Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Vähittäiskauppa' merkittyjä kirjoituksia

»   Eeva-Maria kehuu tamperelaista Supermyynti-kauppaa vanhanajan aarreaitaksi: “Herra Kauppias tervehtii asiakkaitaan heti ovelta, antaa minulle luvan valokuvaamiseen, kun vastaan hänen kysymykseensä etten etsi mitään tiettyä asiaa tällä kertaa. Katselen vain, tällaisessa paikassa ei koskaan tiedä mitä hyllyjen välissä tulee vastaan. Kauppias siirtyy palvelemaan seuraavaa sisäänpoikkeajaa, miestä joka tarvitsee taulukoukkuja ja sitten seuraavaa, joka etsii tietynlaista paristoa sekä ajastinkelloa autotalliinsa. Ovi käy vähän väliä, vain harva kysyjä joudutaan käännyttämään pois pystymättä auttamaan häntä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kemikaalicocktailin Noora haastaa tutustumaan pieniin lähiruokakauppoihin: “Väitän silti, että suurimmalla osalla suomalaisista olisi varaa ostaa kalliimpaa — paikallista ja pientuottajien tuottamaa ruokaa —kun vaan priorisoisimme toisin. Kun vaan boikotoisimme isoja ketjuja ja kävisimme lähikaupoissa, mikäli sellainen omalta paikkakunnalta ja kodin läheltä löytyy. Meillä olisi varaa, jos emme panostaisi niin paljon muuhun. Jos ruoka olisi meille tärkeämpää. [- - -] Käy edes tutustumassa tällaiseen kauppaan ja tutustu tarjontaan. Aivan varmasti löydät monia sellaisia elintarvikkeita, jotka voisit hinnankin puolesta ostaa muualta kuin isosta marketista. Lupaan itsekin parantaa tässä tapani ja siirtää osan raaka-aineostoistani yksityiseen pikkukauppaan.” (Mari Koo) 1 kommentti.

Valinnanvaikeuksia maito- ja mehuhyllyjen runsauden äärellä

keskiviikko 13. helmikuuta 2013 klo 10.55 kirjoittajana Mari Koo

“Suomalaisten kauppojen hyllyiltä löytyy ällistyttävä määrä maitoja. Sitä vaan huuli pyöreänä seisoo maitohyllyn edessä ja selaa sieltä sitä omaa maitoaan. En ole yksin kylmäkaapilla tönöttämässä, usein maitohyllyllä on oma yleisönsä ihmettelemässä tölkkirivistöä.”

Näin kirjoittaa Mari Vesanummi.

Kokemukseni mukaan sama valintaongelma on nykyisin myös monen muun elintarvikkeen kohdalla.

Eilen mieheni pyysi, että toisin kaupasta tuoremehua. Olimme pienessä flunssassa ja mies ajatteli, että tuoremehu maistuisi.

Tuoremehua ostetaan meille siis harvoin, koska mehua ei muutenkaan juoda paljon, ja jos juodaan, niin laimennettava marjamehu on yleisin valinta. Hedelmät syömme mieluiten sellaisinaan (saa kuidut ja muut hyödyt) eikä mehuksi puristettuina.

Joten ihmekös tuo, että S-marketin tuoremehuhylly hämmensi minut. Eri merkkejä ja mehulaatuja oli pitkä rivi, ja rivi jatkui vielä kylmähyllyn puolella. Kuka oikeasti tarvitsee näin laajaa valikoimaa?

Ja toisaalta: ilmeisesti ihmiset juovat runsaasti tuoremehuja. Eihän niitä muuten olisi niin paljon tarjolla.

Koska valinta vaikutti vaikealta, niin katsoin, missä on reilun kaupan merkintöjä. Valikoima supistui merkittävästi, ja sain mehun mukaani.

Yksi esimerkkisuosikkini ruokakaupan valikoiman kasvusta on pasta. Kaukana ovat ne ajat, kun hyllyssä oli vain kahta makaronia ja spagettia. Nyt malleja, merkkejä ja laatuja on lasagnelevyistä tuoreravioleihin.

Pääsiäisenä ruokakaupat ovat auki to, la ja ma, Alko on lauantainakin kiinni

torstai 5. huhtikuuta 2012 klo 16.17 kirjoittajana Mari Koo

Tänään kiirastorstaina ruokakaupat saavat olla avoinna kello 7–21. Pienet kaupat voivat olla auki kello 24:een asti.

Pitkäperjantaina 6. huhtikuuta kaupat ovat kiinni.

Pääsiäislauantaina kaupat saavat olla auki normaaliin tapaan eli kello 7–24.

Poikkeuksena on Alko, joka on lauantaina kiinni. Alko sulkee ovensa tänään torstaina klo 20.

Ensimmäisenä pääsiäispäivänä sunnuntaina kaupat ovat kiinni.

Toisena pääsiäispäivänä maanantaina pienet päivittäistavaraliikkeet voivat pitää oviaan auki neljä tuntia kello 8:n ja kello 18:n välillä.

Osa pienimmistä kaupoista on tuttuun tapaan auki myös niinä päivinä, kun muut kaupat ovat suljettuja. Tämä aukiolo koskee esimerkiksi alle sadan neliön kauppoja ja Helsingin asematunnelia.

Mukavaa pääsiäisaikaa kaikille Kulutusjuhlan seuraajille!

»   Lahden takana -blogissa kehutaan suomalaisessa ruokakaupassa saatua palvelua: “Eilen kävin T:n kanssa paikallisessa K-Supermarketissa ja tökin puolisoani: huomasitko, myyjät tervehtivät ja hymyilevät! Kun kysyin myyjältä, mistä voisin löytää hunajaa, hän jätti saman tien muut asiansa kesken ja lähti ohjaamaan minua oikeaa hyllyä kohti, esitteli hunajavalikoiman ja kertoi, että paikkakunnalla tehtyä hunajaa ei ole enää saatavilla, mutta että toista suomalaista merkkiä oli tullut tilalle. Kaikki tapahtui luonnikkaasti ja ilman tunnetta, että asiakas on rasittava, kun tulee häiritsemään myyjän kallisarvoista työaikaa.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Marko Leppänen kertoo suomalaisista itsepalveluliikkeistä: “Keskellä kymenlaaksolaista maaseutua, Haminan kuntaan kuuluvassa Metsäkylässä, on Jokiniemen leipä Oy:n ympärivuorokautisesti auki oleva leipä- ja pullapuoti, joka toimii ihmisen perushyvyyteen – tai pitäisikö sanoa perustervemielisyyteen – luotttavaisesti suhtautuvalla tavalla. Meininki on: astu sisään, valitse leipä ja pudota raha lippaaseen. Seutu, jolla tällainen voi toimia, ei voi olla luonteeltaan ei-kenenkään-maata, vaan yhteiseksi kodiksi tunnettu. Tai sitten yksinkertaisesti tyhjä ihmisistä. Kun syysilta pimenee, on lämpimästi valaistu puotikoppi epätodellinen näky maaseudun autiudessa. Jotain sympaattisen kaurismäkeläistä on koko pytingissä.[- - -]  Itsepalveluperiaatteella toimii myös ainakin Labbyn kartanon monipuolinen tilapuoti Pernajassa ja, jos otetaan vieläkin rootsimpi esimerkki, Helsingin itäsaaristossa sijaitsevan Villingin kesäinen polunvarsimyyntipöytä kasvimaatuotteille.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) 1 kommentti.

»   Helsinkiin avautuu Kluuvin kauppakeskus, jossa on myös nostalgisesti sisustettu maalaiskauppa. Katleena kommentoi aihetta: “Ymmärrän hyvin, että pääkaupungin ydinkeskustaan halutaan joskus maalaismaista, nostalgista tunnelmaa. Siitä tulee kuitenkin helposti maalaiselämän idealisointia, jonkinlaista muotoiltua maaseutua, jossa pystytetään trendiväreillä maalattu hytitön traktori kadunkulmaan. Ja sitten ihmiset haaveilevat slow lifesta ja maaseudulla elämisestä, koska se on niiiiin ihanaa. Kaikki tämä on ihan OK. Nautin itsekin suunnattomasti kauniista muotoilusta, enkä jaksa visuaalista krääsää. Toivon silti jokaisen pohtivan kahta asiaa: 1. Kaupunkiin rakennettu maalaistori on designattu, maaseutua matkiva kokonaisuus. Se ei ole oikeasti maaseutua. Aito toritunnelma löytyy niiltä toreilta, joita ei ole tietoisesti muotoiltu. Aitous ei aina ole kaunista – mutta se on aitoa. 2. Jos jokainen kohta maailmassamme on stailattu puhdasmuotoiseksi ja huipputyylikkääksi, missä on paikka pennittömille mummoille, likaisissa haalareissa kulkevalle remonttiporukalle, mekastaville lapsiperheille ja eläkeläispappojen kahviseuroille? Onko ylimuotoilussa niin iso elitismin riski, että karkotamme osan ihmisistä pois? Onko design-Suomi enää ihmisiä varten ollenkaan?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Anja on tyrmistynyt siitä, miten yritykset saavat pistää pystyyn liikekeskuksiaan ja niitä mainostavia tolppia. Hän käyttää esimerkkinä Luviaa, josta on myös kuvamateriaalia blogitekstin mukana: “Minulla nousee verenpaine aina, kun ajan keltaisen rumistuksen ohi. Arvatkaapa muuten, tankkaanko kyseisellä asemalla tai kuinka usein käyn lippurivistön hehkuttamassa Salessa? [- - -] Hyvä S-ryhmä, onko idyllisen kirkonkylämiljöön raiskaaminen yhteiskuntavastuullista toimintaa? Todellista vastuullisuutta on, jos toteaa virheen ja siistii aseman maisemaan sopivaksi, eikä jatkossa enää tee samoja virheitä uudelleen. [- - -]  Ruma Suomi tehdään nykyisin keltaisilla tolpilla. Käännän peukun alas ja toteemin kohdalla hiljennän vain pakon edessä. Ne, jotka löytävät kauppaan ja huoltoasemalle ilman toteemeja ja jotka välittävät kotiseutunsa maisemista, voivat puolestaan nostaa peukun oheiselle Facebook- sivustolle.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Kaupat saavat olla auki perjantaina eli juhannusaattona klo 7 – 12, kertoo Kaupan liitto. Juhannuspäivänä kaupat ovat pääsääntöisesti kiinni, tosin pienet kaupat ja kioskit saavat tuttuun tapaan olla auki. Sunnuntaina kaupat ovat avoinna tavallisen sunnuntaipäivän tapaan. Alkot ovat torstaina auki klo 20:een, juhannusaattona klo 9 – 12. Postin ja pankit ovat kiinni perjantaina ja tietysti myös lauantaina. 1 kommentti.

Pääsiäinen sulkee kaupat perjantaina ja sunnuntaina, maanantaina pikkukaupat auki neljä tuntia

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011 klo 23.21 kirjoittajana Mari Koo

Pääsiäinen tunnetusti vaikuttaa kauppojen aukioloon eli perjantaina kaupat ovat kiinni, samoin sunnuntaina. Poikkeuksena ovat alle 100 neliön kaupat, jotka saavat olla auki myös kirkollisina juhlapyhinä. Eli esimerkiki pienimmät Siwat voivat olla auki. Samoin tietysti esimerkiksi Helsingin asematunnelin kaupoilla on omat aukiolonsa.

Toisena pääsiäispäivänä eli maanantaina enintään 400 neliön päivittäistavarakaupat saavat olla auki neljä tuntia. Esimerkiksi Alepat ovat tällöin avoinna klo 12–16.

Alkot ovat kiinni myös lauantaina. Nyt torstaina ne ovat auki klo 20 asti.

Tietoja pääsiäisen vaikutuksista esimerkiksi pääkaupunkiseudun julkiseen liikenteeseen ja apteekkien aukioloaikoihin saa Hesarin pääsiäismuistiosta.

»   Uusi musta kerää valikoimapalautetta kaupoille välitettäväksi: “Olen kyllästynyt juoksemaan ekotuotteiden perässä useissa eri kaupoissa. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, että saisin lähi-Alepastani edes ekologista pyykinpesuainetta! Oletko itse samassa tilanteessa? Puuttuuko lähikaupastasi luomua, reilua tai lähiruokaa, joihin törmää vain torilla tai erikoiskaupoissa? Nyt teemme asian eteen jotain konkreettista: voit kertoa kyselyssämme, mitä reilua, luomua, kestävästi tuotettua tai lähiruokaa haluaisit lähikauppaasi, me kerromme sen kaupoille.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Syötkö lähiruokaa tietämättäsi?

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011 klo 18.36 kirjoittajana annamaija

Mari Koon lähiruokapostauksen innoittamana haluaisin herättää Suomessakin keskustelua siitä, mitä lähiruoka on ja miten siitä asiakkaalle viestitään. Ainakin Citymarketit ja Stockmann ovat hiljattain ottaneet käyttöön omat paikallisuudesta viestivät hyllypuhujansa. Yhtenäinen ilme helpottaa valintoja ruokakaupassa, mutta ainakin toistaiseksi kannattaa selvittää juuri kyseisen ostopaikan tai jopa yksittäisen osaston periaate lähituotteiden merkitsemiseen.

Vasta lähiruoan noustua ruokatrendiksi, on kaupoissa herännyt tarve viestiä ruoan matkasta kauppaan. Paikallista ruokaa on monista kaupoista saanut aina, mutta vasta nyt on ymmärretty, ettei asiakas tiedä tuotteista sitä, mikä henkilökunnalle tai tilausvastaavalle on itsestään selvää. Ruokakaupan hyllynreunassa tai hintajulisteessa olevan tuotetiedon on oltava hyvin selkeää, helposti vertailtavaa ja ytimekästä, mutta toisaalta annettava asiakkaalle kaikki tarpeellinen tieto.

Ainakin täällä Turun seudulla hedelmä- ja vihannesosastoilla yleinen tapa suoraan tuottajalta tulevien tuotteiden merkitsemiseen on ollut lisätä viljelijän tai tuottajan nimi hintajulisteeseen. Näin tietysti voi tehdä vain silloin, kun kyseistä tuotetta tulee ainoastaan tältä yhdeltä tuottajalta. Erilaiset salaatit ja pakatut perunat taitavatkin olla yleisimpiä ympärivuotisia lähituotteita, joissa viljelijän nimi on asiakkaalle myös laatutakuu. Onnekkaalla kaupalla on myös suoraan puutarhalta toimitettua tomaattia ja kurkkua, joissa laatu- ja tuoreusero tukun kautta kierrätettyyn on huima.

Luotettavin tapa saada tietoa kaupan myymistä tuotteista on tietysti kysyä henkilökunnalta. Kaupan sisällä olisikin tärkeää huolehtia, että tietoa lähituottajien tuotteista ja tuotantotavoista on kaikilla kaupan tai osastojen työntekijöillä. Vaikka paikallinen kaupanteko on kaupalle monimutkaisempaa, on lähiruoka kaikkien etu. Asiakas tietää, mitä saa, ja myyjä tietää, mitä myy. Ihan niinkuin sen kuuluukin olla.

»   Kari Korkeakoski pohtii, voisiko People’s Supermarket -tyyppinen toiminta nousta suositummaksi eri aloilla: “Se on voittoa tavoitteleva ruokakauppa, joka tarjoaa asiakkailleen lähiruokaa. Kiinnostavaa on kuitenkin se että jokaisella on mahdollisuus liittyä kaupan jäseneksi ja se oikeuttaa 10% alennukseen mutta sitoo 4 tunnin työhön neljän viikon jakson aikana. Eli osuuskuntaan liittyminen sitoo konkreettisesti kaupan toimintaan mukaan. Voisiko People’s Supermarket olla yksi esimerkki uudenlaisesta yritystoiminnasta? Voisiko vastaava malli voisi sopia esimerkiksi ikääntyneiden hoitopalvelujen tuottamiseen? Silloin oleellista ei ole alennus vaan ehkäpä oman tulevan arvokkaan vanhuuden varmistaminen. Osuustoiminta nykymuodossaan on syntynyt raaka-aineiden tuottajien aseman turvaamiseen ja riskien jakamiseen. Tällä hetkellä osuustoiminnan mahdollisuudet eivät saisi olla sidottu maantieteeseen. Digitalisoitumisen myötä kuluttajat ovat ottamassa niin halutessaan vallan itselleen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Matti Mattila toteaa suomalaisten kaupapryhmien mainoslehtisten sisältävän suurelta osin naisille suunnattuja tarjouksia: “Mainoslehtien tavoitteena on esitellä uutuustuotteita ja kertoa ajankohtaisia tuoteuutisia. Tarjouskuvastot ovat miesten näkökulmasta usein kovin yksipuolisia. Lehtien sivuista leijonanosa sisältää tuotteita naisille, kuten vaatteita ja kosmetiikkaa. Miehille kuvastoista löytyy muutama sivu, eivätkä niilläkään esitellyt tuotteet ole edes houkuttelevia. Tarjouslehtien miestenosaston laiminlyönti voi osaltaan selittää suomalaisen miehen olemattoman muotitietoisuuden ja ylipäätään huonon pukeutumisen ja epäsiistin olemuksen.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Tiina kävi Ikeassa: “Siellä tulee käveltyä paljon, vaikka menisi vain “nopeasti läpi”, koska se on niin loputtoman suuri. Toki siellä on niitä oikopolkuja, mutta tänään en käyttänyt niitä, vaan menin koko reitin. Jossain vaiheessa pelkäsin jo jääneeni johonkin ikuiseen Ikea-luuppiin, kun nuolet lattiassa vain jatkuivat ja jatkuivat eikä loppua näkynyt. Lopulta pääsin kuitenkin ulos sieltä. Meinasin ensin syödä Ikeassa niitä kuuluisia lihapullia, joita en ole maistanut vielä koskaan, mutta ilmeisesti ne lihapullat eivät tulekaan muusin kanssa, vaan joko kokoperunan tai ranskanperunoiden? Mitä ihmettä?! Mikä pettymys! Olen aina kuvitellut, että lihapullat syödään perunamuusin kanssa. Kokoperuna! Blah!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Turkulainen Q, Doloriina kertoo kauppavalinnoistaan: “Ruokakaupat on kyllä kinkkinen juttu, jossa ainakin minä menen pitkälti fiilispohjalta. Ihmiset sanovat helposti, että jokin kauppa on esim. kallis, mutta kuinka moni osaa oikeasti kertoa maitolitran hinnan lähikaupassaan? Minä en ainakaan. Vaikka Citymarkettien pitäisi olla halpoja, menee mulla siellä aina paljon enemmän rahaa kuin K-marketissa, sillä päädyn aina ostamaan jotain erikoista ja kallista, jota en oikeasti tarvitse. Ja jos nykyihmisille aika on rahaa, menee sitä Cittarissa aina luvattoman paljon (Cittarissa ei ikinä selviä jonottamatta)! Kaupat on myös tottumiskysymys. On vaikeaa ja väsyttävää mennä kiireessä ja väsyneenä ostamaan ruokaa vieraasta kaupasta, jossa ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Kävin pitkään lähes pelkästään Förin viereisessä Valtsussa ja osasin kertoa kassaa paremmin tuotteiden sijainnit. Rakastan Valtsujen siistiyttä ja järjestelmällisyyttä. Sitten siirryin käyttämään autoa työmatkoilla ja asioimaan Manhattanilla, mikä olisi todella hyvä ruokakauppa, jollei olisi niin kuusessa. K-kaupoissa on ihanaa myös Pirkka-tuotteet, joita rakastan ihan estottomasti.” (Mari Koo, kiitos linkistä Tealle) Ei kommentteja.

Rutiinien muutos tuottaa päänvaivaa ja liiallisen hajusteisia pyykinpesuaineita

keskiviikko 19. tammikuuta 2011 klo 8.57 kirjoittajana Mari Koo

Liiketaloustieteen professori Jaakko Aspara kirjoitti Talouselämässä viime viikolla, että merkittäviä tekijöitä kuluttajan hankinnoissa ovat tavat ja riskien karttaminen.

Kun päätyy pois normaalista kulutusarjesta, kuten minulle on käynyt Sveitsiin muuton vuoksi, niin huomaa väistämättä, miten tavat ja tottumukset ovat ohjanneet omaa päivittäistavarahankintaa. Täällä ei kaupasta välttämättä löydäkään omia suosikkejaan tai selviä vastineita niille: esimerkiksi jo nyt kaipaan Yosan tuotteita.

Kaupassa menee tietysti näin aluksi myös enemmän aikaa kuin Suomessa. Erilaisten tuotteiden lisäksi on opittava kaupan hyllyjärjestykset ja tulkittava vieraskielisiä tekstejä. Myös päänsisäistä valuuttalaskuria joudun vielä käyttämään arvioidessani, onko jokin tuote edullinen vai kallis. (Vaikka toki uusien ja erilaisten tuotteiden tutkailu on myös kivaa ja kiinnostavaa.)

Ärsyttävintä on kuitenkin se, että ajattelemattomuuksissaan tekee virhehankinnan. Siis kun ne tutut rutiinit eivät ole ohjaamassa, niin tätä voi tapahtua.

Näin kävi minulle pyykinpesuaineen kohdalla. Olen Suomessa tottunut käyttämään pesupähkinöitä sekä joitakin ekomerkittyjä, hajustamattomia pesuaineita. Ne olen ostanut rutiinien turvin ja riskejä välttäen.

Nyt täällä Sveitsissä piti saada pikaisesti ostettua pyykinpesuaine, ja sen tarkemmin tutkailematta nappasin yhden purkin kaupasta mukaan.

Mutta enpä tajunnut katsoa, onko tuote hajustamaton.

Niinpä pesty pyykki tuoksuu (eli mielestäni haisee) aivan liian voimakkaasti jollekin. Haluaisin tuoksutonta pyykkiä, vaikka en tuoksuallerginen olekaan. Mutta käytän hankitun aineen loppuun, kun hajut eivät aiheuta muuta kuin henkistä ärtymystä.

Mutta tuli siis opetus: kun rutiinit ostoksilla muuttuvat, on välillä syytä olla hyvin tarkkana.

»   Sun äitis yritti asioida kauppakeskuksessa liian varhain: “Ymmärsin toki, ettei pankkiin ole asiaa ennen kello kymmentä, mutta niin vieraantunut olen ostoskeskusmaailmasta, etten ollenkaan tajunnut, että kaupatkin aukeavat vasta kymmeneltä! Prisman ja Cittarin lisäksi vain KappAhl oli yhdeksän jäljestä auki. Viimemainittusta olisin ihan kannustusmielessä ostanut, jos siellä olisi oloasuja kaupattu, mutkun ei. Prismassa oli yksi harmaaraidallinen, mutta kauppaa ei syntynyt, sillä sen mediumpöksyt olisivat edellyttäneet XL-pyllyä, jota minulla ei ole.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Perjantaina vietetään Älä osta mitään -päivää. Pörrö ehdottaa, että sen rinnalla olisi kuukausittainen Osta pienyrittäjältä -päivä: “Kuulin ystävän ajautuneen konkurssiin. Näitä riittää kädentaitoalalla. Vika ei tälläkertaa ollut tyypissä eikä tuotteissa – eikä edes hinnoissa. Marketin on vain helpompi myydä tismalleen samanlainen tuote samalla hinnalla kuin yksittäisen pienyrittäjän. Olen katsellut kädentaitoalaa kohta parikymmentä vuotta on/off omanapa/kaverinapa perspektiivistä. Pyörittänyt pariakin käsityöyhdistystä ja ollut mukana niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin järjestöissä. Menestynein tuttuni tienasi jenkeissä yhtenä vuonna toista miljoonaa taalaa ja seuraavana alle 10 000. Suomessa suhdanteet ovat loivempia ja menestykset pienempiä, mutta yhtäkaikki arvaamattomia. Perjantaina on älä osta mitään päivä. Mä haluaisin perustaa sen rinnalle myös “Osta pienyrittäjältä” päivän jota voitaisiin viettää kerran kuussa. Koska oikeasti se merkitsee ja tuntuu meidän pienten yrittäjien arjessa heti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Marginaalin Jani hämmästelee, miten kassahihnalla toimiminen on vaikeaa: “Mikä­hän siinä on, ettei kau­pan kas­salla pas­saa ihmis­ten käyt­tää sitä seu­raava asia­kas -kapu­laa? Onko se ylpeys­ky­sy­mys? “Minä­hän olen niin kova jätkä etten minä tuom­moi­siin homos­te­lu­ka­pu­loi­hin koske, öhöhö­hö­höö.” Vai onko se epä­var­muutta sen kapu­lan käyt­tö­tar­koi­tuk­sesta, kun sii­hen ei erik­seen kyl­tillä ohjeis­teta? “Käy­tät­hän seu­raava asia­kas -kapu­laa, kii­tos ♥♥♥ jaos­tat­han­meil­tä­pal­jon­ta­va­roi­ta­jat­kos­sa­kin­vaik­ka­käs­ky­täm­me­si­nua­ja­muu­ten­ki­no­let­meil­le­kuin­hal­paa­mak­ka­raa.” Sitä suo­ma­lai­nen on ihan öönä sit­ten, kun pitäisi ilman, että kukaan käs­kee, osata tart­tua kapu­laan, jossa lukee “seu­raava asia­kas”, ja käyt­tää sitä sen ilmai­se­mi­seen, että tästä alkaa seu­raa­van asiak­kaan asiat. Ihan liian vai­keata!” (Mari Koo) 6 kommenttia.

« vanhemmat kirjoitukset