Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'kierrätys' merkittyjä kirjoituksia

Kulutusvuosi 2012: Kapselikahveja, hyttysansoja, kosketusnäyttöjä sekä kierrätyksen tuskaa

maanantai 7. tammikuuta 2013 klo 12.42 kirjoittajana Mari Koo

Kosketusnäyttö tuli tutuksi yhä useammalla suomalaiselle kännykän tai tablettitietokoneen kautta. Monen kännykkä on nyt ns. älypuhelin, jolla käytetään nettiä ja sen myötä erilaisia sovelluksia, räpsitään kuvia ja silloin tällöin myös soitellaan.

Ohut televisio tuntuu olevan jo lähes normaali kodin varuste.

Kodinkoneiden mainonnassa havaitsin usein kapselikahvikoneita. Toisaalta kahvirintamalla on myös yksinkertaisemman laitteiston kannattajia: esimerkiksi AeroPress tuntui saavan näkyvyyttä.

Viime kesänä Suomen hyttysongelmaa ratkottiin teknologisin voimin. Hyttysansat osoittautuivat hittituotteeksi, jotka loppuivat kaupoista kesken korkeasta hinnasta huolimatta.

Pöpöjen hätistelyyn mainostettu, paristoilla toimiva saippua-annostelija voitti Luonto-lehden Vuoden turhake -tittelin.

Kodinkoneiden ja elektroniikkalaitteiden lisääntyvä määrä ja lyhyet elinkaaret aiheuttavat kasvavaa päänvaivaa. Muutama vuotta sitten kalliilla ostettu elektroninen vimpan voi osoittautua lähinnä ongelmajätteeksi. Vanhoja televisioita tai stereoita tyrkitään perusjäteastioihin, kun ei jakseta viedä niitä asiallisiin kierrätyspisteisiin, jotka usein ovat ainakin autottoman kotitalouden kannalta hankalissa paikoissa.

Välillä uutisoinnissa muistettiin myös se, että elektroniikan tuotannolla on suuria eettisiä ja ekologisia vaikutuksia.

Oma kodintekniikan vuoteni 2012:

Hukkasin vanhan iPhoneni, joten jouduin ostamaan uuden. Valitsin Samsungilta mallin, jonka pitäisi kestää myös kolhuja ja roiskeita.

Kotiimme ostettiin yleiskone. Jatkoimme elämää ilman televisiota, tablettitietokonetta tai kapselikahvinkeitintä.

Tulostimesta tuntui vähän väliä olevan musteet lopussa, koska mies joutuu sillä printtaamaan värikuvia. Väripatruunoiden myötä tulostimen käyttökustannukset tuntuvat kohtuuttomilta.

Taloudessamme on kolme tietokonetta, joista kaksi täyttää tänä vuonna kuusi vuotta ja yksi on pari vuotta vanha miniläppäri. Iän huomaa mm. vanhentuneina käyttöjärjestelminä ja tökkivinä toimintoina, joten tänä vuonna joudutaan tietokoneostoksille. Samoin meille on hankittava pölynimuri, sillä meillä on nyt ollut lainassa ulkomailla pitkään majailevan kaverin imuri, ja hän palaa Suomeen.

Keväällä kotikulmilla kiersi vaarallisen jätteen keräysauto, jonka ansiosta saimme kodista ulos mm. hajonnutta elektroniikkaa.

Vuoden turhakkeeseen törmäsin kesällä ravintolassa, enkä osannut sitä käyttää. Ravistin sitä ja sain vain paristot lennähtämään ulos.

»   Vihreä Lanka -sivujen alle on ilmaantunut Roskislöydöt-blogi. Jukka Nikulainen pohtii dyykkaamista mm. seuraavasti: ”Kun joku toinen kiinnostuukin kaatopaikalle haudattavaksi menevästä tavarasta ja keksii sille käyttöä, roskat kokevat tämän vähemmistön silmissä arvonnousun, jota marxilainen lisäarvoteoriakaan ei oikein selitä. Olisiko taustalla kenties perisuomalainen kateus – tällä kertaa siis kaatopaikkatavarasta? Omista roskista ollaan mustasukkaisia tavalla, joka herättää dyykkijässä lähinnä hilpeyttä. [- – -] Erityisen hyvin tämä erikoinen mustasukkaisuus tuleekin esiin suhtautumisessa tällaiseen käyttökelpoiseen pikkutavaraan. Esimerkistä käyvät roskiksesta löytyneet Orthexin altakasteluruukut. Ruukkujen rahallinen arvo on tuskin muutamaa kymppiä. Ne kuitenkin herättivät minussa viherpeukalon. Muuten niiden kohtalo olisi ollut joutua kaatopaikalle muun muovin sekaan. Siksi vaatimattomat ruukutkin kuuluvat dyykkausaarteisiini.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Sari Valto testasi pöydän vuokrausta kirppikseltä: ”Huomaan, että viikkovuokrausperiaatteella toimiva kirpparikaan ei ole vaivaton. Pöytää pitää käydä siivoamassa kerran päivässä, jos haluaa sen pysyvän edes jonkinlaisessa kuosissa hamstraajien myllätessä pöydät hetkessä sekaisin. Eikä tavara liiku läheskään niin kovaa tahtia kuin olisin toivonut. Viiden päivän päästä saan kantaa kahdesta Ikea-kassillisesta toisen takaisin. Tuotto on 109 euroa eli pöytävuokran vähentämisen jälkeen olen tienannut 74 euroa. Ei huono, mutta ei kovin hyväkään. Viikon mittaan touhu oli minusta kaiken kaikkiaan rasittavaa ja ajatus siitä, että jatkossa vain kippaan taas tavarat suoraan Fidalle tai UFF:lle, tuntui houkuttelevalta. Vaikka kai sitä voisi syksyllä vielä kerran koittaa viikkovuokrausta…paitsi että ai niin, eihän minulle tule tästä lähtien mitään myytävää, sillä minähän ostan vain välttämättömiä asioita, en mitään turhaa…” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nelli Heinimo käsittelee Kulutus.fi:ssä myymättä jääneiden kirjojen tuhoamista: ”Kirjailija Karo Hämäläinen arvelee blogissaan, että todellinen syy myymättä jääneiden kirjojen tuhoamiselle ei ole varastoinnin kalleudessa vaan kirja-alan toimintatavat. Ostaisiko kukaan uutta parin kympin hintaista kirjaa, jos kaupan hyllyllä olisi vieressä tarjolla saman kirjailijan parin vuoden takainen teos kolmella eurolla? Halvalla myyminen saattaa myös luoda kirjasta (ja kirjailijasta) epätoivottua mielikuvaa: jos kirja ei ole mennyt kaupaksi, on se varmaan huono. Myymättä jääneiden tuotteiden ongelma koskee montaa muutakin alaa: niin käyttökelpoisia vaatteita kuin vihanneksiakin heitetään pois kaiken aikaa suoraan kaupasta. Kaikki tuotteet ei ehdi edes kauppaan asti, jos tuotantoerä on suurempi kuin mitä kaupat tilaavat myyntiin.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Lupiini avautuu kirpputorihamstrauksestaan: ”Ainakin itselläni lähtee kirppiksellä helposti lapaset kädestä ja mopo hanskasta: huomaan arvioivani nopeasti kirpputorin yleistason ja sovittavani ostelun sen mukaan: viime vuoden keväällä, pyöriskellessäni iltapäivällä Puu-Vallilan pihakirppiksillä Lipsin kanssa havaitsin heti, että kama oli sekä halpaa että aikamoista ryönää. Niinpä osteleiksin parit trikoohousut, jotka olivat vähän liian isot ja toisessa taisi olla reikäkin. Mutta halvalla lähti! No, ainakin toisista trikoista tuli myöhemmin rättejä, tuljuiset college-housut eivät vaan oikein miellyttäneet silmää tai sopineet minkään paidan kanssa yhteen. Tätä on käynyt minulle juuri lastenvaatteiden kohdalla useasti. Kama on niin halpaa, ettei haittaa vaikka tulisi hommattua vikaostoksia. Ongelma on vain se, ettei niitä trikoisia pöytärättejäkään tarvitse loputtomiin, etenkin kun äitini tuo joka kerta vieraillessaan lahjaksi erilaisia taikaliinoja ja mikrokuiturättejä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Vie elektroniikkaromusi, energiansäästölamput, maalit ja vastaavat pääkaupunkiseudun keräysautoihin

maanantai 2. huhtikuuta 2012 klo 20.49 kirjoittajana Mari Koo

Kävin tänään heittämässä muutamia pieniä kotiimme kertyneitä ongelmallisempia jätteitä HSY:n jätehuollon kiertävään keräysautoon. Kovin montaa esinettä ei nyt ollut, koska edellisen muuton yhteydessä oli viimeksi näitä jätteitä kuskailtu keräykseen.

Tällä kertaa keräkseen jäivät hajonnut kännykkä, sen akku, muutamat risat piuhat, pieni elektorniikkalelu ja vanhat kynsilakat (nekin luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi, jos pullo ei ole täysin tyhjä tai sisältö kokonaan kuivunut, kts. Jätkä-jätelajihaku).

Fredrikintorilla oli melkonen hulina, kun ihmiset toivat paikalle vanhoja tietokoneita ja muuta elektroniikkaa, televisioita, energiansäästölamppuja ja kaikkea muuta, joka ei kuulu sekajätteeseen.

Keräysautot aloittivat kiertämisen tänään. On siis vielä hyvät mahdollisuudet, että jos asut pääkaupunkiseudulla, niin lähiaikoina lähistölläsi pysähtyy tällainen kierrätysmahdollisuus.

Ongelmajätettähän kutsutaan nykyisin vaaralliseksi jätteeksi. ”Terminä vaarallinen jäte kertoo paremmin, mistä on kyse. Se vastaa myös kansainvälistä termistöä”, kampanjasivut kertovat.

»   Katleena jakaa vinkkejä nettihuutokauppojen ostajille ja myyjille: ”Tarinan opetus 1: Jos olet ostamassa, kannattaa hakea omia suosikkituotteitaan väärin kirjoitettuna. Silloin saat tavarasi halvemmalla. Tarinan opetus 2: Jos olet myymässä, suosittelen kirjoittamaan osto- ja myyntipalstoilla nimet oikein – tai siis valmistajan tarkoittamalla tavalla. Potentiaaliset ostajat eivät löydä tuotettasi, jos myyt ”Tapio Virkkalan Ultima Tuuli -laseja”. (Tämäkin sanamuoto on nähty.) Tarinan opetus 3: Jos olet myymässä, kirjoita ilmoituksesi otsikkoon oikeat sanat perusmuodoissaan. Lisää ilmoitustekstin loppuun väärät tai vaihtoehtoiset sanamuodot näin: Hakusanat: iittala virkkala ultimathule ultimatuuli punaviinilasi viinilasi valkoviinilasi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Paskat kirppislöydöt -blogi lupaa jakaa tuntemuksia, jotka ovat taatusti tuttuja kaikille kirpputoreillä käyville: ”Tämä blogi on tarkoitettu niille, jotka löytävät kirpparilta aina jotain kivaa mutta sellaiseen kiskurihintaan, ettei varmasti ole varaa sitä hankkia. Niille, jotka käyvät kirppareilla, mitkä luulevat olevansa antiikkiliikkeitä. Niille, jotka etsivät löytöjä, mutta törmäävät vain täyteen paskaan. Niille, joiden mielestä Ikean 8 euron lasikannusta ei voi pyytää kirpparilla 25 euroa eikä ulkomailta tuotu ole laadun määre. Niille, joita ei kiinnosta onko mekko lähes käyttämätön jos se maksaa saman kuin kaupassa ja niille, jotka eivät usko kaiken Arabian olevan keräilyharvinaisuus.” (Mari Koo, blogi löydetty kaverini Raisan kautta Facebookissa) 1 kommentti.

»   Juha T Hakala pohtii keski-ikäisten tavaranhamstrausta: ”Meidän lapsuuden kodeissamme (1950 – 70-luvuilla) ei tilanahtautta ollut. Miksi sitä ei ollut? Sitä ei ollut, koska lapsuudenkotimme edustivat jälleenrakennusajan Suomea. Vanhemmillamme ei yksinkertaisesti ollut varaa siihen kerskakulutukseen, johon me – heidän lapsensa – syyllistymme. Sen sijaan me, tämän päivän kiireiset keski-ikäiset, syydämme valtaisat summat rahaa tavaraan (vaatetta, kotitaloushärveleitä, leluja ja sähköisiä vemputtimia), joille ei oikeasti ole ollut pitkään aikaa sijoituspaikkaa kodeissamme. Saati, että niille oikeasti olisi ollut tarvetta. Ongelma on siinä, että hankimme housut, paidan jne. hyvissä ajoin ennen kuin entiset housumme tai paitamme ovat puhki kulutettuja. Pointti on se, että juuri näiden ostotoimien tuloksena meille jää ne entiset ja sitten on nämä uudet. Eikä tämä tietenkään tähän jää, vaan kierre on jatkuva.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

Voiko huuhdeltavaksi mainostetun wc-paperihylsyn vetää pöntöstä?

maanantai 3. lokakuuta 2011 klo 12.08 kirjoittajana Mari Koo

Viime viikolla havaitsin, että Soft Embo -vessapaperin hylsy mainosti itseään pöntöstä huuhdeltavaksi. Pikkuisen epäilytti, koska olen tottunut ajatukseen, ettei pönttöön saa pistää suunnilleen mitään muuta kuin vessapaperia ja jätöksiä.

Sopivasti samana päivänä Hesarin nettisivuilta löytyi juttu, jossa kerrottiin, ettei pönttöön saa laittaa huuhdeltavina mainostettuja tuotteita:

”Wc-pönttöön ei saa heittää myöskään biohajoavaa jätettä, muistuttaa pääkaupunkiseudun jätevedet puhdistava Helsingin seudun ympäristöpalvelut. Kielto koskee ruuantähteitä ja paistorasvoja, mutta myös tuotteita, joissa on merkintä flushable eli huuhdeltava.

– Tuote, jota mainostetaan huudeltavana, synnyttää mielikuvan, että pönttöön voi heittää muutakin kuin wc-paperia. Näin ei kuitenkaan ole, sanoo HSY:n vesihuollon toimialajohtaja Jukka Piekkari.

Vaikka huuhdeltaviksi mainostetut tuotteet, kuten paperihylsyt ja kuituliinat, liukenevat veteen, niiden kuitumassa kasvattaa orgaanisen jätteen kuormaa jätevedenpuhdistuslaitoksessa. Massa voi myös aiheuttaa tukoksia kiinteistöjen putkistoissa ja viemäriverkostossa.”

Lähetin vielä Soft Embon valmistajalle kysymyksen aiheesta, ja viittasin kyseiseen lehtijuttuun. Sieltä vastattiin seuraavaa:

”Flush&Go hylsy on valmistettu samasta materiaalista kuin tavallinen wc-paperi. Se hajoaa 100%:sti wc:stä alas huuhdottaessa.
Huuhtohylsy vastaa neljää wc-paperiarkkia ja hajoaa jopa nopeammin kuin normaali wc-paperi.

Se käyttäytyy huuhdeltaessa ongelmitta jätevedenpuhdistamolla. Hylsy on kuitua, joka saadaan puhdistamolla pääsääntöisesti talteen primäärikäsittelyvaiheessa. Hylsyn sisältämä luonnonmukainen tärkkelys hajoaa pääsääntöisesti jätevedenpuhdistuksen biologisessa vaiheessa.
Huuhtohylsyn voi vaihtoehtoisesti hävittää kuten aikaisemminkin biojätteen mukana, se on kompostoituva. Huuhtohylsyn voi myös kierrättää entiseen tapaan keräyskartongin mukana tai jopa keräyspaperin mukana.”

Minulla ei ole mitään erityistä tarvetta vedellä hylsyjä alas pöntöstä. Jos on riskinä, että ne aiheuttavat tukoksia, niin ennemmin käytän hylsyt muuten.

Joten hylsyt päätyvät taloudessamme sanomalehtipaperista taiteiltujen biojätepussien pohjalle. Siellä ne keräävät kosteutta ja estävät paperia hajoamasta ennen kuin pussi ehtii biojäteastiaan.

»   Pörrö kommentoi Turun Sanomien juttua, jonka mukaan kierrätyspisteisiin tuodaan erityisesti kesäaikaan tavaraa, joka ei sinne kuulu: ”Jos roskienkäsittelypaikalle järjestäen tuodaan sekajätettä ja ongelmajätettä eiköhän se kerro enemmän siitä että a) paikalle tarvitaan myös niille keräyssäiliö b) paikan mainonta on mennyt perille siinä että se on jätteille tarkoitettu paikka c) ihmiset kaupunkialueellakin tarvitsevat isoille jätteille (patjat yms.) vastaanottopaikkoja d) keräyspisteitä on liian harvassa koska niille rahdataan kerralla kaikki Lisäksi keräyspisteet ovat aika usein kuvan osottamassa kunnossa koska niitä ei tyhjennetä ja hoideta riittävällä huolella, erityisesti kesäaikaan. En ymmärrä miksi asiaa ei pyritä ratkomaan siltä puolen että pyrittäisiin palvelemaan ja kannustamaan ihmisiä kierrättämään ja lajittelemaan roskiaan. Pelkään että tämä syyllistäminen kannustaa ihmisiä kantamaan erityisesti ne ongelmajätteet sekajäteastiaan. Luulisi että on suurempi ongelma lajitella ongelmajätteitä rekkakuormallisesta **skaa kuin lajitella niitä roskiksen vieressä olevasta kasasta.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Niko kertoo tilastoja vaatteiden kierrätyksen taustalta: ”Vuonna 2008 7,6 miljoonaa kiloa vaatteita kierrätettiin UFF:n kierrätyspisteessä. Niistä vain 1/3 pääsi UFF käyttöön ja loput menivät muihin tarkoituksiin (kuten ”energiajakeeseen” eli polttojätteeksi). Lähetystori FIDA kierrättää myös vaatteita ja heidän vaatekilomääränsä on noin 1 miljoona kiloa, joista n. 17 % menee suoraan energiajakeeseen (170 tonnia). Voimme tämän perusteella arvioida, että vaatteita poltetaan(!!) joka vuosi Suomessa n. 900 tonnia. Kyseessä ei ole mitään vaateriekaleita – vaatejäte on oma asiansa – vaan käyttökelpoisia, joskus miltei uusia vaatteita. Syy vaatteiden polttojätteeseen joutumiselle on se, että näillä kierrätysjärjestöillä ei yksinkertaisesti ole resursseja kierrättää sitä vaatemäärää, jota ihmiset kuluttavat. Ystäväni, joka on eko-vaatesuunnittelija ja kierrätysasioihin perehtynyt, arveli, että Suomessa menee kierrätykseen yhteensä noin 20 miljoonaa kiloa, eli 20 000 tonnia vuodessa, ja tämä on sentään maa, jossa asuu noin 5,5 miljoonaa ihmistä – vain reilut puolet vaikkapa New Yorkin asukasmäärästä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Modeemit kiertämään nettiliittymien tarjouskampanjoilla

perjantai 1. heinäkuuta 2011 klo 9.01 kirjoittajana Mari Koo

Muutin tällä viikolla takaisin Sveitsistä Suomeen, ja tietysti Helsinkiin piti saada nettiyhteys uuteen osoitteeseen. Aiemmin olen ollut Welhon asiakas, ja oletin, että nykyisin DNA:n omistaman Welhon kautta homma toimii jatkossakin.

Ilahduin, kun Welhon sivuilta löytyi kierrätystekona markkinoitu tarjouskampanja.

”Oletko saanut modeemin kaveriltasi? Tee laajakaistatilaus ja saatte kaverisi kanssa ilmaisia laajakaistakuukausia.”

Käyttökelpoisia modeemeja pyörii varmasti runsaasti Helsingissä, joten hyvä, jos niiden käyttöön houkutellaan. Modeemithan tulevat yleensä nettiliittymien mukana kaupan päälle, mutta turhaa niitä on varastoida nurkkiin.

Toivottavasti vastaavia modeemit kiertämään -kampanjoita on myös muilla nettifirmoilla.

Tosin moni modeemi on teknologialtaan vanhentunut. Siksi myös kampanjat tyyliin ”saat pienen hyvityksen vanhasta modeemista, kun palautat sen meille toimitettavaksi asianmukaiseen kierrätykseen” tulisivat tarpeeseen.

– – –

Syy siihen, miksi Kulutusjuhlassa on tällä viikolla ollut tavallista hiljaisempaa, on siis ollut muuttoni. Myös kesäkausi varmasti hiljentää kirjoittelua, mutta sitten taas aikanaan syksyllä jatketaan kulutuskeskustelua aktiivisesti.

»   Narratiiveja-blogissa tykästyttiin Sporttidivariin: ”Äsh, miksi en ole aikaisemmin käynyt Sporttidivarissa? Vielä aamulla, kun menin katselemaan rullaluistimia, olin jotenkin skeptinen, mutta kun löysin sekä uudenkarheat rullikset että ihan iskemättömät nyrkkeilytossut, aloin pehmetä. Ja kun paketin yhteishinnan sai varovasti kysymällä pyöristymään melkein kympin alaspäin, minua otti jo polvista. Nyrkkeilytossut varsinkin ovat täydelliset; laatumerkkiä, valmistajan laput tallella ja täsmälleen minun kokoani. Rullaluistimissa oli enemmän valinnanvaraa, mutta lopulta päädyin näihin kolmasosakoon liian isoihin, koska ne ovat niin uudet, ettei jarrapala näytä juuri maata pyyhkäisseen. Nyöritän ne sitten inan tiukemmin. Onhan siellä sitä nuhjuakin, mutta seassa paljon helmiä. Kävelin hyllyrivejä läpi ja läiskin itseäni henkisesti päähän: tänne olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten. On niin paljon harrastuksia, jotka olen pienituloisena haudannut ja unohtanut, koska ei ole varaa ja koska ne ovat välineurheilua. Ja näin, muutamalla askeleella pois totutulta reitiltä, moni niistä on äkkiä ulottuvillani.” (Mari Koo, via @mhilska) Ei kommentteja.

»   Terhi Ainiala käy mielellään Sortti-asemalla: ”Käytiin viemässä rojua Sortti-asemalle. Puutarhajätettä, puutavaraa, metallia ja muuta rompetta kertyi helposti peräkärryllinen. Jäi muuten vielä seuraavaksikin kerraksi, sillä viimevuotisen remontin jälkiä siivotaan yhä. Sortti-asemilla käynti on mielihommiani. Kuinka palkitsevaa ja terapeuttista puuhaa! Puhdistaa nurkkiaan ja päästä eroon tarpeettomasta roinasta. Ja sitten Sortti-asemalla lajitella jätteet oikeille lavoille. Viskoa vanhoja laudankappaleita oikein olan takaa. Tyhjentää risu- ja oksasäkkejä risuosastoon, lehtisäkkejä lehtiosastoon. Viedä vanhat maalipurkit ja muut ongelmamömmöt paikoilleen. Henkilökunta antaa vielä hyvänmielen lisän. Lutvia, rentoa ja asiantuntevaa porukkaa. Ei nipoteta turhasta, mutta annetaan hyvät ohjeet ja neuvot. Ja entäs sitten nimi! Se on mainio.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Mainiota, että jatkossa minukaan ei tarvitse sitoa pyörän tarakalle esim. Kierrätykeskuksesta ostettuja tuoleja, vaan voin lainata kunnon kuljetuspyörää: ”Kierrätyskeskus lainaa ensi viikosta (viikko 20) lähtien asiakkailleen kuljetuspyöriä tavaroiden kuljetusta varten. Pyöriä saa lainaan kaikista kaupoista; Hietalahdesta, Kyläsaaresta, Tikkurilasta ja Matinkylästä. Uudella palvelulla halutaan kannustaa ekologiseen liikkumiseen ja palvella autottomia asiakkaita. Pyörälainauksen käytännöistä ja tarkasta aloituspäivästä tiedotetaan ensi viikolla.” (Mari Koo; Kierrätyskeskukseltahan saa lainaan myös peräkärryjä ja astioita) Ei kommentteja.

»   Hyvää Nuukuusviikkoa kaikille! ”Nuukuusviikkoa 2011 koordinoi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus. Kohderyhmänä ovat järjestöt, yhdistykset ja muut yhteisöt urheiluseuroista vanhempainyhdistyksiin ja kaveriporukoihin. Tarkoituksena on levittää tietoa kestävän kehityksen mukaisten tapahtumien ja muun toiminnan järjestämisestä.” Ensi viikonloppuna järjestetään Nuukuusviikkoon liittyen Helsingin Kaapelitehtaalla Kierrätystehdas, jossa on monenlaista ohjelmaa. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Suvi raivasi vaatehuonetta: ”Kierrätykseen lähti noin kymmenen paria kenkiä ja saman verran laukkuja, joista osa oli jopa aivan käyttämättömiä. Miksi ihmeessä olen joskus ostanut ne? Suurin osa kengistä oli liian pieniä tai muuten epämukavia, sellaisia, joita ei vain voi käyttää, ellei halua särkeviä jalkoja. Eivätkä useimmat niistä ole tuntuneet mukavilta varmaan edes kaupassa. Älytöntä rahan ja luonnonvarojen tuhlausta. Jäljelle jääneistä kengistä otin kuvat ja aion laittaa ne kenkälaatikoihin, jotta tiedän, mitkä kengät ovat missäkin. Säilytän kenkiä laatikoissa, jotta ne eivät keräisi niin paljon pölyä, ja joidenkin kenkien olemassaolon olin jo unohtanut niiden ollessa piilossa laatikoissa. Jatkossa kengät päätyvät käyttöön toivottavasti hieman useammin. Kenkien ja laukkujen lisäksi luovuin lähes kaikista pöytäliinoista. En vain käytä niitä ikinä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pia iloitsee, ettei tuikkujen alumiinin kierrätys ole mennyt hukkaan: ”Monesti on tullut mietittyä, olenko aivan täyspäinen kun kierrätän tuikkukynttilöistä jääviä metalliaosia. Ensinnäkin siinä on kamala vaiva kaapia ne streaarinin jämät pois. Varsinkin jos on piheyksissään ostanut jotain halpistuikkuja, jotka ei pala kunnolla loppuun asti. Havin kanssa tätä ongelmaa ei ole. Sitten toisekseen sellanen gramman painava alumiinikuppi ei tunnu kovin pahalta roskalta. No, tänä aamuna selvisi, etten ole lainkaan hullu ja että tuikkujen alumiinialustoja kannattaa todellakin kierrättää, sillä alumiinin uusiokäyttö säästää Hesarin D-osiossa olleen jutun mukaan runsaasti sähköä. Hip hei. Olen siis kierrättämilläni tuikkualustoilla saanut kerättyä alumiinia ainakin muutaman juomatölkin verran. Yhteen nimittäin kuluu n. 15 tuikkukuppia.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Katja paljastaa Uuden Mustan sivuilla Hehkulamppuhuijaus-dokumentista palasia, ja samalla selvittää, mitä tarkoittaa, kun tuotteet on suunniteltu hajoamaan: ”Valmistajat seuraavat made to break -konseptia vapaaehtoisesti, sillä se on taloudellisesti kannattavaa. Eikä tämä koske vain elektroniikkaa: naiset saattavat kiinnostua tiedosta, että hajoamattomat nylon-sukkahousut on keksitty jo kauan sitten. Luonnonvarojen holtittoman tuhlauksen lisäksi kestämätön suunnittelu aiheuttaa valtavat määrät jätettä, jota kuskataan kolmansiin maihin, kuten Ghanaan. Koska elektroniikkajätteen vienti on kielletty, terveyshaittoja aiheuttavaa romua kutsutaan second-handiksi. Ghanassa, jossa länsimaista poisheittokulttuuria pidetään järjettömänä, osa laitteista korjataan ja niistä poistetaan arvokkaat, kierrätettävät materiaalit. Jäljelle jää kuitenkin maisemaa ja maaperää saastuttavaa materiaalia.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset   uudemmat kirjoitukset »