Töölöön Korjaamolle.

pyörällä

Be Sociable, Share!

»   Heikki Honkala testasi Pariisin kaupunkipyörät: “On todella luksusta, että niissä on vaihteet – kolme kappaletta. Ne vieläpä toimivat, mikä johtuu varmaankin siitä, että niitä huolletaan. Pyörät näyttävät painavilta ja jopa kömpelöiltä, mutta silti niillä on hyvä ajaa. Rullaavat mukavasti ja tuntuvat vakailta. Otin automaatista lipun vuorokaudeksi ja se maksoi 1,70 €:a. Veloitusjärjestelmä toimii siten, että kyseisen vuorokauden aikana sain ajaa niin monta kertaa kuin halusin ja kerrallaan korkeintaan puoli tuntia ilman lisäveloitusta (alkaen yhdestä eurosta ). En oikein ymmärtänyt toimintaperiaatteita ja siksi visakortille karttui veloitusta huomattavasti enemmän (yli 30 €:a). Siitä olisin pystynyt niistämään ison osan.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Outi Kaarina ilahtui, kun pyöräsai uuden elämän: “Pyysin poikaani viemään kesämökkinaapurilta aikoja sitten kierrättyneen, meidän nuorten pilalle spreiaaman romufillarin liiterin nurkista hyötyjätekeskukseen. Hän ei onneksi vienyt, vaan poisti vanhat maalit vanteita myöten, antoi pyörälle uuden iloisen ilmeen, kunnosti jarrut ja voiteli kettingit. Nyt pyörä on hienompi kuin uutena.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Exme havaitsi pyörän korjauttamisen yllättävän helpoksi: “No, se etupyörä oli vähän soikea ja sillä ajaminen oli ärsyttävää. Vein pyörän korjaamoon ja kysyin, voiko tälle tehdä jotain. Kyllä, he sanoivat, hae puolen tunnin kuluttua. Ja niin se kävi: puoli tuntia ja 12 euroa, ja minulla on taas pyöreä etupyörä. Ihan uskomatonta. Kuvittelin, ettei tuommoista pysty kukaan korjaamaan (niin vähän tiedän polkupyöristä).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mainiota, että jatkossa minukaan ei tarvitse sitoa pyörän tarakalle esim. Kierrätykeskuksesta ostettuja tuoleja, vaan voin lainata kunnon kuljetuspyörää: “Kierrätyskeskus lainaa ensi viikosta (viikko 20) lähtien asiakkailleen kuljetuspyöriä tavaroiden kuljetusta varten. Pyöriä saa lainaan kaikista kaupoista; Hietalahdesta, Kyläsaaresta, Tikkurilasta ja Matinkylästä. Uudella palvelulla halutaan kannustaa ekologiseen liikkumiseen ja palvella autottomia asiakkaita. Pyörälainauksen käytännöistä ja tarkasta aloituspäivästä tiedotetaan ensi viikolla.” (Mari Koo; Kierrätyskeskukseltahan saa lainaan myös peräkärryjä ja astioita) Ei kommentteja.

Lapsen ensipyörä ilman polkimia ja apupyöriä

monday 9. mayta 2011 klo 11.22 kirjoittajana Mari Koo

Baselissa ei kovin usein näe lapsia polkemassa kolmipyöräistä. Kertaakaan en ole tainnut nähdä apupyörällä varustettua lastenpyörää.

Sen sijaan kaikkialla näkee lapsia “potkupyöräilemessä”. Näissä pyörissä ei siis ole polkimia eikä apupyöriä, vaan lapset antavat vauhtia ja pitävät itsensä tasapainossa omilla jaloillaan.

Toverini Tiinan (asuu täällä Sveitsissä pysyvästi) mukaan lapset oppivat näillä pyörillä paremmin pyöräilyssä vaadittavan tasapainon. Se on helppoa uskoa, sillä tietysti pyörä kaatuu, jos ei sitä itse pidä pystyssä.

Lasten (ja tavaran) kuljetuksessa yleisiä ovat erilaiset perävaunut. Tavarafillari-sivusto on kevään mittaan kirjoitellut vaunuista useaan otteeseen (mm. arvio Spectra-lastenkuljetusvaunusta), joten kannattaa lukea sieltä vinkkejä vaunun hankintaan.

Be Sociable, Share!

»   Maalainen ei ole tyytyväinen sähköpyörähankintaansa: “Ostin sähköpyörän joka vietti 7 kk takuukorjauksessa Tampereella, tuli takaisin ja kokeilin sitä eilen: Paljoa se ei parantunut. Kyse oli siitä että akusta ei saada tehoja irti. Ajo oli tuskien taivalta, suureksi osaksi siksi että oli kylmä ja minulla ohuet hanskat, mutta myös siksi että “kuolleen miehen kahva”, jota on painettava, jotta moottori toimii on onneton. Koko huomio kiinnittyy vasempaan peukaloon, joka puutuu. Åian puutuu koko kroppa. Teknologinen hurina ärsyttää. Hieman kevyempää polkea, mutta ei paljon. Jos omistaa vaihdepyörän, se voittaa. Ilman moottoria sähköpyörä on liian raskas.” (Mari Koo, kiitos linkistä, @nlipsane ) 1 kommentti.

Kokemuksia lastenkuljetuskärryistä?

tuesday 8. marchta 2011 klo 16.02 kirjoittajana Jonna

Jahka aurinko näitä lumimassoja hiukan sulattelee, koittaa jälleen aika kuljettaa lapsia päiväkotiin fillarilla. Nyt, kun on kaksi kuljetettavaa, ei normaalista lastenistuimesta enää ole hyötyä, vaan tarvitaan jonkin järeämpi kärry hoitamaan homma.

Googlailin erilaisia peräkärryvaihtoehtoja, ja niitähän tuntuu piisaavan, hintahaitari tuntuu olevan myös aika lavea.

Olisikohan jollain Kulutusjuhlan lukijalla kokemuksia peräkärryn käytöstä ja/tai vinkkejä, mitä kannattaa peräkärryn hankinnassa huomioida?

Katsastin ensialkuun Liikenneturvan lehtisen, jonka mukaan:

Polkupyörien peräkärryille on lapsien
kuljetusta varten asetettu mm.
seuraavia vaatimuksia:
– ilmarenkaat
– vetolaitteiden tulee olla kestävät ja
tarkoituksenmukaiset
– varustettu tahattoman aukeamisen
estävällä laitteella
– etu-, sivu- ja takaheijastimet
– etuheijastimet, valkoiset
etukulmissa
– sivuheijastimet ruskeankeltaisia
molemmilla sivuilla
– takana kolmiomuotoiset punaiset
heijastimet
– pitää olla sopiva istuin lasta varten
– lapsi ei saa päästä liikkuviin osiin
– lapselle turvavyö
Tavarakuljetusperäkärryä ei saa
käyttää lapsen kuljetukseen.
Kannattaa ostaa peräkärry, joka on saanut
saksalaisen turvallisuushyväksynnän
(DIN/TüV).

Tässä oli tuollaista turvallisuustietoa, mutta kuinkahan olisi käyttömukavuuden/-näppäryyden?

Be Sociable, Share!