»   Eeva-Maria kehuu tamperelaista Supermyynti-kauppaa vanhanajan aarreaitaksi: “Herra Kauppias tervehtii asiakkaitaan heti ovelta, antaa minulle luvan valokuvaamiseen, kun vastaan hänen kysymykseensä etten etsi mitään tiettyä asiaa tällä kertaa. Katselen vain, tällaisessa paikassa ei koskaan tiedä mitä hyllyjen välissä tulee vastaan. Kauppias siirtyy palvelemaan seuraavaa sisäänpoikkeajaa, miestä joka tarvitsee taulukoukkuja ja sitten seuraavaa, joka etsii tietynlaista paristoa sekä ajastinkelloa autotalliinsa. Ovi käy vähän väliä, vain harva kysyjä joudutaan käännyttämään pois pystymättä auttamaan häntä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kemikaalicocktailin Noora haastaa tutustumaan pieniin lähiruokakauppoihin: “Väitän silti, että suurimmalla osalla suomalaisista olisi varaa ostaa kalliimpaa — paikallista ja pientuottajien tuottamaa ruokaa —kun vaan priorisoisimme toisin. Kun vaan boikotoisimme isoja ketjuja ja kävisimme lähikaupoissa, mikäli sellainen omalta paikkakunnalta ja kodin läheltä löytyy. Meillä olisi varaa, jos emme panostaisi niin paljon muuhun. Jos ruoka olisi meille tärkeämpää. [- - -] Käy edes tutustumassa tällaiseen kauppaan ja tutustu tarjontaan. Aivan varmasti löydät monia sellaisia elintarvikkeita, jotka voisit hinnankin puolesta ostaa muualta kuin isosta marketista. Lupaan itsekin parantaa tässä tapani ja siirtää osan raaka-aineostoistani yksityiseen pikkukauppaan.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Lahden takana -blogissa kehutaan suomalaisessa ruokakaupassa saatua palvelua: “Eilen kävin T:n kanssa paikallisessa K-Supermarketissa ja tökin puolisoani: huomasitko, myyjät tervehtivät ja hymyilevät! Kun kysyin myyjältä, mistä voisin löytää hunajaa, hän jätti saman tien muut asiansa kesken ja lähti ohjaamaan minua oikeaa hyllyä kohti, esitteli hunajavalikoiman ja kertoi, että paikkakunnalla tehtyä hunajaa ei ole enää saatavilla, mutta että toista suomalaista merkkiä oli tullut tilalle. Kaikki tapahtui luonnikkaasti ja ilman tunnetta, että asiakas on rasittava, kun tulee häiritsemään myyjän kallisarvoista työaikaa.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Marko Leppänen kertoo suomalaisista itsepalveluliikkeistä: “Keskellä kymenlaaksolaista maaseutua, Haminan kuntaan kuuluvassa Metsäkylässä, on Jokiniemen leipä Oy:n ympärivuorokautisesti auki oleva leipä- ja pullapuoti, joka toimii ihmisen perushyvyyteen – tai pitäisikö sanoa perustervemielisyyteen – luotttavaisesti suhtautuvalla tavalla. Meininki on: astu sisään, valitse leipä ja pudota raha lippaaseen. Seutu, jolla tällainen voi toimia, ei voi olla luonteeltaan ei-kenenkään-maata, vaan yhteiseksi kodiksi tunnettu. Tai sitten yksinkertaisesti tyhjä ihmisistä. Kun syysilta pimenee, on lämpimästi valaistu puotikoppi epätodellinen näky maaseudun autiudessa. Jotain sympaattisen kaurismäkeläistä on koko pytingissä.[- - -]  Itsepalveluperiaatteella toimii myös ainakin Labbyn kartanon monipuolinen tilapuoti Pernajassa ja, jos otetaan vieläkin rootsimpi esimerkki, Helsingin itäsaaristossa sijaitsevan Villingin kesäinen polunvarsimyyntipöytä kasvimaatuotteille.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) 1 kommentti.

»   Helsinkiin avautuu Kluuvin kauppakeskus, jossa on myös nostalgisesti sisustettu maalaiskauppa. Katleena kommentoi aihetta: “Ymmärrän hyvin, että pääkaupungin ydinkeskustaan halutaan joskus maalaismaista, nostalgista tunnelmaa. Siitä tulee kuitenkin helposti maalaiselämän idealisointia, jonkinlaista muotoiltua maaseutua, jossa pystytetään trendiväreillä maalattu hytitön traktori kadunkulmaan. Ja sitten ihmiset haaveilevat slow lifesta ja maaseudulla elämisestä, koska se on niiiiin ihanaa. Kaikki tämä on ihan OK. Nautin itsekin suunnattomasti kauniista muotoilusta, enkä jaksa visuaalista krääsää. Toivon silti jokaisen pohtivan kahta asiaa: 1. Kaupunkiin rakennettu maalaistori on designattu, maaseutua matkiva kokonaisuus. Se ei ole oikeasti maaseutua. Aito toritunnelma löytyy niiltä toreilta, joita ei ole tietoisesti muotoiltu. Aitous ei aina ole kaunista – mutta se on aitoa. 2. Jos jokainen kohta maailmassamme on stailattu puhdasmuotoiseksi ja huipputyylikkääksi, missä on paikka pennittömille mummoille, likaisissa haalareissa kulkevalle remonttiporukalle, mekastaville lapsiperheille ja eläkeläispappojen kahviseuroille? Onko ylimuotoilussa niin iso elitismin riski, että karkotamme osan ihmisistä pois? Onko design-Suomi enää ihmisiä varten ollenkaan?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Anja on tyrmistynyt siitä, miten yritykset saavat pistää pystyyn liikekeskuksiaan ja niitä mainostavia tolppia. Hän käyttää esimerkkinä Luviaa, josta on myös kuvamateriaalia blogitekstin mukana: “Minulla nousee verenpaine aina, kun ajan keltaisen rumistuksen ohi. Arvatkaapa muuten, tankkaanko kyseisellä asemalla tai kuinka usein käyn lippurivistön hehkuttamassa Salessa? [- - -] Hyvä S-ryhmä, onko idyllisen kirkonkylämiljöön raiskaaminen yhteiskuntavastuullista toimintaa? Todellista vastuullisuutta on, jos toteaa virheen ja siistii aseman maisemaan sopivaksi, eikä jatkossa enää tee samoja virheitä uudelleen. [- - -]  Ruma Suomi tehdään nykyisin keltaisilla tolpilla. Käännän peukun alas ja toteemin kohdalla hiljennän vain pakon edessä. Ne, jotka löytävät kauppaan ja huoltoasemalle ilman toteemeja ja jotka välittävät kotiseutunsa maisemista, voivat puolestaan nostaa peukun oheiselle Facebook- sivustolle.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Kaupat saavat olla auki perjantaina eli juhannusaattona klo 7 – 12, kertoo Kaupan liitto. Juhannuspäivänä kaupat ovat pääsääntöisesti kiinni, tosin pienet kaupat ja kioskit saavat tuttuun tapaan olla auki. Sunnuntaina kaupat ovat avoinna tavallisen sunnuntaipäivän tapaan. Alkot ovat torstaina auki klo 20:een, juhannusaattona klo 9 – 12. Postin ja pankit ovat kiinni perjantaina ja tietysti myös lauantaina. 1 kommentti.

»   Uusi musta kerää valikoimapalautetta kaupoille välitettäväksi: “Olen kyllästynyt juoksemaan ekotuotteiden perässä useissa eri kaupoissa. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, että saisin lähi-Alepastani edes ekologista pyykinpesuainetta! Oletko itse samassa tilanteessa? Puuttuuko lähikaupastasi luomua, reilua tai lähiruokaa, joihin törmää vain torilla tai erikoiskaupoissa? Nyt teemme asian eteen jotain konkreettista: voit kertoa kyselyssämme, mitä reilua, luomua, kestävästi tuotettua tai lähiruokaa haluaisit lähikauppaasi, me kerromme sen kaupoille.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kari Korkeakoski pohtii, voisiko People’s Supermarket -tyyppinen toiminta nousta suositummaksi eri aloilla: “Se on voittoa tavoitteleva ruokakauppa, joka tarjoaa asiakkailleen lähiruokaa. Kiinnostavaa on kuitenkin se että jokaisella on mahdollisuus liittyä kaupan jäseneksi ja se oikeuttaa 10% alennukseen mutta sitoo 4 tunnin työhön neljän viikon jakson aikana. Eli osuuskuntaan liittyminen sitoo konkreettisesti kaupan toimintaan mukaan. Voisiko People’s Supermarket olla yksi esimerkki uudenlaisesta yritystoiminnasta? Voisiko vastaava malli voisi sopia esimerkiksi ikääntyneiden hoitopalvelujen tuottamiseen? Silloin oleellista ei ole alennus vaan ehkäpä oman tulevan arvokkaan vanhuuden varmistaminen. Osuustoiminta nykymuodossaan on syntynyt raaka-aineiden tuottajien aseman turvaamiseen ja riskien jakamiseen. Tällä hetkellä osuustoiminnan mahdollisuudet eivät saisi olla sidottu maantieteeseen. Digitalisoitumisen myötä kuluttajat ovat ottamassa niin halutessaan vallan itselleen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Matti Mattila toteaa suomalaisten kaupapryhmien mainoslehtisten sisältävän suurelta osin naisille suunnattuja tarjouksia: “Mainoslehtien tavoitteena on esitellä uutuustuotteita ja kertoa ajankohtaisia tuoteuutisia. Tarjouskuvastot ovat miesten näkökulmasta usein kovin yksipuolisia. Lehtien sivuista leijonanosa sisältää tuotteita naisille, kuten vaatteita ja kosmetiikkaa. Miehille kuvastoista löytyy muutama sivu, eivätkä niilläkään esitellyt tuotteet ole edes houkuttelevia. Tarjouslehtien miestenosaston laiminlyönti voi osaltaan selittää suomalaisen miehen olemattoman muotitietoisuuden ja ylipäätään huonon pukeutumisen ja epäsiistin olemuksen.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Tiina kävi Ikeassa: “Siellä tulee käveltyä paljon, vaikka menisi vain “nopeasti läpi”, koska se on niin loputtoman suuri. Toki siellä on niitä oikopolkuja, mutta tänään en käyttänyt niitä, vaan menin koko reitin. Jossain vaiheessa pelkäsin jo jääneeni johonkin ikuiseen Ikea-luuppiin, kun nuolet lattiassa vain jatkuivat ja jatkuivat eikä loppua näkynyt. Lopulta pääsin kuitenkin ulos sieltä. Meinasin ensin syödä Ikeassa niitä kuuluisia lihapullia, joita en ole maistanut vielä koskaan, mutta ilmeisesti ne lihapullat eivät tulekaan muusin kanssa, vaan joko kokoperunan tai ranskanperunoiden? Mitä ihmettä?! Mikä pettymys! Olen aina kuvitellut, että lihapullat syödään perunamuusin kanssa. Kokoperuna! Blah!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Turkulainen Q, Doloriina kertoo kauppavalinnoistaan: “Ruokakaupat on kyllä kinkkinen juttu, jossa ainakin minä menen pitkälti fiilispohjalta. Ihmiset sanovat helposti, että jokin kauppa on esim. kallis, mutta kuinka moni osaa oikeasti kertoa maitolitran hinnan lähikaupassaan? Minä en ainakaan. Vaikka Citymarkettien pitäisi olla halpoja, menee mulla siellä aina paljon enemmän rahaa kuin K-marketissa, sillä päädyn aina ostamaan jotain erikoista ja kallista, jota en oikeasti tarvitse. Ja jos nykyihmisille aika on rahaa, menee sitä Cittarissa aina luvattoman paljon (Cittarissa ei ikinä selviä jonottamatta)! Kaupat on myös tottumiskysymys. On vaikeaa ja väsyttävää mennä kiireessä ja väsyneenä ostamaan ruokaa vieraasta kaupasta, jossa ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Kävin pitkään lähes pelkästään Förin viereisessä Valtsussa ja osasin kertoa kassaa paremmin tuotteiden sijainnit. Rakastan Valtsujen siistiyttä ja järjestelmällisyyttä. Sitten siirryin käyttämään autoa työmatkoilla ja asioimaan Manhattanilla, mikä olisi todella hyvä ruokakauppa, jollei olisi niin kuusessa. K-kaupoissa on ihanaa myös Pirkka-tuotteet, joita rakastan ihan estottomasti.” (Mari Koo, kiitos linkistä Tealle) Ei kommentteja.

»   Sun äitis yritti asioida kauppakeskuksessa liian varhain: “Ymmärsin toki, ettei pankkiin ole asiaa ennen kello kymmentä, mutta niin vieraantunut olen ostoskeskusmaailmasta, etten ollenkaan tajunnut, että kaupatkin aukeavat vasta kymmeneltä! Prisman ja Cittarin lisäksi vain KappAhl oli yhdeksän jäljestä auki. Viimemainittusta olisin ihan kannustusmielessä ostanut, jos siellä olisi oloasuja kaupattu, mutkun ei. Prismassa oli yksi harmaaraidallinen, mutta kauppaa ei syntynyt, sillä sen mediumpöksyt olisivat edellyttäneet XL-pyllyä, jota minulla ei ole.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Perjantaina vietetään Älä osta mitään -päivää. Pörrö ehdottaa, että sen rinnalla olisi kuukausittainen Osta pienyrittäjältä -päivä: “Kuulin ystävän ajautuneen konkurssiin. Näitä riittää kädentaitoalalla. Vika ei tälläkertaa ollut tyypissä eikä tuotteissa – eikä edes hinnoissa. Marketin on vain helpompi myydä tismalleen samanlainen tuote samalla hinnalla kuin yksittäisen pienyrittäjän. Olen katsellut kädentaitoalaa kohta parikymmentä vuotta on/off omanapa/kaverinapa perspektiivistä. Pyörittänyt pariakin käsityöyhdistystä ja ollut mukana niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin järjestöissä. Menestynein tuttuni tienasi jenkeissä yhtenä vuonna toista miljoonaa taalaa ja seuraavana alle 10 000. Suomessa suhdanteet ovat loivempia ja menestykset pienempiä, mutta yhtäkaikki arvaamattomia. Perjantaina on älä osta mitään päivä. Mä haluaisin perustaa sen rinnalle myös “Osta pienyrittäjältä” päivän jota voitaisiin viettää kerran kuussa. Koska oikeasti se merkitsee ja tuntuu meidän pienten yrittäjien arjessa heti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Marginaalin Jani hämmästelee, miten kassahihnalla toimiminen on vaikeaa: “Mikä­hän siinä on, ettei kau­pan kas­salla pas­saa ihmis­ten käyt­tää sitä seu­raava asia­kas -kapu­laa? Onko se ylpeys­ky­sy­mys? “Minä­hän olen niin kova jätkä etten minä tuom­moi­siin homos­te­lu­ka­pu­loi­hin koske, öhöhö­hö­höö.” Vai onko se epä­var­muutta sen kapu­lan käyt­tö­tar­koi­tuk­sesta, kun sii­hen ei erik­seen kyl­tillä ohjeis­teta? “Käy­tät­hän seu­raava asia­kas -kapu­laa, kii­tos ♥♥♥ jaos­tat­han­meil­tä­pal­jon­ta­va­roi­ta­jat­kos­sa­kin­vaik­ka­käs­ky­täm­me­si­nua­ja­muu­ten­ki­no­let­meil­le­kuin­hal­paa­mak­ka­raa.” Sitä suo­ma­lai­nen on ihan öönä sit­ten, kun pitäisi ilman, että kukaan käs­kee, osata tart­tua kapu­laan, jossa lukee “seu­raava asia­kas”, ja käyt­tää sitä sen ilmai­se­mi­seen, että tästä alkaa seu­raa­van asiak­kaan asiat. Ihan liian vai­keata!” (Mari Koo) 6 kommenttia.